6.1. Paluu Pariisiin. Nyt on tuttu osoite, on mukavaa palata rue de la Santélle. Pariisissa on ainakin kaksi tuntia enemmän valoisaa aikaa kuin Suomessa. Illaksi meidät on kutsuttu päivälliselle vanhan ystävämme Charles Rosenin luo. Tämä tapaaminen saatiin lopulta sovittua, hän matkustaa alinomaa pitämässä konsertteja ja esitelmiä. Nyt hän oli tulossa New Yorkista, mutta matkalla seuraavana päivänä Southamptoniin ja sieltä edelleen Torinoon. Italiassa häneen tutustuinkin, nimittäin Latinassa, kaupungissa lähellä Roomaa, lähes ainoassa rumassa italialaisessa kaupungissa (kelpaisi paremmin esimerkiksi rumuudesta Econ uuteen kirjaan Sulla bruttezza kuin Berliini), Mussolinin aikana rakennetussa, tämä tapahtui viitisentoista vuotta sitten. Read More →
Nykymusiikkifestivaaleja Berliinissä
Olen ollut vuodenvaihteesta lähtien Berliinissä, ja käynnissä on ollut intensiivinen työskentelyjakso. Työskentelyn lomassa on kevään aikana mahdollisuus nauttia kahdesta berliiniläisestä nykymusiikkifestivaalista. Tammikuun lopussa päättynyt Ultraschall-festivaali tarjosi karua kauneutta ja on varmasti ns. modernismin vastustajille kauhistus. Read More →
Vantaa käyttää vähiten rahaa kulttuuritoimintaan
Vantaalla ja Espoossa käytetään keskimääräistä vähemmän rahaa kulttuuritoimintaan, kertoo Kuntaliiton tiistaina julkistama raportti kulttuuritoiminnan kustannuksista.
Vertailluista kaupungeista suhteellisesti kaikkein vähiten rahaa käytti Vantaa, jonka kulttuurin bruttokäyttökustannukset vuonna 2006 jäivät 67 euroon asukasta kohti. Espoossa kulttuuriin käytettiin 113 euroa asukasta kohti, kun keskiarvo kaikissa vertailuun osallistuneissa kunnissa oli 142 euroa.
Avokätisimmin kulttuurirahaa käytti Vaasa, 205 euroa asukasta kohti. Kärkiviisikkoon kuuluivat myös Lahti, Tampere, Turku ja Oulu.
Arvio: Virtuaalioopperan huumaa ja klassista pluralismia
Ville Raasakan (s. 1977) säveltämä, Inkariina Simolan (s. 1978) käsikirjoittama ja ohjaama pienoisooppera Tsehovilainen mafiaseikkailu: Kohtalokkaat oppitunnit sijoittuu aikamme venäläiseen mafiamaailmaan ja kasvaa Putinin nyky-Venäjän kriittiseksi allegoriaksi. Lajityypiltään virtuaalioopperaksi nimetyssä teoksessa on monia kokeellisen musiikkiteatterin piirteitä: näyttämökuvaa hallitsevat videotykillä takaseinälle heijastetut, villisti assosioivat valokuvat ja animaatiot, kun taas varsinainen muu lavastus on minimaalinen. Laulajilla on esityksen aikana mahdollisuus vaikuttaa kuvalliseen kerrontaan, kun taas musiikissa on jätetty tilaa osittaiselle improvisaatiolle. Lauluäänten käsittely sinänsä on musiikissa kuitenkin melko perinteistä, ja lauletusta tekstistä saa useimmiten lähes ongelmitta selvää. Read More →
Vivaldi!
Hieno joukko suomalaisia barokkityylin osaajia Vivaldin parissa.