Tapasin säveltäjä Toshi Ichiyanagin täällä Tokiossa ennen hänen matkaansa Suomeen Avantin Suvisoiton vieraaksi. Kerroin hänelle kiinnostuksestani shomyohon, buddhalaiseen lauluun, ja niinpä Ichiyanagi ystävällisesti järjesti minulle lipun ”Gya Tei Gya Tei – Ikumonoyo, Sarumonoyo” -esitykseen, jossa shomyo yhdistyy lyömäsoitinimprovisaatioon. Esitys edustaa Japania kolmen naapurikansan BeSeTo-teatterifestivaalilla Tokion Uudessa Kansallisteatterissa. BeSeTo viittaa maiden pääkaupunkien nimiin Beijing, Seouil ja Tokyo.
SAMGHA-yhtyeen kuusi munkkia kiipesi lavan takaosaan korokkeille, lavan etuosa oli puolestaan varattu erilaisille lyömäsoittimille. SAMGHA edustaa Shingon-buddhalaista shomyolaulua, joka on melodisempaa ja dramaattisempaa kuin Tendai-buddhalaisuuden vastaava laulutekniikka. Munkkien rauhallisen hypnoottinen laulu kehittyi erityisen vaikuttavaksi esityksen loppupuolella, kun samaa säveltä mantranomaisesti toistavan Hannya Shinkyon (ydinsuutra) aikana matalat perussävelet alkoivat muodostaa yläsävelsarjoja.
Lyömäsoitinten yhdistäminen shomyohon ei ole sinänsä uusi keksintö, sillä temppelirituaaleissa soitetaan usein erilaisia gongeja ja rumpuja. Kävin muutama viikko sitten Shinshoo-ji Shingon -temppelissä Naritassa (ei kaukana Tokion lentoasemalta) osallistumassa Gomaan eli pyhän tulen rituaaliin. Sen aikana munkit lauloivat shomyota ja eräs heistä jysäytteli ukkosenkaltaisesti valtavan suurta taikorumpua. Naisten käsilaukkuja vietiin puhdistettavaksi pyhän tulen ääreen, mitä lie niissä olikaan sisällä…
Lyömäsoitinvirtuoosi Midori Takada antoi esitykselle muodon ajassa ja tilassa siirtymällä hienovaraisesti soitinryhmästä toiseen. Takadan esiintymisen keskittyneisyyttä ja rituaalinomaisuutta korosti teatteriguru Tadashi Suzukin ohjaus. Esityksen nimi viittaa poismenneisiin, joten kyseessä on nähtävästi eräänlainen buddhalainen requiem.
