Amfion pro musica classica

11.10. alkavalla RSO-festivaalilla kuullaan mm. Magnus Lindbergin uutuuksia

Seong-Jin Cho. Kuva © Holger Hage.

Seong-Jin Cho esiintyy 11.10.. Kuva © Holger Hage.

Radion sinfoniaorkesterin neljän viikon mittainen oma festivaali alkaa 11.10. Musiikkitalossa. Orkesterin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, säveltäjä Magnus Lindbergin tuotannon ympärille kootun tapahtuman aloittaa korealaispianisti Seong-Jin Chon pianoresitaali.

“Mikään ei ole hienompaa kuin tyhjä konserttisali, jossa seisoo tyhjä flyygeli. Siinä on jotakin maagista. Kamppailin koko nuoruuteni sen valinnan kanssa, tuleeko minusta pianisti vai säveltäjä. Pianoresitaali on minulle henkilökohtaisesti hyvin läheinen konsertin muoto”, kertoo Magnus Lindberg. Chopin-kilpailuvoittaja Cho esittää konsertissaan Mozartin, Lisztin ja Bergin sonaatteja sekä Schubertin Wanderer-fantasian.

Pekka Kuusisto Lindbergin viulukonserton solistina

RSO-festivaalin ohjelmassa on sinfoniakonsertteja, oopperaa, kamarimusiikkia ja keskusteluja. Vierailevana orkesterina on Tapiola Sinfonietta, jonka solistina Pekka Kuusisto esittää Lindbergin 1. viulukonserton ja Laura Mikkola 1. pianokonserton Temppeliaukion kirkossa.

Lindbergin sielun veljien – Igor Stravinskyn ja Robert Schumannin teoksia on ohjelmassa mm. festivaalin kamarimusiikkikonsertissa. “Stravinsky on minulle hyvin tärkeä säveltäjä. Hän avasi portin sävelkielelle, jota tänään käytän edelleen. Schumann taas on häikäisevä meloodikko. Miten hän sen tekee, en tiedä. Voin vain ihailla ja nauttia” Lindberg toteaa sielunsa veljistä.

Ohjelmassa klassikot Kraft ja Aura sekä kaksi Suomen ensiesitystä

Yksi festivaalin huipentumista kuullaan 25.10., jolloin ylikapellimestari Hannu Lintu johtaa jo kulttimaineeseen kohonneen Lindbergin Kraftin sekä monumentaaliseen Auran. Lindbergin tuoreimmasta tuotannosta kuullaan kuoro-orkesteriteos Triumf att finnas till sekä orkesteriteos Shadow of the Future, jotka molemmat saavat Suomen ensiesityksensä.

Festivaali päättyy oopperaharvinaisuuteen. Fabio Biondi johtaa konserttiesityksen Christoph Willibald Gluckin mestariteoksesta Orfeo ed Euridice. Teos ilmentää teemasäveltäjä Lindbergin musiikillisia juuria, jotka löytyvät musiikin historian janan toisesta päästä, barokista. Orfeo ed Euridice on Lindbergin mukaan yhä ajankohtainen 250 vuoden jälkeen. ”On huikeaa, miten noin varhainen teos elää ja puhuttelee edelleen.”

 

HKO konsertoi tällä viikolla Brysselissä ja Bruggessa

Helsingin kaupunginorkesteri kapellimestarinaan Susanna Mälkki suuntaa kuluvalla viikolla Belgiaan yhdessä Tero Saarinen Companyn kanssa. Konsertit Brysselin BOZAR-kulttuurikeskuksessa ja Bruggen Concertgebouwssa sekä tapahtumapäivä BOZARissa kuuluvat Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kulttuuriohjelmaan.

Konserttikokonaisuudessa kuullaan Sibeliuksen Tuonelan joutsen sekä viides sinfonia. Los Angelesin filharmonikoiden ja Helsingin juhlaviikkojen koreografi Tero Saariselta tilaama Zimmermann Trio sai Suomen-ensiesityksensä viime vuoden elokuussa HKO:n ja TSC:n tulkitsemana. Teos kietoo yhteen elävää musiikkia, tanssia ja visuaalisuutta Saarisen töille ominaisella, kokonaisvaltaisen elämyksellisellä ja tunteisiin vetoavalla tavalla. Lisäksi ohjelmassa on Berndt Alois Zimmermannin konsertto sellolle ja orkesterille.

