Category Archives: Levyarviot

Süden – Gastón Solnicki on Mauricio Kagel. Kairos 0013172KAI.

I feeld good where I can work well. That is my homeland. – Kagel

Mauricio Kagelin (1931-2008) musiikillista tuotantoa voi vain luonnehtia hyvin monimuotoiseksi ja mielikuvitukselliseksi: kamarimusiikkia, videoteoksia, musiikkiteatteria, elektroakustista musiikkia. Yhtä suurta ja kaikenkattavaa nimittäjää on turha etsiä. Ehkä paras termi kuvailemaan Kagelin tuotantoa on teatterillisuus, mikä kuvailee Kagelin tapaa pitää musiikki konkreettisesti kiinnni arkipäiväisissä, sosiaalisissa ja yhteiskunnallisissa ilmiöissä. Read More →

J.S. Bach: Goldberg-muunnelmat
Janne Rättyä, harmonikka
Ondine 2012

Ensimmäinen ajatus on, että voiko tämä muka toimia – mutta harmonikkataiteilija Janne Rättyän Goldberg-muunnelmat purevat välittömästi. Tai nimenomaan eivät pure vaan hellivät, tuutivat ja kutsuvat sekä rentoutumaan että terästämään huomiotaan: mitä tämä instrumenttivalinta tekee yhdelle Bachin tunnetuimmista teoksista? Read More →

Berlioz: Herminie, Les Nuits d’été
Ravel: Shéhérazade
Véronique Gens, sopraano
Orchestre National des Pays de la Loire, johtaa John Axelrod
Ondine 2012

Sopraano Véronique Gensin tausta on barokkipappi William Christien oopperaproduktioissa, ja se kuuluu: kaikki lähtee tekstin sisäisestä draamasta, ranskan kielestä, jonka materiaalisuutta Gens käsittelee kirkkaasti ja ylellisellä loistokkuudella. Read More →

Sergei Prokofjev: Teoksia pianolle

Toccata op.11; Kymmenen pianokappaletta op. 12; Sonaatti nro 2 d-molli op. 14; Sarkasmit op. 17; Visions fugitives op. 22.

Abdel Rahman El Bacha, piano

Mirare

Pianisti Abdel Rahman El Bacha on taitava Chopinin soljuvassa musiikissa, ja Rahmaninovin preludeissakin hän on osoittanut mainiota kykyä supervirtuoottiseen nakutteluun kellon tarkalla tempolla. Sergei Prokfjevin varhaisiin pianoteoksiin hän löytää koneromanttisen kolinan kalseuden vähintään yhtä tarkasti kuin neuvostovalmisteinen yleisvehje konsaan. Read More →

Christian Wolff: Kompositionen 1950-1972
Edition RZ

1950-luku oli Yhdysvalloissa kokeellisen musiikin kukoistuskausi. Aleatoriikka, avoimet muodot, minimalismi ja graafinen notaatio olivat keinoja, joiden avulla säveltäjät pyrkivät löytämään täysin uudenlaisen musiikillisen vapauden ja ilmaisun tason. Kokeellisen porukan kärjessä hääri tietenkin John Cage, joka myös oli Christian Wolffin (s. 1934) ensimmäinen ja ainut sävellyksenopettaja. Nyt käsillä oleva Edition RZ:n julkaisema kahden levyn kokoelma antaa erittäin hyvän perspektiivin sekä Wolffin varhaisen ilmaisun ja sävelkielen kehittymiseen että ylipäätään amerikkalaisen kokeellisuuden perinteeseen. Read More →