Auli Särkiö

Nyt on mahdollisuus kuulla kaksi kertaa kuussa korkeatasoista nykymusiikkia, kun Helsingissä aloittaa kaksi yksinomaan uusimmalle musiikille omistettua konserttisarjaa: KLANG Musiikkitalossa ja Tulkinnanvaraista-sarja G18-salissa. KLANG keskittyy vuoden 2000 jälkeen sävellettyyn musiikkiin. Esiintyjinä kuullaan Avanti!a, defunensembleä, Helsingin kamarikuoroa, Zagrosta ja Uusinta-kamariyhtyettä. Mukana ovat myös Suomen Solistiyhdistys ja Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian aineryhmä. Konsertit ovat yleensä kuukauden ensimmäisenä maanantaina, suurin osa Camerata-salissa, ja ne kaikki myös radioidaan.

Tulkinnanvaraista on Uteliaat muusikot ry:n konserttisarja, jonka tarkoituksena on esitellä monipuolisesti ja luovasti uusinta kokeellista musiikkia sekä musiikin ilmaisumahdollisuuksia ylipäätään. Kerran kuussa järjestettävissä konserteissa kuullan aina kahta esiintyjää tai yhtyettä. Konserttisarjan avaavat kahden viikon päästä maanantaina 10.10 saksofoni-trumpettiduo Streifenjunko Norjasta sekä äänirunoilija Jaap Blonk Hollannista.

Konserttisarjat tarjoavat yleisölle erinomaisen mahdollisuuden kuulla kohdennetusti nimenomaan uutta musiikkia. Säännöllisyys, samana pysyvä konserttipaikka ja yhtenäinen idea – uusin, marginaalinen musiikki – tekevät konsertit helposti lähestyttäviksi. On ilahduttavaa saada nykymusiikille selkeä ja ihkaoma foorumi, matalan kynnyksen kohtauspaikka, sen sijaan että sitä pitäisi etsiä Sibelius-Akatemian uumenista tai ripoteltuina muihin konserttiyhteyksiin.

Nykymusiikki tarvitsee tulla kohdatuksi. Sen ympärille rakennetaan edelleen täysin tarpeettomia raja-aitoja, se eristetään omaksi vaikeasti lähestyttäväksi pienten piirien siivukseen. Mistä muutenkaan on syntynyt tämä jaottelu ”klassiseen” ja ”moderniin” musiikkiin? Musiikistahan kaikessa on kyse. Kaikki musiikki on syntyhetkenään ollut modernia, uusinta uutta, ja vaikka syntyajat radikaalisti eroavat toisistaan, taiteen toimintaperiaate säilyy samana.

Meillä on taidetta, koska aina on ollut ja – toivottavasti! – aina tulee olemaan taiteilijoita. Taide, tässä tapauksessa musiikki, elää, koska se uudistuu koko ajan, kasvaa latvastaan kuin puu. Vaikkemme aina ymmärtäisikään tuoreinta kärkeä, se on kuitenkin kiinni kokonaisuudessa ja lujittuu aikanaan sen osaksi – tai kuivuu ja karsiutuu. On erittäin vaarallista tuudittautua ajatukseen, että voisimme elää vain menneiden aikojen taiteesta. Jos irrottaudutaan uuden luomisen ajatuksesta, puu on jo pystyyn kuollut. Kyse ei ole siitä, että huomiomme (”kulutuksemme”) pitäisi kohdistua vain tai enimmäkseen uusimpaan uuteen; tärkeintä on ymmärtää, että taideruumis on olemassa, koska se on aina uudistunut, kasvanut – siis ollut elossa.

Nykytaide on se prosessi, jolla taide elää, hengittää. Tätä prosessia täytyy lakkaamatta arvioida. Se synnyttää asioita, jotka unohtuvat saman tien tai joilla ei koskaan tule olemaan arvoa, asioita, joiden oikeutettu arvo ymmärretään vasta myöhemmin, asioita, joilla on välitön vaikutus ympäristöönsä. Mennyt ymmärretään nykyisen kautta: näin uusi siis määrittää uudestaan myös vanhaa. Olemme usein sokeita tälle prosessille, koska vasta aika asettaa sen historian kehyksiin; uusin saattaa myös häiritä, häkellyttää tai kohauttaa. “Häiritsevyys”, jonkinlainen toiseus on aina ollut merkittävimmän, siis elämään jäävän, nykytaiteen leimaava piirre; Monteverdi oli aikalaisilleen epämuodostunut helmi, Lisztin h-mollisonaatti käsittämätöntä kaaosta. Juuri tällä tavoin hyvä nykytaide operoi, haastaa, vie ilmaisukeinoja uusille urille, uudistaa rakennelman solukkoja. Uusin uusi, “etulinja” ei siis ole etäinen, marginaalinen latva, vaan kuuma ydin, polttimo, vaikka se voikin hahmottua meille sokeana pisteenä.

Tällä perspektiivillä nykymusiikki asettuu paikoilleen. Rajojen piirtämisen sijaan se tulisi kohdata mahdollisimman vilpittömästi, ymmärtää se osana taiteen elämää. KLANG ja Tulkinnanvaraista tarjoavat tähän erinomaiset puitteet. Kipin kapin kokemaan!

Lähetä linkki Facebook-tilillesi