Category Archives: Päävalikko

Pastoraalilla on länsimaisessa taidemusiikissa hyvin pitkät perinteet. Antiikin paimenidyllit olivat yksi Italian renessanssitaiteilijoiden suurista innoittajista; niinpä niillä oli myös tärkeä roolinsa oopperan synnyssä 1600-luvulla, renessanssin myöhäisessä kukoistuksessa.

Pastoraalinäytelmissä paimenet elävät miellyttävää elämää niityillä ja kukkakedoilla laumansa kanssa, aurinko paistaa ja on ikuinen kesä. Tähän idylliin varjonsa tuo tietenkin epäonninen rakkaus: pyyteettömän rakkauden tielle asettuminen tuo mukanaan myrskyt, kärsimykset ja kuoleman. Hyvin usein – kuten Georg Friedrich Händelin oopperassa Acis ja Galatea – kysymys on taruolentojen, henkien ja jumalten välisistä yhteenotoista, jotka järisyttävät paimenidylliä tai jopa murskaavat sen.

Acis ja Galatea -oopperan säveltäjä G.F. Händel (1685–1759) syntyi Saksassa, mutta muutti italialaisesta oopperasta innostuttuaan Italiaan. Kolmen vuoden tournée Firenzessä, Roomassa, Napolissa ja Venetsiassa oli paitsi opettavaista, myös toi parikymppiselle Händelille menestystä Saksan ulkopuolella säveltäjänä: pääasiassa kirkkomusiikkia Italiassa säveltänyt Händel sai kutsun Lontooseen vuonna 1710. Vuosina 1711–15 Lontoossa saikin viisi uutta Händelin italiankielistä oopperaa ensi-iltansa, tosin vaihtelevin menestyksin.

Händel astui vuonna 1717 tulevan Chandosin herttuan palvelukseen ja sävelsi tälle mm. kaksi englanninkielistä, englantilaista masque-perinnettä jatkavaa näyttämöteosta, Acis ja Galatean sekä Estherin, kummatkin kyseisen hovin varsin pienelle kokoonpanolle. Näistä miniatyyriooppera Acis ja Galatea menestyi lopulta parhaiten Händelin kaikista oopperoista ja sitä kuultiin 1700-luvulla Tukholmassakin ”Ruotsin Bachin” eli Johan Helmich Romanin toimesta. Acis ja Galatean, kuten muidenkin Haydnin oopperoiden menestys jäi tosin hänen englanninkielisten oratorioidensa – kuten Messiah’n – varjoon.

Pieni pastoraaliooppera Acis ja Galatea piti pintansa, ja nyt, lähes kolmesataa vuotta myöhemmin se saa viimein Suomen ensi-iltansa. Suomalainen kamariooppera, Helsingin barokkiorkesteri, lauluyhtye Septima Nebulae sekä solistit Anna-Kristiina Kaappola, Tuomas Katajala, Kajsa Dahlbäck ja Robert McLoud esittävät kapellimestari Aapo Häkkisen ja ohjaaja Vilppu Kiljusen johdolla oman versionsa antiikkisesta paimennäytelmästä.

Oopperaa esitetään osana Helsingin vanhan musiikin viikkojen ohjelmaa Helsingin yliopiston juhlasalissa Senaatintorin laidalla. Ohjaaja Vilppu Kiljusen mukaan Yliopiston juhlasali on haasteellinen paikka sikäli, ettei sillä ole totuttu tekemään oopperaa. ”Mutta paikkana se on klassinen, hellenistinen, mikä tuo suhteessa nykyaikaan samanlaisen jännitteen kuin mikä 1700-luvullakin on ollut”, Vilppunen huomauttaa.

”Enemmänkin happening kuin perinteinen tirkistelyteatteri”

Ohjaaja Kiljunen toteaa saaneensa tehdä jo lukuisia romanttisia ja sen jälkeisiä musiikkidraamoja. Näissä kysymys on pitkälti kerronnan toteuttamisesta ja kuvittamisesta, jolloin ohjaaja voi toki jonkin verran tuoda teemoihin omia painotuksiaan ja uusia lähtökohtia – tuloksena joskus modernisoidumpaa, joskus uskollisempaa klassista kuvitusta alkuperäiselle. Kiljusta kuitenkin viehätti Acis ja Galatea -oopperassa mahdollisuus tutkia uudenlaista muotokieltä:

