Radion sinfoniaorkesterin kevätkauden yksi persoonallisimmista ja kiinnostavimmista konserttikokonaisuuksista koostui kahdesta suurteoksesta, joiden perusajatuksena oli jonkin vielä suuremman, tai ainakin edeltävän, pieniminen ja muokkaaminen. Suurta oli sekä illan orkesterin koko että teosten niin sanoakseni filosofinen ja musiikillinen kantovoima. Read More →
Helsingin kaupunginorkesterin solistina torstaina debytoinut ukrainalais-amerikkalainen pianisti Valentina Lisitsa on hyvä esimerkki aikamme kulttuurin toiminnasta siinä mielessä että hän on ensimmäisiä taidemuusikoita, joiden ura on ponnahtanut nousukiitoon Youtuben myötävaikutuksella. Videoklippien perusteella Lisitsa on lisztmäinen voimahärkä, jolla kädet käyvät ja alakielet katkeilevat. Read More →
LigAlien: Mari Takanon musiikkia
LigAlien I, LigAlien II, LigAlien III, LigAlien IV
Jungibility (pianolle), Full Moon viululle ja elektroniikalle
Konsertto huilulle ja jousiorkesterille
mm. Mari Kimura (viulu) & Sharon Bezaly (huilu)
Swedish Chamber Orchestra, Anne Manson
BIS
Ensivaikutelma japanilaisen Mari Takanon levyä kuunnellessa on kuin lukisi Haruki Murakamin novelleja. Tuttu ja outo sekoittuvat kutkuttavalla tavalla, mielenmaisema on urbaanin sokkeloinen. Jotain vastaavaa voi kokea toikkaroidessa Tokion loputtomiin haarautuvilla pikkukujilla baarikierroksen jälkeen. Kirjailijaa ja säveltäjää näyttää yhdistävän myös intohimo jazziin. Read More →
Sergei Rahmaninov: Romances
Dmitri Hvorostovski, baritoni; Ivari Ilja, piano
Ondine 2012
Sergei Rahmaninovin yksinlauluja on aina ilo kuulla natiivin tulkitsemana. Ondinen uudessa julkaisussa siperialaisbaritoni Dmitri Hvorostovski ja virolaispianisti Ivari Ilja möyrivät antaumuksella slaavilaisen intohimon ja elämäntuskan syövereissä. Säveltäjän lähes sadasta yksinlaulusta levylle on valikoitunut runsaasti varhaisia helmiä, joissa piano usein kohoaa poikkeuksellisen dominoivaan rooliin kuvaillen milloin huojuvaa maissipeltoa, milloin keväistä puroa tai kolkosti kumajavaa kelloa. Venäläismestarille tyypillinen muusiikillinen aaltoilu kulkee kauttaaltaan laulujen taustalla.
Talven viiman keskellä ei ollut vaikea eläytyä siihen riemulliseen kevään lupaukseen mikä kuuluisassa ”Vessenije vodyssa” (”Kevään vedet”, op. 14/11) huokui sekä Hvorostovskin jylisevän kauniista baritonista että Iljan heräävän virran virtuoosimaisesta pianotulkinnasta. Myös rakkauden tunnustuksissa parivaljakko kunnostautui yhä uudelleen ja uudelleen; sävyt vaihtelivat varovaisesta toiveikkuudesta voitonriemuun ja vastaavasti yksinäisyyden epätoivoon. Uskonnollissävytteisten laulujen osuus levyllä nousi niin ikään huomattavaksi, esimerkkinä mainittakoon mainio ”Vsjo otnjal u menja” (”Kaikki mitä minulla oli”, op. 26/2), jossa Jobiin vertautuva laulaja sarkastisesti kertailee koettelemuksiaan. Katoavan kauneuden teemojen huipentumana näyttäytyi puolestaan ”Vchera my vstretilis’” (”Tapasimme eilen”, op. 26/13). Tässä entisen rakastetun melankolisessa hyvästelyssä baritonimme yltää riipaisevan syvälliseen tulkintaan.
Hvorostovski on ääneltään kuin hiukan tummennettu ja aitovenäläinen versio walesilaistähti Bryn Terfelistä. Vertaus on siinäkin mielessä osuva, että Hvorostovski voitti aikoinaan Cardiffin laulukilpailun Terfelin jäädessä kotikentällään kakkoseksi. Ilja soittaa jäntevästi ja tukien, nousten tarvittaessa toiseksi vokalistiksi.
On kulunut lähes vuosi Itä-Japanin surullisista tapahtumista. Joukko suomalaisia ja
japanilaisia muusikoita yhdistää voimansa ja kokoontuu muistamaan musiikillisesti
Japanissa keväällä 2011 sattuneen luonnonkatastrofin uhreja Temppeliaukion kirkossa.
Konsertin tuotto ohjataan lyhentämättömänä katastrofin uhrien arkielämän tukemiseen.