Etusivu › Foorumit › Konsertit › Mitä musiikkikritiikiltä halutaan? › Vastaa aiheeseen: Mitä musiikkikritiikiltä halutaan?
Viini-lehden numeron 38/2009 ravintola-arvosteluja lueskellessa mieleen juolahti niiden ja konserttikritiikkien yhtäläisyys: molemmissa on kyse pitkän kehittelyn tuloksena sävelletystä menyystä ja sen tulkinnasta tiettynä iltana. Arvio etenee molemmissa usein kronologisesti, alkusoitosta pihviin ja edelleen ylimääräisenä tarjoiltuun jälkiruokaan, ja siinä käsitellään sekä ruoan ja viinin liittoa että minkälaisissa vaatteissa ja millä ilmeillä ne yleisölle tarjoiltiin. Molemmissa kriitikko voi törmätä ennakkoluuloihinsa, tulla käyttäneeksi turhan monimielisiä kielikuvia ja saada lukijan välttämään kyseisiä kulinaarisia sinfonioita.
Lehdessä arvioidaan Markus Aremon ravintolaa Carma muun muassa seuraavin sanankääntein: ”Hienostunut ilotulitus jatkui kesäisen kepeänä, kun saimme eteemme kylmän parsakeiton”, mutta ”Aremon surf ’n’ turf -esitys ei vakuuttanut.” Kriitikon makuun turhan kypsä karitsanfilee ja Muga Special Edition 2004 Riojasta jättivät suuhun terävähkön tuntuman.
Kuten tiedetään, voi soitto olla myös liian helpon tuntuista: Carman marja-annoksen ”täydensi intensiivinen vadelmaviini Framboise Washington Statesta. Ne sopivat mainiosti yhteen – ehkä liiankin hyvin, seuralainen aprikoi kaipaillen perinteistä portviiniään.”