”Mitä uusia piirteitä ohjaaja voi teokseen tuoda? Acis ja Galatean taustalla oleva vanha englantilainen taidemuoto masque tarkoitti käytännössä juhlia, joiden yhtenä tärkeänä osana koetaan musiikkiteatteriesitys. Malli otettiin 1500-luvun Italiasta; kysymyksessä ei ollut fiktiivinen, narraatiivinen teos. Tilaaja, ruhtinas tai kuningas, on saattanut olla naamio päällä osana esitystä, ja riemu on ollut suuri, kun esityksen jälkeen on saanut riisua naamion pois. Masque-tausta tarjoaa perinteisestä tirkistysluukkuteatterista poikkeavan muodon.”

Kiljunen huomauttaa, että vaikka teoksen taustalla olevan antiikin ihannoinin ja masque-tapahtuman ymmärtäminen vaatii periaatteessa hellenismin tuntemusta, kysymys on omana aikanaankin ollut allegorioista, vertauskuvista. Kiljunen kysyykin, voiko kokonainen esitystapahtuma toimia allegoriana. Häntä kiinnostaa myös paimenidyllinen luontokuva, maailmankuva: ”on antiikin arkadia, puhdas luonnollinen, idyllinen maakunta.” Tuon Acis ja Galateassa tuhoutuvan renessanssin illusorisen luontokuvan vertautuminen nykyihmisen monimutkaiseen luontosuhteeseen, ilmastonlämpenemiseen, tsunameihin ja muihin luonnonkatastrofeihin viehättää Kiljusta.

Paimenneidoksi tekeytynyt vesinymfi eli merenneito Galatea on rakastunut sisilalaiseen paimeneen Acisiin. Mustasukkainen kyklooppi Polyphemus kuitenkin surmaa kiivastuksissaan Acisin, ja sureva Galatea muuttaa Acisin kuolemattomaksi tekemällä tämän ruumiista ja verestä vuolaan, puhtaan virran. ”Galatea on paitsi nainen, myös kuvaa puhdasta luontoa, jonka pyhään yhteyteen mies pyrkii”, Kiljunen paljastaa ja jatkaa: ”Yksisilmäinen jättiläinen edustaa tiedettä, kulttuuria luontokuvan keskellä. Kuin maalauksessa, Acis ja Galateassa voi nähdä monia tasoja ja kerroksia päällekäin, minkä vuoksi sen voisi myös ajatella liittyvän enemminkin performanssitraditioon kuin oopperatraditioon”.

”Hyvää vaihtelua isolla pensselillä maalaamisen jälkeen”

Sopraano Anna-Kristiina Kaappola laulaa Acis ja Galatean sankarittaren, Galatean roolin. Häntä viehättää barokkioopperan herkkyys ja kamarimusiikillisuus. Suurten romanttisten oopperoiden, ”isolla pensselillä maalaamisen jälkeen” Kaappola kokee barokkioopperan tekemisen olevan hyvää vaihtelua.

Kaappola ei ole vanhan musiikin spesialisti, mutta on laulanut barokkiakin vuosien varrella ja imenyt siitä, mitä on kuullut muiden tekevän. Häntä viehättää periodisoittimien mukanaan tuoma matalampi viritys ja pehmeys. Viritys voi olla myös ongelma, varsinkin, jos sitä on laskettu vain vähän; Kaappolan tehdessä Haydnia Anima Eternan kanssa viritys oli nykyisen 440:n tai 442:n sijaan 430. Helsingin barokkiorkesterin Acis ja Galatea -produktiossa viritys on selvästi alempi 415, kauempana modernista ja siten itse asiassa helpottaa laulamista tekemällä siitä kevyempää.

Toinen esittämiseen vaikuttava seikka on itse tila, Yliopiston juhlasali, jossa yleisö on puolikaaressa lavan ympärillä. Orkesteri on lavalla ja kuuluu hyvin – myös laulajille. Kaappolan mukaan kysymys onkin enemmän kamarimusioinnista kuin orkesteri ja solisti -tilanteesta. Ohjaaja Vilppu Kiljunen toteaa tilanteen olevan neljän solistin, kuoron ja orkesterin tasaväkistä konsertointia. Tämä aiheuttaa näyttämöllisiä haasteita: ”Ilmaisullisesti concertante-tilanne on hankala, sillä orkesterin takana laulajat ovat kaukana, ja on haaste, missä vaiheessa laulajat tulevat etulavalle, orkesterin etupuolelle rakennettuun pastoraalimaisemaan, ’lintukotoon’. Kysymys onkin niin perinteisestä konserttitilanteesta, barokkiteatterista, kuin modernista draamasta, jopa happeningista.”

