Amfion pro musica classica

Monthly Archives: syyskuu 2011

You are browsing the site archives by month.

Levyarvio: Taianomainen Pähkinänsärkijä


Pjotr Tsaikovski: Pähkinänsärkijä
Venäjän kansallisorkesteri, Mikhail Pletnjov
Vesnan lapsikuoro
Ondine, 2011

Mikhail Pletnjov on jo pitkän aikaa viihtynyt enemmän tahtipuikon heiluttajana kuin pianon ääressä. Oman soittimensa kanssa Pletnjov hakee aina äärimmäisyyksiä ja hyvin persoonallisia ratkaisuja, mutta orkesterin edessä mahdollisuudet sooloiluun ovat rajallisemmat. Kapellimestarina hänen vastaanottonsa onkin ollut vähemmän ristiriitainen ja lähes poikkeuksetta positiivinen.

Ylistetty Joutsenlampi-levytys osoitti Pletnjovin olevan kotonaan Tsaikovskin tunnelmallisissa numeroissa, jotka eivät niin kaipaa pitkiä, yhtenäisen linjan äärimmilleen venytettyjä juonisäikeitä. Pletnjov antaa tilaa yksityiskohdille niin runsaasti, että pääruoka saattaa kadota herkkupalojen alle.

Tämä lähtökohta sopii erinomaisesti Pähkinänsärkijään, joka on niin täynnä satumaailman vivahteikkaita värejä, lumihiutaleiden kuvioita, leikkejä, taikoja ja keijukaispölyä, että fantasiaan heittäytyminen lapsen lailla käy leikiten. Kulmikas muodostelu ja paksut ääriviivat eivät sopisikaan tähän tarinaan. Yksityiskohtien kanssa herkuttelevan Pletnjovin taikasauva on lumonnut myös Venäjän kansallisorkesterin, joka loihtii hunajaisia huminoita, eikä pelkää hurjistuakaan sitä kysyttäessä. Vesnan lapsikuoro on kuin keijukaisparvi, heleää ja kimmeltävää, puhtoista laulua.

Tulkinnasta välittyy Pletnjovin henkilökohtainen suhde Pähkinänsärkijään, onhan hän muokannut siitä itsekin oman pianoversionsa, mutta
tämän levytyksen jälkeen on viimeistään todettava, että kaikenlaiset hittikimarat ja muokatut sarjat eivät vedä vertoja kokonaiselle Pähkinänsärkijälle, jonka jokainen numero on pieni, hiottu mestariteos ja juuri oikealla paikalla taikamaailmankappaleena.

Muusikot kuulevat muita tarkemmin

Tuoreen kanadalaisen tutkimuksen mukaan muusikoiden kuulo pysyy vanhemmiten parempana kuin ei-muusikon.

Tutkimuksessa tarkkailtiin 18–91-vuotiaita muusikkoja ja ei-muusikkoja ja heidän kuulonsa muutosta. Lisäksi tutkittiin erityisesti puheen ja sanojen erottamista äänten joukosta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ero muusikkojen ja ei-muusikkojen välillä kasvoi iän myötä selvästi: 70-vuotiaan muusikon kuulo oli keskimäärin yhtä tarkka kuin 50-vuotiaan ei-muusikon. Baycrest’s Rotman Research Instituten tutkijan Benjamin Rich Zendelin mukaan muusikot ovat harjoittaneet musiikin ohella myös aivojaan erottelemaan ääniä tarkemmin kuin muut ammattiryhmät.

Tutkimus keskittyi vain aivojen toimintaan äänten erottelussa, eikä ottanut huomioon esimerkiksi rock-muusikoiden kokemia kuulovaurioita, jotka liittyvät vain korvan fyysiseen toimintaan. Zendel muistuttaakin korvatulppien tärkeydestä.

Alkuperäinen uutinen

Lisää Sibeliusta!

Auli Särkiö

Viime viikonloppuna Lahden Sibeliustalosta tuli jälleen kirjaimellisesti nimensä mukainen pyhättö, kun Okko Kamu johti Sibelius-festivaaleilla säveltäjän kaikki sinfoniat. 12. kertaa järjestettävillä musiikkijuhlilla oli ilmassa erityistä jännitystä, kun Kamu aloitti paitsi Sibelius-festivaalin myös Sinfonia Lahden taiteellisena johtajana. Väkisinkin nousee esiin vertailu Osmo Vänskään, joka niin voimakkaasti yhdistyy Sinfonia Lahteen ja Sibeliukseen – vaikka Kamu aiheellisesti kivahtikin Rondo-lehden haastattelussaan, että miksi tähän vertailuun täytyy aina takertua.

Koska Vänskästä ja Lahdesta on muodostunut yksi Sibelius-kulttuurimme monumenteista, ja Kamu on nyt tarjoamassa täystuuletusta sinfoniarakennukselle. Viime viikonlopun festivaali oli vasta johdantoa Kamun Sibelius-kaudelle, jonka odotetuin hedelmä lienee kokonaislevytys Sibeliuksen sinfonioista Sinfonia Lahden kanssa. Konserteissa sinfonianälkä vain kasvoi syödessä.

