Kahdeksan kuukautta ja yksi perjantai
Tunti Brahmsin Deutsches Requiemin alkuun. Musiikkitalon harjoitussalissa sukeutuu kuoro: uusiin sinisiin kuoropukuihin ja frakkeihin sukeltavia alttoja, sopraanoita, bassoja, tenoreita. Kalvosinnappeja hukassa, kainalolappuja asetellaan. Tavallista sähinää ja säätöä, kuorolaisille tuttua kymmenien tai satojen keikkojen takaa. Read More →
Viime viikolla oli Helsingin yliopistolla ja kaupungilla muutenkin eräänlainen tšekkiläinen festivaali. Oopperassa esitettiin loppuunmyytyjä näytöksiä Janá?ekin Tapaus Makropuloksesta – ja yliopistolla väitteli Tiina Vainiomäki monivuotisen tutkimustyön jälkeen Leoš Janá?ekin puhemelodian teoriasta. Tämä oli odotettu tapahtuma. Jo Erkki Salmenhaara sanoi aikoinaan nähtyään Vainiomäen ensimmäisen seminaarityön Janá?ekin puhemelodiateoriasta, että vihdoinkin joku esittää sen tajuttavasti, kaikki vain puhuvat siitä, mutta idea jää hämäräksi. Näin ei käynyt kellekään väitöksen jälkeen
Astuessani Musiikkitalon konserttisaliin ensimmäinen huomioni kiinnittyi – jälleen, lukuisista käynneistäni huolimatta – lavasta pakenevaan ammottavaan, valtavaan tilaan, jonka IV Kansainvälisen Harald Andersén -kamarikuorokilpailun osanottajien tuli täyttää yhteissoinneillaan.