Amfion pro musica classica

Vastaa aiheeseen: Mirjam Helin -kilpailun alkuerät

Etusivu Foorumit Konsertit Mirjam Helin -kilpailun alkuerät Vastaa aiheeseen: Mirjam Helin -kilpailun alkuerät

#18561
Nimetön
Ei-aktiivinen

Ensimmäisenä päivänä esiintyi myös kilpailun nestori, kamerunilainen baritoni Florent Mbia. Hän asteli lavalle kuin afrikkalainen ylimys. Tenoraalinen ääni teki miellyttävän vaikutuksen, mutta sävyt olivat kortilla.

Kuinka erilaisia baritoniäänet voivat ollakaan! Tästä todisteena kuultiin yhdysvaltalaisen Timothy Mixin laulantaa. Jo aikaisemminkin Helsingissä onneaan koettaneen Mixin baritoni virtaa vuolaana, jopa bassahtavana. Mix ei turhia hienostele, vaan sortuu joskus lähes mölisemään. Jos desibeleillä pääsee jatkoon, Mix on varteenotettava ehdokas.

Venäläinen tenori Stanislav Mostovoy oli varsin outo lintu. Hän oli aivan hukassa Bachinsa kanssa, eikä pelkästään pääsointinen kevyt tenoriääni istunut oikein mihinkään kappaleeseen. Sääli sinänsä, sillä äänessä kuultaa kuitenkin potentiaalia.

Loppuilta kului sinivalkoisissa merkeissä. Tenori Mika Nisula rakensi ohjelmansa viisaasti, käytti tervesointista ääntään maltillisesti ja räjäytti pankin vasta päätösnumerossaan Elämälle. Menisikö Nisula tukka hulmuten jatkoon?

Suomalaistunnelmia jatkoi sopraano Laura Pyrrö. Jo aikaisempaakin kilpailumenestystä saavuttaneen Pyrrön laulutaide ei minua ole koskaan miellyttänyt. Ääni on liian vibraava kapeaa tekstuuria vaativaan musiikkiin ja liian kapea leveää maalailua edellyttäviin tehtäviin. Nyt harmina oli vielä oikutteleva esiintymisasu, joka vei osan keskittymisestä.

Illan päätti sirkeä koloratuurisopraano Kaisa Ranta. Hän ei ole yhtä synnynnäinen koloratuuri kuin aamupäivän korealainen kilpasiskonsa, mutta peittoaa tämän musikaalisuudessa. Sibeliuksen En slända oli rohkea valinta kilpailukappaleeksi. Ranta suoriutui ohjelmastaan kiitettävästi, vaikkei pikkuisella äänellään vielä jatkoon pääsisikään.

Kilpailun ensimmäinen päivä herätti paitsi odotuksia myös kysymyksiä. Miksi Bach niin usein ei kuullosta Bachilta, miksi Mozartia on niin vaikea laulaa hyvin, miksi on niin paljon kelpo laulajia mutta vähän taiteilijoita? Onko musiikkimaailma muuttunut viihdeteollisuudeksi, jolle kilpailut tuottavat raaka-ainetta?