Amfion pro musica classica

Alkoholinkäyttö orkestereissa puhuttaa Britanniassa

Sanomalehti Guardianin mukaan alkoholin väärinkäyttö on yleistä orkesterimuusikoiden keskuudessa, mutta asiasta vaietaan. Aihetta käsiteltiin Iso-Britannian orkesteriyhdistys ABOn vuosittaisessa konferenssissa helmikuussa.

Koska asiaa ei ole tutkittu kunnolla, on vaikea sanoa, onko soittajien alkoholinkäyttö lisääntynyt muun väestön mukana, vai kenties jopa laskenut, kun esimerkiksi auton ajamisesta päihtyneenä on tullut sosiaalisesti ei-hyväksyttävää. Kulttuurikin on muuttunut: konferenssissa muisteltiin aikoja, jolloin takahuoneen baari oli auki ennen konserttia, sen aikana ja sen jälkeen. Näin ei enää ole. Myös stressin ja esiintymisjännityksen poistoon on yleisesti saatavilla betasalpaajia, joita voidaan käyttää alkoholin sijaan.

Orchestra of the Enlightenmentin kontrabasisti Chi-chi Nwanoku kommentoi kirjoitusta: ”25 vuotta sitten, kun päätin opiskeluni, aihe oli tosiaankin tabu niille, jotka eivät osanneet hakea ammattiapua tai emotionaalista tukea ongelmiinsa. Alalla on kuitenkin aina puhuttu vapaasti muista hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä: tenniskyynärpäästä, korkeista meluarvoista, ahtaista soitto-oloista ja konserttisalien äärimmäisistä lämpötiloista. Ja on totta, että ennen emme keskustelleet juomisesta potentiaalisena taiteellisena ja terveydellisenä vaaratekijänä.” Nwanokun mielestä asian ottaminen pöydälle kansallisessa konferenssissa kertoo kuitenkin siitä, ettei asiaa haluta lakaista maton alle. Hänen mielestään alkoholiongelmat eivät myöskään ole sen yleisempiä muusikoilla kuin muillakaan ammattiryhmillä.

Kirjoitus on herättänyt aktiivista keskustelua Guardianin verkkosivulla.

Juhani Aaltonen ja Kalevi Kiviniemi saavat säveltaiteen valtionpalkinnot

Valtion säveltaidetoimikunta on myöntänyt 7 500 euron suuruiset säveltaiteen valtionpalkinnot saksofonisti, huilisti Juhani Aaltoselle ja urkutaiteilija Kalevi Kiviniemelle.

Pitkän linjan jazzmuusikko Juhani ”Junnu” Aaltonen (s. 1935) on soittanut muun muassa Edward Vesalan ja Heikki Sarmannon yhtyeissä. Ennakkoluulottomuudestaan tunnettu Kalevi Kiviniemi (s. 1958) taas on kansainvälisesti tunnetuin ja tunnustetuin suomalainen urkutaiteilija.

Pietari Inkinen Japanin filharmonisen orkesterin vierailijaksi

Vuonna 1956 perustettu Japan Philharmonic Orchestra on nimittänyt Pietari Inkisen vierailevaksi pääkapellimestarikseen syksystä 2009 alkaen. Viime vuonna Inkinen johti orkesteria Yokohamassa ja Tokiossa hyvällä menestyksellä.

Ensimmäisen konserttinsa uudessa roolissaan Inkinen johtaa Tokiossa tämän vuoden syyskuussa. Ohjelmassa on Sostakovitsia ja Sibeliuksen viulukonsertto, jonka solistina soittaa Daijin Kashimoto. Konsertti liittyy Japanin ja Suomen välisten diplomaattisuhteiden 90. juhlavuoden tilaisuuksiin. Maiden diplomaattisuhteita koskeva asiakirja allekirjoitettiin syyskuun 6. päivänä vuonna 1919.

Japan Philharmonic Orchestralla on jo ennestään läheinen suhde Sibeliukseen. Orkesteri tuotti jo vuonna 1962 kokonaislevytyksen sinfonioista, ja viime aikoina myös Neeme Järvi on johtanut koko sarjan.

1620-luvun urkukirjoista

Vanhan musiikin spesialisti Kati Hämäläinen soittaa Tuomiokirkon kryptan korkeaan keskisävelvireeseen viritettyjä urkuja.

Brug: Agentuurit päättävät, kuka laulaa oopperataloissa

Manuel Brug kysyy saksalaisessa Die Welt -lehdessä, kuka itse asiassa nykyään valitsee laulajat oopperatalojen produktioihin. Yksityiset agentuurit tarjoavat vahvasti valtion taholta subventoiduille taloille niin solistit kuin ohjaajat ja ottavat tuntuvan palkkion välistä.

Brug mainitsee ”hopeaketuksi” kutsutun newyorkilaisen agentin Ronald A. Wilfordin, joka keksi promotoida etupäässä kapellimestareita, koska sitä kautta saatiin samoille apajille myös toimiston instrumentalistit ja laulajat. Wilfordin talliin Columbia Artists Managementissa kuuluivat muun muassa Herbert von Karajan, Kurt Masur ja Seiji Ozawa, mutta yhtä tärkeiksi toimijoiksi on tullut viime aikoina myös muita. Oopperatähdet tuntuvat olevan hanakoita kipailuttamaan agenttien palveluita tai jopa tekemään ne itse, kuten Cecilia Bartolin tapauksessa.

Brugin mukaan oopperatalojen solistikiinnityksiä ei voida enää hallita kapellimestarien kautta, mihin agentuurit ovat vastanneet ottamalla listoilleen myös ohjaajia. Nämä delegoivat mielellään kansainvälisten yhteisproduktioiden sopimusten päänvaivan asiantuntevammille tahoille – samalla maksavat tahot säästävät vaivaa, kun esiintyjätkin voidaan niputtaa samaan pakettiin.

Lue Manuel Brugin koko juttu täältä.