Etusivu › Foorumit › Amfion › Miksi he säveltävät? › Vastaa aiheeseen: Miksi he säveltävät?
Olet edelleen sen harhan vallassa, että tuo ”todennäköisesti historiaan jäävä” voitaisiin määritellä joillain käsitteillä; systeemi, muotoratkaisu, metatätä- tai metasitämorfoosi, jne. Historian- ja mediakirjoitus ovat luoneet sinulle ansan, jossa kiukkuisena pyristelet. Ainoa mahdollinen lähtökohta etevyydelle ja historiaan joutumiselle on perin hämärä ja vaikeasti tartuttava käsite: ihmiset pitävät näistä teoksista, ihmiset pitävät niitä mainioina. Ei ole olemassa sellaista ylimaallista akateemis-tieteellis-kogniitivista tuomaristoa, joka määrittelee musiikin ominaisuuksia ja pisteyttää niitä merkittävyyden ja omaperäisyyden mukaan. Ikävä velvollisuuteni on kertoa sinulle, että Joulupukki on taruolento.
Musiikin historian läpi kulkevan polun varrella on näkyvimmin esillä se musiikki joka näkyvimmillä on. Tämä kehälause on välttämätön siksi, ettei sitä koneistoa, vastoin monia vätteitä, tunneta kovin hyvin. Jotain siitä kai voidaan sanoa, mutta ei jäännöksettömästi. Miksi Franz Schubert on enemmän esillä kuin Franz Schubert, tai Beethoven enemmän esillä kuin Friedrich Schneider; tuskin edes kymmenen näytteen perusteella erottaisit, kumpi on kumpi. Mutta Beethoven on ylivertainen nero, Schneiderista et ole milloinkaan kuullut. Tästä voi parhaimmillaan arvella jotain mutta kovin vähän. Siitä emme kerta kaikkiaan voi pyristellä irti, että ihmiset tekevät ihmisille musiikkia ja ihmiset määrittelevät nyt-hetken ja kaanonin. Määritelmiä etevyydelle ja pitämiselle on syytä yrittää tuikivimmalla luoda ja asetella, mutta ne eivät voi alkaa ohjailla. Pidän monia teoksia mainioina, joista en löydä hitustakaan omaperäisyyttä tai uutta. Taitoa kyllä. Se on välttämätöntä, jotta musiikki voitelisi sielua ja sävelet saadaan asetelluksi kauniisti. Lähin esimerkkini olkoon Joannis Tinctoris, vähän kauempaa Steve Reich. Mainioita.
Ja vielä: en usko monenkaan säveltäjän vähääkään lotkauttavan korvaansa asemalleen historiassa. Media tarvitsee tämän ajatuksen, voidakseen kuvitella jotenkin osallistuvansa tähän prosessiin. Palatakseni ihka alakuperäiseen asetteluun, arvelen säveltäjän säveltävän siksi, että sävellytyttää sävellytyttää. Tuskinpa se sen kummempaa on. Kokkia kokituttaa, leipuria leivotuttaa. Tuntuu hyvältä tehdä sitä, mihin on syyhy. Ainakaan Urkissa säveltäjät eivät tämän kummoisemmasta juttele, edes myöhemmin illalla.