Suomalainen kamariooppera ja Helsingin barokkiorkesteri esittävät Händelin Acis ja Galatea -oopperaa Yliopiston juhlasalissa lauantaina 11.10., sunnuntaina 12.10. ja tiistaina 14.10., aina kello 19.30.

Tarkemmat esitystiedot selviävät Amfionin konserttisuosituksista

Katso myös koko Helsingin vanhan musiikin viikon ohjelma

Savonlinnassa on järjestetty musiikin kesäkursseja yli 50 vuotta – kauemmin kuin nykymuotoisia oopperajuhlia. Savonlinnan musiikkiakatemia pohjaa säveltäjä Yrjö Kilpisen 1950-luvulla perustamiin Savonlinnan musiikkipäiviin ja myöhempään Savonlinnan Oopperajuhlien koulutussäätiön, Aino Ackté -instituutin toimintaan. Vuosien mittaan Savonlinnassa on käynyt monia kansainvälisiä taiteilijoita opettamassa ja musisoimassa oppilaiden kanssa kamarimusiikin, oopperan ja Liedin saralla. Musiikkiakatemian tämän kesän kurssien yli 50 oppilasta edustavatkin 14 eri kansallisuutta.

Savonlinnan oopperajuhlat ovat yksi tunnetuimmista kesäfestivaaleista oopperamaailmassa. Savonlinnan musiikkiakatemian kurssien markkinointi ei ole – lähinnä pysyvän rahoituksen puuttuessa – läheskään yhtä näkyvää, mutta kurssien opettajakunta sitäkin edustavampi. Tämänkesäistä oopperalaulaja ja Kammersänger Tom Krausen sekä ohjaaja Eija Tolpon oopperailmaisun mestarikurssia edelsi viulun ja kamarimusiikin mestarikurssit opettajinaan viulistit Shmuel Ashkenasi ja Mark Gothoni, sellisti Alexander Baillie sekä alttoviulisti Teemu Kupiainen. Oopperakurssin jälkeen oli vuorossa vielä saksalaiseen Liediin ja ranskalaiseen chansoniin keskittyvä kurssi, jonka opettajina toimivat pianistit Daniel Fueter ja Hartmut Höll.

Yhteistyötä Kairon oopperan kanssa

Savonlinnan musiikkiakatemia on myös tehnyt yhteistyötä Kairon oopperan ja Egyptin Suomen suurlähetystön kanssa. Savonlinnan musiikkiakatemian taiteellisen johtajan, Ralf Gothonin perustama ”suomalais-egyptiläinen musiikkisilta” alkoi viime kesänä suomalaistaiteilijoiden opetusvierailulla Kairossa. Tämän vuoden toukokuussa toistamiseen pidetty viikon mittainen kurssi sai suojelijakseen Egyptin ensimmäisen rouvan, presidentin puolison Suzanne Mubarakin. Kamarimusiikkiopetuksen lisäksi ohjelmassa on ollut näyttämötyön ja roolianalyysin harjoittamista Tom Krausen ja Eija Tolpon ohjauksessa; kamarimusisoinnissa opettajat, Gothonin lisäksi mm. sellisti, professori Arto Noras ja alttoviulisti Teemu Kupiainen ovat soittaneet oppilaiden kanssa myös konserteissa.

”Viemme Egyptiin ulkoisista oppisuunnista vapaata suomalaista pedagogiikkaa, jossa kannustetaan oppilaita edistymään elämysten ja oivallusten kautta”, Gothoni kertoo ja lisää, ”kaksi kertaa järjestetyt kurssit ovat olleet menestys ja paikallinen lehdistö on ollut hyvin kiinnostunutta opetuksesta ja konserteista”. Yksi yhteistyön tärkeimmistä tavoitteista on lisätä kulttuurivaihtoa Suomen ja Egyptin välille. Viime vuonna Egyptistä tulikin vastavuoroisesti Savonlinnan kesäkursseille kuusi oppilasta; yksi heistä, 26-vuotias mezzosopraano Gala El Hadidi osallistui myös tämän kesän oopperan mestarikurssille. Hänen mukaansa Savonlinnan musiikkiakatemian vierailut ja egyptiläisten vastavierailut ovat tuoneet uusia kokemuksia kummallekin osapuolelle.