Esimakua saatiin hiljan ilmestyneellä Sibelius-levyllä, jossa Sinfonia Lahti esittää Kamun johdolla muun muassa Myrsky-sarjat. Yksi iso ero Sinfonia Lahden perinteisiin Sibelius-levytyksiin on se, että äänityspaikkana on Lahden Ristinkirkon sijaan Sibeliustalo. Tämän pitäisi sopia Kamun pyöreälle, hehkuvalle soinnille.

Sinfonia Lahti soi Kamun otteessa loistokkaasti, dynaamisesti ja kullankeltaisen pehmeästi. Innostus oli voimakasta, ja jopa ”parempaa kuin koskaan ennen” nousi huulille niin arvioissa kuin allekirjoittaneellakin. Oli miten oli, tämä Sibelius on erilainen: elinvoimainen, mutkaton, sädehtivä. Sibelius-festivaalin alla heräsi kysymys, pitäisikö festivaaleille vähitellen keksiä jo muunlaistakin ohjelmaa, onko enää mieltä pyörittää vuodesta toiseen samoja klassikoita? Nyt tuli jälleen osotus, että klassikot eivät vanhene – tai iäti mukaansatempaava haaste on osoittaa, etteivät ne vanhene. Kansallissäveltäjä on aina uusi, jos häntä lähestytään niin kuin musiikkia pitää: kyltymättömällä nälällä.

Sibelius-festivaali muistutti myös, että Musiikkitalon huumassakaan Sibeliustaloa ei saa unohtaa; se pystyy olosuhteillaan kilpailemaan minkä tahansa salin kanssa.

Fukushiman katastrofille jousikvartetto

Arditti Quartet. Kuva: Astrid Karger

Lucernen festivaaleilla kantaesitettiin 10.9. itävaltalaissäveltäjä Georg Friedrich Haasin seitsemäs jousikvartetto, joka on sävelletty Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden muistoksi. Sävellyksen esitti Arditti Quartet.

Haas on huomenna päättyvän festivaalin tämänvuotinen nimikkosäveltäjä. Lucernen kesäfestivaali kestää elo-syyskuun. Festivaalin teemana on yö. Tänään lauantaina siellä kuullaan Haasin kolmatta jousikvartettoa ”In iij. Noct.”(2001), joka esitetään pimeydessä. Miltei tunnin mittainen teos edellyttää muusikoita soittamaan ulkoa eri puolilla esitystilaa. Festivaalien ohjelmassa on myös Haasin kamariooppera Nacht (1998), joka perustuu Friedrich Hölderlinin teksteihin.

Haas (s. 1953) käyttää sävellyksissään spektriharmonioita ja mikrotonaalisuutta. Seitsemännessä jousikvartetossa hän hyödyntää myös elektroniikkaa.

Haas lahjoitti seitsemännen jousikvartettonsa tekijänpalkkion siirreltävän konserttitalon rakentamiseen. ”Ark Nova” -nimisen liikkuvan salin on tarkoitus kiertää ensi vuonna Japanin katastrofialueilla. Projekti on Lucernen festivaalin tilaus.

Lisää aiheesta: http://www.zeit.de/2011/38/Komponist-Haas/seite-1
http://www.universaledition.com/Georg-Friedrich-Haas/composers-and-works/composer/278

Islantilais-suomalainen konsertti

Kun a­ja­tus yh­teis­työs­tä Jón Si­gurðs­so­nin kans­sa syn­tyi,
pi­dim­me läh­tö­koh­ta­na et­tä soi­tam­me kon­ser­teis­sa se­kä
is­lan­ti­lais­ta et­tä suo­ma­lais­ta mu­siik­kia. Pää­tim­me
kum­pi­kin va­li­ta kiin­nos­ta­van te­ok­sen ko­ti­maas­tam­me. Jón
pää­tyi Jon Nor­da­lin \”Sis­ters in Gards­horn\” bii­siin ja mi­nä
Jaak­ko Kuu­sis­ton \”Valo\” te­ok­seen.

Sis­ters in Gards­hor­nin läh­tö­koh­ta­na on kan­san­ta­ri­na
kol­mes­ta si­sa­ruk­ses­ta Ásasta, Signý´sta ja Helgasta. Teoksessa
kai­kuu voi­mak­kaas­ti kan­sal­lis­ro­mant­ti­sen a­jan sä­vyt.
Jaak­ko Kuu­sis­ton Valo on kan­ta­e­si­tet­ty vuon­na 2009 ja on
te­ki­jän­sä nä­köi­nen, e­lin­voi­mai­nen ja täyn­nä e­ner­gi­aa.
Näi­den mie­len­kiin­tois­ten kes­tol­taan ly­hy­em­pi­en te­os­ten
rin­nal­la ha­lu­sim­me yh­dis­tää kak­si pe­rus­oh­jel­mis­toon
kuu­lu­vaa suur­ta so­naat­tia. Pää­dyim­me Brahm­sin d-mol­liin ja
Straus­sin so­naat­tiin op. 18, jotka mo­lem­mat ovat suu­ria ja
dra­maat­ti­sia so­naat­teja.