Wojciech Stępień (vas.) ja Andrzei Ślązak. Kuva © Eila Tarasti.
Konsertti Kielikeskuksen juhlasalissa 12.2.2026 klo 16, sarjassa ”Eilan pianopiiri”. Andrzej Ślązak, piano ja Wojciech Stępień, sävellys, Gabriel Korhonen, esitelmä.
HYMSin toiminta jatkuu ja erityisesti temaattisten pianoresitaalien sarja. Helsingin yliopiston Musiikkitiede oli kutsunut ERASMUS-vieraikseen säveltäjä, musiikin teoreetikko Wojciech Stępieńin Katovicen Szymanowsky -musiikkiakatemiasta ja pianisti Andrzej Ślązakin Kielcestä. Stępień on entuudestaan tuttu Suomessa, sillä hän valmistui meiltä filosofian tohtoriksi 2007 väitöskirjallaan Einojuhani Rautavaaran niin sanotusta ’enkelityylistä’ tämän sinfonioissa. Se ilmestyi Acta semiotica fennica –sarjassa otsakkeella Signifying Angels, mutta painettiin sitten uudestaan Yhdysvalloissa. Stępień on erikoistunut suomalaiseen nykymusiikkiin, mutta on tutkinut myös Edvard Griegiä. Nykyisin hän esiintyy säveltäjänä ja nautti tässä mielessä Fulbright-stipendiä 2022-2023 Kalifornian UCLAssa. Hänen toistaiseksi tunnetuin teoksensa on 90 minuutin kestoinen ooppera A Day of A Single Man, joka perustuu Isherwoodin novelliin. Ooppera kuvaa yksinäisen kirjallisuuden professorin päivää tämän menetettyä ystävänsä.
Andrzej Ślązak esitti kolmiosaisen sarjan pianolle tästä teoksesta; se on hyvin ilmaisevaa, keskittynyttä musiikkia, joka ei nyt suorastaan ole minimalismia, mutta on hyvin soivaa, jatkuvalle linjalle perustuvaa tekstuuria. Stępieńin ooppera ansaitsisi tulla esitetyksi myös Helsingissä kuten aikoinaan tohtorimme Paolo Rosaton ooppera Lo straniero Pirandellon librettoon Metropoliassa Ruoholahdessa. Stępieńillä on myös musiikkia viola da gamballe erääseen toiseen filmiin nimeltä Five Letters to the Beautiful Knight.
Ślązak tekee merkittävää pianistin uraa soittamalla vanhaa musiikkia ja puolalaisia säveltäjiä kaihtamatta Hollywood-säveliäkään. Hänen konserttiaikataulussaan on tälle vuodelle luvassa resitaaleja Brasiliassa (Curitibassa ja Porto Alegressa), Madagascarilla, mutta myös Varsovassa. Pianistina Ślązak tuntui edustavan puolalaista koulukuntaa.
Hänen Goldberg-variaationsa oli elämys, sillä hän kykeni rikastuttamaan variaatioita ilmaisevilla nyansseilla, sointivärien vaihdoksilla ja loistavalla tekniikallaan. Goldberghan on kirjoitettu klavikordille, jossa on kaksi koskettimistoa, mikä sitten tuottaa omat hankaluutensa kun sitä esitetään Steinwaylla. Panin merkille fiksun idean viedä oikea käsi vasemman ali bassopuolelle eikä yli. Bachin teos on tietenkin jo sinänsä varustettu ’strukturaalisella semantiikalla’, toisin sanoen läsnä on kauden topoksia, ranskalaista alkusoittoa, Empfindsamkeitia, kaikkia barokin tansseja, fuugia, ja niin edelleen. Mutta silti tämä musiikki vaatii ’tulkintaa’, jotta sen ilmeikkyys ja monitahoisuus pääsee oikeuksiinsa. Miten paljon tämä teos vaikuttikaan sitten klassismiin, ajatelkaa Eroican I osan tahtien laukkaavia daktyylirytmejä esimerkiksi tahdeissa 202-2011 – suoraan Bachilta, variaatio 14!
Jos vertaan Ślązakin tulkintaa kahteen aiempaan monumentaaliseen esitykseen, nimittäin Charles Roseniin Imatralla 2010-luvulla ja Risto Laurialaan HYMSillä Varkauden festivaalissa, eroaa hän ehkä juuri sirolla kosketuksellaan ja fraseerauksellaan ja myös tempovalinnoiltaan.
Ylimääräisenä Ślązak esitti lyhyen kappaleen, joka muistutti hieman Erik Satieta. Mutta kun sitten kysyin, mikä se oli, hän kertoi: Kilarin musiikkia elokuvasta Dracula. En tuntenut säveltäjää enkä elokuvaa.
HYMSin tilaisuuksissa on aina myös puhetta: tällä kertaa seuran sihteeri, tohtoriopiskelija Gabriel Korhonen kertoi monipuolisesti Goldbergin rytmiikasta, joka on ehtymätön aarreaitta.
Mainittakoon jo tässä, että HYMSin resitaalien sarja jatkuu keväällä huhti- ja toukokuussa, teemalla ”Viulun kevät”.
– Eero Tarasti