Amfion pro musica classica

Shomyo ja pyhän tulen rituaali

Taiko-rumpu. Kuva: Elijah van der Giessen

Tapasin säveltäjä Toshi Ichiyanagin täällä Tokiossa ennen hänen matkaansa Suomeen Avantin Suvisoiton vieraaksi.  Kerroin hänelle kiinnostuksestani shomyohon, buddhalaiseen lauluun, ja niinpä Ichiyanagi ystävällisesti järjesti minulle lipun ”Gya Tei Gya Tei – Ikumonoyo, Sarumonoyo” -esitykseen, jossa shomyo yhdistyy lyömäsoitinimprovisaatioon. Esitys edustaa Japania kolmen naapurikansan BeSeTo-teatterifestivaalilla Tokion Uudessa Kansallisteatterissa. BeSeTo viittaa maiden pääkaupunkien nimiin Beijing, Seouil ja Tokyo.

SAMGHA-yhtyeen kuusi munkkia kiipesi lavan takaosaan korokkeille, lavan etuosa oli puolestaan varattu erilaisille lyömäsoittimille. SAMGHA edustaa Shingon-buddhalaista shomyolaulua, joka on melodisempaa ja dramaattisempaa kuin Tendai-buddhalaisuuden vastaava laulutekniikka. Munkkien rauhallisen hypnoottinen laulu kehittyi erityisen vaikuttavaksi esityksen loppupuolella, kun samaa säveltä mantranomaisesti toistavan Hannya Shinkyon (ydinsuutra) aikana matalat perussävelet alkoivat muodostaa yläsävelsarjoja.

Lyömäsoitinten yhdistäminen shomyohon ei ole sinänsä uusi keksintö, sillä temppelirituaaleissa soitetaan usein erilaisia gongeja ja rumpuja. Kävin muutama viikko sitten Shinshoo-ji Shingon -temppelissä Naritassa (ei kaukana Tokion lentoasemalta) osallistumassa Gomaan eli pyhän tulen rituaaliin. Sen aikana munkit lauloivat shomyota ja eräs heistä jysäytteli ukkosenkaltaisesti valtavan suurta taikorumpua. Naisten käsilaukkuja vietiin puhdistettavaksi pyhän tulen ääreen, mitä lie niissä olikaan sisällä…

Lyömäsoitinvirtuoosi Midori Takada antoi esitykselle muodon ajassa ja tilassa siirtymällä hienovaraisesti soitinryhmästä toiseen. Takadan esiintymisen keskittyneisyyttä ja rituaalinomaisuutta korosti teatteriguru Tadashi Suzukin ohjaus. Esityksen nimi viittaa poismenneisiin, joten kyseessä on nähtävästi eräänlainen buddhalainen requiem.

Taiteilijaeläke kahdeksalle muusikolle

Tänä vuonna valtion taiteilijaeläke, reilut 1250 euroa kuukaudessa, on myönnetty seuraaville muusikoille: viulisti Pyry Mikkola, säveltäjä Toni Edelman ja Herman Rechberger, oopperalaulaja Pekka Kähkönen, rumpalit Tuomo Ikonen ja Aarne Vesterinen (jälkimmäinen myös Muusikkojen liiton aktiivi), laulaja Pekka ”Pablo” Seppä sekä pianisti Hillel Tokazier.

Raekallio: aasialaiset yhä etevämpiä klassisessa musiikissa

Juilliardin musiikkikorkeakoulussa opettava pianisti Matti Raekallio kertoo Ylen kulttuuriuutisten haastattelussa yhä suuremman osan opiskelijoista tulevan Aasian maista, etenkin Kiinasta, Koreasta ja Japanista. Raekallion mielestä aasialaisten etevyys selittyy yhtäältä Read More →

Uusia suomalaisia kaanoneita

Atena-kustannus on julkaissut humoristisen kokoelman uusia kaanoneita, jotka on säveltänyt ja sanoittanut Olli Virtaperko. Lampaanviulu-kirjassa on Joel Melasniemen kuvitus. Reilut kaksi tusinaa kaksi-, kolme- ja neliäänistä kaanonia on luokiteltu vaikeustason mukaan, haastavimpana bitonaalista lähentelevä Tätikaanon.

Virtaperko kirjoittaa teoksen esipuheessa kaanonien historiasta ajanvietteenä aikana, jolloin laulu- ja muu musisointitaito kuului kaikille. Nykyaikaisen yhteislaulun edistämiseksi säveltäjä antaa myös selkeät ohjeet omien kaanonien sepittämiseksi. Mitä teksteihin tulee, ei kaanoneissa hänen mukaansa yhdisty syvällinen lyriikka ja painokas sävellyksellinen ilmaisu: tämän sijaan ne ovat ”sanaleikkien, sisäpiirin vitsien, kaksimielisyyksien ja idiotismin taidetta”, kuten W.A. Mozartin tunnetusta esimerkistäkin voi päätellä.

Päätoimittajan terveiset

path5_1.JPG

”Taiteilijalla ei ole uraa, on vain sydän jota kuuntelee. Teen sitä, mikä kiinnostaa, ja samalla tulen tallanneeksi jonkin polun.”

Paavo Westerberg Helsingin Sanomissa 25.6.  (Kuva: Paul Robinson)