Nordic Trail -tapahtumapäivänä 12.10. BOZAR-kulttuurikeskuksessa esiintyvät HKO:n kamarikokoonpanot, joiden ohjelmistossa on uutta ja vanhaa musiikkia Suomesta ja maailmalta: Sibeliusta viuluilla, selloilla ja vaskilla, ennakkoluulottomasti heittäytyvää improvisaatiota sekä orkesterin kummimaskotin mukaan nimetty Nalle Nappisilmä -lastenkonsertti. Tapahtumapäivä huipentuu Helsingin kaupunginorkesterin, oopperalaulaja Matti Salmisen sekä Tango Alakulo Ensemblen tulkitsemiin tangoihin kapellimestari Taavi Oramon johdolla. Tapahtumapäivän jatkoklubilla esiintyy Tölöläb yhdessä ilma-akrobaatti Ilona Jäntin kanssa.

RSO esittää Keski-Euroopan kiertueella Fagerlundia ja Sibeliusta

Radion sinfoniaorkesteri tekee Keski-Euroopan kiertueen ylikapellimestari Hannu Linnun johdolla 29.9.-4.10. Kiertue alkaa Wienistä, jossa orkesteri konsertoi Wienin maineikkaassa Konzerthausissa. Wienistä matka jatkuu Bratislavan ja Asconan festivaaleille ja lopuksi Veronaan.

Kiertueen ohjelmassa on Yleisradion sekä Göteborgin ja Galician sinfoniaorkesterien Sebastian Fagerlundilta tilaama orkesteriteos DriftsHector Berlioz’n Fantastinen sinfoniaBrahmsin 2. sinfonia, Fazil Sayn lyömäsoitinkonsertto sekä Sibeliuksen viulukonsertto.  Lyömäsoitinkonserton solistina esiintyy Martin Grubinger ja viulukonserton solistina Elina Vähälä.

Wienin konsertti 29.9. lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä klo 20.25 alkaen.

Sebastian Fagerlund on tehnyt viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana loistavan läpimurron suomalaisen musiikin eturintamaan. Hänen teoksiaan esitetään ahkerasti Suomessa ja ulkomailla, levytyksiä ilmestyy hyvällä tahdilla ja taustalla vaikuttaa arvostettu kustantaja Edition Peters, jonka kanssa hän voi valita tarjotuista tilauksista kiinnostavimmat.

Fagerlund on kohdistanut 2010-luvulla päähuomionsa orkesteriteoksiin, konserttoihin ja kamarimusiikkiin. Vaikutteita hän on ammentanut yhtä lailla 1900-luvun suurilta klassikoilta kuin taidemusiikin ulkopuoleltakin. Vuonna 2017 valmistunut Drifts liittyy keskimmäisenä teoksena laajempaan orkesteritriptyykkiin, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Stonework ja päätösosa Water Atlas.

Tapiolan kuoro julkistaa kansainvälisen kuorosävellyskilpailun

Tapiolan kuoron kannatusyhdistys ry julkistaa kansainvälisen kuorosävellyskilpailun kaikille lapsi-ja nuorisokuoroille säveltämisestä kiinnostuneille. Kilpailu on avoin kaikenikäisille hakijoille. Sävellyskilpailun tarkoitus on löytää uusia ja mielenkiintoisia a cappella -sävellyksiä lapsi-ja nuorisokuorolle.

”Koen tämän mainiona mahdollisuutena jatkaa Tapiolan kuoron mittavaa säveltäjäyhteistyöperinnettä sekä tuoda esiin korkeatasoista lapsi-ja nuorisokuoromusiikkia”, kertoo Pasi Hyökki, Tapiolan kuoron taiteellinen johtaja.

Kilpailun tulokset julkistetaan kesäkuussa 2020. Tuomariston jäseninä toimivat Tapiolan kuoron taiteellinen johtaja Pasi Hyökki, kustannusjohtaja Reijo Kekkonen (Sulasol), kuoronjohtaja Sanna Salminen (Vox Aurea) sekä kuoronjohtaja Viena Kangas (CandoMini). Kilpailun palkintoina jaetaan yhteensä 3 000 euroa. Tuomaristo pidättää oikeudenolla jakamatta palkintosummaa.

arvio: Poulenc – ”haaveksijat ovat huonoja runoilijoita”