”He ovat tuoneet meille eurooppalaista musiikkikulttuuria, sekä antaneet oopperallemme paljon myös näyttämötyön puolella” El Hadidi toteaa Savonlinnan musiikkiakatemian vierailuista Kairossa sekä kairolaisten vastavierailuista Savonlinnaan. ”Heidän kanssaan on hyvä tehdä työtä, sillä kyse ei ole vain musiikista, vaan ihmisistä; opetus on henkilökohtaista ja auttaa oppilasta ymmärtämään myös itseään. Lisäksi kursseilla kohtaavat eri uskonnot, kulttuurit ja kielet – kyseessä on siis todellinen kulttuurisilta” El Hadidi lisää.
Lisätietoa Savonlinnan musiikkiakatemiasta netissä http://www.savonlinnamusicacademy.com/

Lue myös:

”Laulun ja näyttämöilmaisun mestarikurssi”

”Poskisuudelma Ahtisaarelle – näin oopperakurssilaiset konsertissaan” 

Savonlinnan jokakesäisen musiikkiakatemian oopperakurssin päätöskonsertissa oli iloinen ja vapautunut tunnelma. Tom Krausen ja Eija Tolpon mestarikurssin yhtäältä ystävällinen, toisaalta lauluilmaisun kokonaisvaltaisuutta korostava henki tuntui tarttuneen myös oppilaisiin. Sekä näyttämöilmaisussa, että laulussa saattoi aistia monin paikoin hyvällä oraalla olevaa itseilmaisua. Lisäksi konserttia oli seuraamassa runsaslukuinen ja varsin arvovaltainenkin yleisö – paikalla olivat muiden muassa presidentti Martti Ahtisaari rouvineen.

Mestarikurssien päätteeksi järjestettävät konsertit ovat usein ongelmallisia, sillä kurssilla opitut ja saavutetut asiat eivät ole päässeet vielä aidosti osaksi oppilaiden ilmaisua ja tekniikkaa. Yleensä konserttitilanteeseen liittyy myös epävarmuutta ja jännittämistä, mikä pakottaa oppilaan turvautumaan vanhoihin ja teknisesti huonoihin tapoihin. Krausen mukaan konsertilla on oma paikkansa osana kurssin antamaa kokemusta.”On tärkeää nähdä, pystyvätkö oppilaat keskittymään, löytämään rauhan ja täydellisen keskittymisen konserttiin mennessä”, Krause toteaa.

Konsertin aloitti egyptiläinen mezzosopraano Gala El Hadidi, joka esitti Habaneran Bizet’n Carmenista. Näyttämön sijaan El Hadidin Carmen liikuskeli yleisön seassa: hän otti täpötäyden Melartin-salin permannolla kirjaimellisesti kontaktin yleisöönsä. Seuraavan esiintyjän, mezzosopraano Tiina-Maija Koskelan Seston aaria Parto, parto Mozartin oopperasta La Clemenza di Tito oli hieman konventionaalisempi, joskin pippurinen esitys: Seston temperamentin sai kokea lavalle asetettu tuoli. Koskelan intensiivistä, mutta rauhallista läsnäoloa tuki myös hänen miellyttävä äänensä, johon syntyi tarvittaessa tekstin vaatimaa karakteria.

Konsertissa vieraili esiintymässä Tom Krausen tytär, Floridassa asuva lyyrinen sopraano Danielle Krause. Danielle Krausen musiikillisesti valmista ja hyvin rakastettavaa esiintymistä oli miellyttävä kuunnella. Tässä Savonlinnan debyytissään hän lauloi Mimin aarian Donte lieta Puccinin oopperasta La Bohéme sekä saman säveltäjän Manon Lescaut’sta aarian In quelle trine morbide.

