Pois turha puhtoisuus

Patricia Kopanchinskaja esiintyy isänsä, cimbalominsoittaja Viktor Kopanchinskin kanssa. Kuva: Marco Borggreve.
Patricia Kopanchinskaja esiintyy isänsä, cimbalominsoittaja Viktor Kopanchinskin kanssa. Kuva: Marco Borggreve.

Mukavuusalueen ulkopuolella toimii taatusti myös sveitsiläistynyt viulisti Patricia Kopatchinskaja (s. 1977), joka huomattavan soolouransa lisäksi soittaa ahkerasti kamarimusiikkia muun muassa pianisti Henri Sigfridssonin kanssa. Die Welt -lehden artikkelissa Moldovasta Wieniin emigroitunut viulisti kertoo olevansa yhtä mieltä Nikolaus Harnoncourtin kanssa siitä, että turha puhtoisuus tekee musisoinnista harmaata; soittajan on turha yrittää peitellä epätasaisuuksia, rahinoita ja kolahduksia, jotka joka tapauksessa ovat äänen komponentteina läsnä.

Ensi kaudella Schönbergin konserton RSO:n solistina esittävä viulisti vierastaa stailattuja viulukaunottaria, esiintyy avojaloin, soittaa konserttojakin usein nuoteista ja antaa hartsin pöllytä ja otelaudan napsua. Tällainen tyyli jakaa tietysti mielipiteitä: maistiaisen Kopatchinskajan otteista saa hänen kotisivultaan. Puristit voivat järkyttyä RSO:n kanssa nauhoitetusta Sibeliuksen Serenadin tulkinnasta.

Kommentit
  1. En ole ihan viulumusiikin ja viulistien asiantuntija,soittanut vain muutamien viulistien kanssa,mutta tämä on todella hyvää viulunsoittoa .Suosittelen käyntiä hänen kotisivullaan,ja erityisesti kannattaa lukea "trashbin"- osasto,jossa hän esittelee huonoja arvostelujaan.Tästä voi oppia ja päätellä paljon.Kunnioitan myös erityisesti sitä että hän osaa laulaa viulullaan,sekä kykenee säilyttämään pulssin,vaikka liiteleekin hienosti vapaudessa.Kotisivulta löytyvissä videoissa esiintyvästä pianistista en niinkään pidä,mun mielestä ei lähellekään samaa tasoa kuin tämä viulisti,mutta mies on varmaan auttanut Patriciaa pysymään vapaudessa,ehkä yllyttänyt hiukan liikaa johonkin suuntaan.Sigfridsson on varmaan parempaa seuraa tälle viulistille.

    Lähetetty 7.6.2009 11:43 #
  2. paatoimittaja
    Pääkäyttäjä

    Kirjailija Jari Tervo kertoo tämänpäiväisessä Hesarissa uudesta kirjastaan: "Säröt ja rosot ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Haluan laittaa ranttaliksi, en kirjoittaa vain jotakin ehyttä ja varmaa."

    Lähetetty 27.6.2009 20:32 #

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautumisen jälkeen.

 


Yhteistyössä
Helsingin yliopisto: musiikkitiede ja musiikkiseuraNaantalin musiikkijuhlatPro Musica SäätiöSavonlinnan MusiikkiakatemiaWihurin rahasto