F. Poulenc

F. Poulenc

Hetken aikaa syksyisessä Helsingissä oltiin kuin Pariisissa. Aleksanterin teatterissa meni muutaman iltana (19.-22.9.2019) harvinaisuus, joka täytyi nähdä: Francis Poulencin Les Mamelles de Tiresias. On vaikea sanoa, onko se ooppera vai operetti, mutta yhtäkaikki se on virkistävä tuulahdus vuosisadan alun modernismia. Libreton kirjoittaja Apollinaire oli monen ’ismin’ isä. Hän käytti ensimmäisenä termiä surréel, se merkitsi jotain joka tulee muualta, jotain jota emme ole lainkaan osanneet odottaa. Sitä ennen Apollinaire oli kubismin teoreetikko. Sen jatkeena syntyi dadaismi, ratkaisevia olivat Romaniassa syntyneen kirjailija Tristan Zaran teokset. Runouden perusyksikkö oli sana. Runo oli tehty lapuista, jotka oli sekoitettu hatussa. Musiikissa Poulenc toteutti analogian: hänen tekstuurinsa koostuu muutaman tahdin mittaisista palasista, jotka on kuin leikattu eri sävelkankaista ja liimattu peräkkäin niin että saumat ovat näkyvissä. Näin kirjoitin v. 1996 kirjassani Esimerkkejä. Esimerkkinä oli Poulencin Es-duuri-konsertto kahdelle pianolle, jota olin tuolloin soittanut.

Poulenc toteutti Les six –ryhmän pääideologin Jean Cocteaun opit aforismi-kokoelmassa Le coq et l’arlequin täydellisesti… jusqu’ou on peut aller trop loin… – täytyy tietää mihin saakka voi mennä liian pitkälle (Cocteaun mietelmiä on suomentanut Anna Louhivuori, ks. Synteesi 3/1989, ss. 2–11).

Mutta Poulenc on monikasvoinen säveltäjä. On olemassa lyyrinen Poulenc hänen pianokappaleissaan. Pariisilaisopettajani Jacques Févrierin kotona flyygelin päällä oli aina hänen läheisen ystävänsä Poulencin kuva kehyksissä. On olemassa dramaattinen Poulenc: Karmeliittojen dialogi ooppera; se päättyy karmeaan tragediaan jossa nunnat giljotinoidaan (näin sen Bloomingtonissa realistisena versiona). On olemassa ekspressionistinen Poulenc: La voix humaine, joka on kuin Schoenbergin Erwartungin ranskalainen vastine. On olemassa Rhapsodie négren Poulenc, siinä heijastuu Pariisin eksotiikan nälkä. jne. Säveltäjänä hän oli inventeur joka uudisti jo olemassa olevaa sävelkieltä, mutta ei luonut uusia kielioppeja ts. hän ei ollut novateur, kuten Vladimir Jankélévitsh erotteli.

Mutta tällaisia teorioita ei kukaan ehtinyt ajatella Aleksanterin teatterin esityksessä. Ville Saukkonen oli saanut tämän dadaistisen musiikkidramaan elämään ylitsepursuavalla huumorilla. Oopperan aihepiiri on sinänsä huippuajankohtainen kuten Ville Salonen totesi käsiohjelmassa. Nainen muuttuu mieheksi ja mies naiseksi – ja tuottaa Zanzibarissa 40 000 lasta eli vauvaa. Niistä erottuu yksi edustamaan kaikkia, esittämään ’balettina’ Offenbachin cancanin tahtiin koko tuota luomakuntaa; roolia esitti Oskari Kymäläinen armoitetun notkeasti ja ilmeikkäästi.

Näyttämönäkymät olivat kekseliäitä ja hauskoja. Kuoron ohjaus onnistunutta elävyydessään. Roolit oli miehitetty tai naisitettu juuri oikein. Anu Komsi Thérésena ja Jaakko Kortekangas puolisona; muissa rooleissa Juha Hostikka, Ville Salonen, Jouni Kokora, Aki Alamikkotervo, Kaisu Tajakka, Iida Kattelus ja Joel Bonsdorff.

Aivan ratkaiseva oli kapellimestari Jonas Rannilan työ orkesterinsa kanssa, se oli joka hetki draaman hermolla ja kajahdutti erilaisia sointikenttiä tilanteen mukaan.

Mitähän löydetään seuraavaksi Ranskan varhaisesta avantgardesta?

– Eero Tarasti