Naisista kahden mezzon ja loppukonsertissa esiintyneen Danielle Krausen lisäksi konsertissa kuultiin vielä Outi Pekkarisen koloratuuria sekä dramaattista sopraanoa Emriikka Salosta. Pekkarisen laulamat aariat, Verdin Rigoleton Gildan aaria Caro nome sekä Donizettin Linda di Chamounix’n Lindan aaria O luce di quest’anima olivat musiikillisesti varsin herkkiä ja lupaavia tulkintoja. Hänen äänensä oli tasainen ja miellyttävä, joskin odottanee vielä puhkeamista täyteen kukkaansa. Kypsymistä odottaa myös Emriikka Salosen suuri ja dramaattinen ääni, jonka laulajatar kuitenkin pystyi valjastamaan sieluunkäyvään tehtävään Leonoran aariassa Pace, pace mio Dio Verdin oopperasta Forza del Destino. Intensiteetti säilyi myös Rachmaninovin laulussa Ni ver mni drug. Tästä suuren lavan kyvystä kuulemme varmasti, kunhan äänivarat ja lavaesiintyminen vielä vapautuvat fyysisesti.

Jani Kyllönen on nuoreksi mieheksi varsin lavakypsä ja ääneltään lupaava baritoni. Hänen suomenkielinen Papagenonsa oli täynnä elämäniloa aariassa Ma linnustaja olen vain Mozartin Taikahuilusta; enemmänkin naisten perään haikaileva linnustaja saikin saaliinsa kaapatessaan aarian lopuksi pianisti Salla Karakorven juoksujalkaa syliinsä ja pois lavalta. Kuten laulajattaretkin, myös kurssin miehet olivat varsin erilaisia äänityyppejä: baritoni Kyllösen lisäksi kurssille osallistui kaksi tenoria, Marko Nuutinen ja turkkilainen Ünüsan Kologlu. Konsertin väliin jättänyt Nuutinen on Suomen oloissa melko harvinainen italialaistyyppinen tenori, jonka kiinteälle, korkealle ja läpäisevälle äänelle voi oppituntien perusteella lupailla menestystä.

Ünüsan Kologlu tulkitsee ja elää dramaattisella, leveällä äänellään, voimakkaalla olemuksellaan sekä suurella sydämellään musiikin karaktereja hyvin uskottavasti. Vielä viime vuonna baritonirooleja laulanut Kologlu teki vaikutuksen upealla pianissimollaan Cavardossin aariassa E lucevan le stelle Puccinin oopperasta Tosca. Tarvittaessa mahtavaan jylyyn syttyvä ääni oli koetuksella erittäin voimakkaassa esityksessä Siegmundin pitkässä aariassa Dich, selige Frau – Winterstürme Wichen dem Wonnemond Wagnerin oopperasta Die Walküre. Vaikka ylimmät äänet eivät vielä lähteneet vapaasti ulos kropasta, esitys teki vaikutuksen selvällä tekstillään, karaktereillaan ja laulajan sävykkäällä, sydämellisellä persoonallisuudella. Kologlu lauloi myös yhdessä Gala el Hadidin kanssa Carmenin ja Don Josén dueton Bizet’n ooperasta Carmen. Duetto oli poikkeuksellisen näyttävä näyttämön haltuunotto kahdelta tulisieluiselta tulkitsijalta, ja Carmenin surma jopa aidon traaginen.

Kologlun esitysten ja konsertin lopettaneen dueton väliin mahtui vielä Gala el Hadidin esittämä Chanson de Carmen samaisesta oopperasta. El Hadidi on erittäin vaikuttava esiintyjä, jonka kauniista ja tummasta äänestä löytynee jatkossa vielä lisää värejä ja dramaattisuuttakin. Esiintymisestä ei temperamenttia ja tulisuutta puuttunut: esityksen lopuksi el Hadidi laskeutui jälleen yleisön joukkoon ja antoi presidentti Ahtisaarelle poskisuudelman.

Lue lisää:

”Laulun ja näyttämöilmaisun mestarikurssilla Savonlinnan kesässä”

”Savonlinnan musiikkiakatemia ja suomalais-egyptiläinen musiikkisilta”

”Laulu on tunne, joka tiedostaa itsensä. Elämänenergiaa, joka vokalisoidaan”. Jani Kyllönen, Sibelius-Akatemialla Anssi Hirvosella opiskeleva baritoni on oopperalaulaja ja Kammersänger Tom Krausen mestarikurssilla Savonlinnan Musiikkiakatemiassa löytämässä itsestään vapaampaa ja helpompaa lauluilmaisua. ”Kieli ja kurkku lähtevät suusta!”. Krause saa lapsenomaisen, vapaan tunteen kautta Kyllösen hetkeksi unohtamaan vanhat tapansa, ja äsken vielä hieman takainen ja keinotekoista syvyyttä hakenut ääni tuleekin helposti ja kirkkaasti ulos lämmön kärsimättä.
Read More →