Sellotaiteilija ja -pedagogi Heikki Rautasalon muistokonserttiin Sibelius-Akatemian konserttisaliin oli kerääntynyt esiintymään suuri joukko ”Konden” vanhoja ja tuoreempia oppilaita ja kollegoita. Vaikka konsertin ohjelma hieman yllätyksetön olikin, oli kiinnostavaa kuulla niin monenlaisia taiteilijatyyppejä samassa yhteydessä – ja todeta taas kotimaisen sellonsoiton korkea taso, kiitos hyvien pedagogien.
Konsertin aloitti Paul Tortelierin sovitus Händelin haikeasta sonaatista kahdelle sellolle ja jousiorkesterille. Tuija Rantamäki ja Marko Ylönen toivat Rautasalon kanssa tiivistä yhteistyötä tehneen kamariorkesteri Vox Artisin kanssa tuulahduksen vanhasta maailmasta mehevällä, linjakkaalla soitollaan.
Aivan toisentyyppistä musisointia kuultiin Beethovenin viidennessä sonaatissa: Timo-Veikko Valve ja Joonas Ahonen ovat esittäneet sonaatteja usein ennenkin, ja duon vauhdikas työskentely olikin saumatonta. Valve ja Ahonen muotoilivat sonaatin draamalliseksi kokonaisuudeksi, jännittäviä detaljeja unohtamatta.
Seuraavaksi kuultiin Pablo Casalsin sovitus katalonialaisesta kansanlaulusta Lintujen laulu ja sellistisäveltäjä David Popperin Requiem kolmelle sellolle ja pianolle. Peräti kaksi paikalla olleista Heikki Rautasalon entisistä oppilaista on päätynyt Radion sinfoniaorkesterin soolosellisteiksi: Jukka Rautasalo luotsasi kolmikkoa varmaotteisesti. Timo Koskinen soitti tuttuun sielukkaaseen tapaansa.
Väliajan jälkeen oli tarjolla varsinaista sointiherkkua, kun herrasmies Erkki Rautio soitti varsinkin bassorekisterissä ihanasti resonoivalla Amatillaan Kuulan ja Sibeliuksen kappaleita sekä veljensä Matti Raution hilpeästi päättyvän kansanlaulusarjan. Raution kanssa musisoi pianisti Martti Rautio.
Lauri Rantamoijanen virkisti ja vakuutti Faurén Elegiassa näillä leveysasteilla epätyypillisellä intohimoisella otteellaan. Täysin toisenlaista, avointa ja valoisaa ilmaisua ja kenties konsertin vaivattominta virtuositeettia esitteli Jaani Helander ukrainalaissyntyisen Gregor Piatigorskin sovituksella Haydnin divertimentosta.
Tilanteeseen sopivaa nykymusiikkia eli kaksi osaa teoksesta Liturgy kuultiin Oulu Sinfonian sellisti Harri Östermanin kynästä, varmaotteisesti Ylösen kanssa tulkittuna. Konsertti päättyi kauniisti Julius Klengelin juhlavaan Hymniin kahdelletoista sellolle.