Vastaa aiheeseen: Levyarvio: Asiallinen ensyklopedia

Noniin, eli vihkossa kerrotaan, että levytyksessä käytettiin J.G. Neidhartin temperointijärjestelmää ”Grosse Stadt” (1724), joka sallii kaikki sävellajit mutta säilyttää niiden ominaisluonteet. Temperointijärjestelmiä kehitettiin siis 1600-1700 -luvuilla suuri määrä, kyseessä oli pyrkimys siirtyä renessanssin neljäsosakomma-keskisävelvirityksestä (joka sallii vain yksinkertaiset sävellajit, tosin ne ovat sitten tosi puhtaita) ”suvaitsevaisempaan” viritykseen jakamalla ditoninen komma (se mikä ikään kuin tekee loven kvinttiympyrään) laajemmin ja tasaisemmin, muttei silti täysin tasaisesti, sävelten kesken. Liian yksioikoisesti nimitin Bachinkin tod näk käyttämää järjestelmää Werckmeisteriksi; se pohjautui pitkälti Werckmeisteriin (tarkemmin Werckmeister III, sanoo Rossingin akustiikan käsikirja), joidenkin tutkijoiden mukaan se saattoi olla myös Bachin itsensä kehittämä.

Oli miten oli, tärkeintä siis on että Bachin aikana oltiin renessanssin keskisävelvirityksen ja modernin tasavireen välissä, joustavalla monisysteemisellä maastolla. Pahoittelen termihäsläystä; ja sehän on myös niin että allekirjoittanut ei edelleenkään osaa temperoida cembaloaan vaan käytössä on jonkinlainen vähän-kaikkialle-kallellaan -systeemi.