Amfion pro musica classica

Author Archives: Henrik Pitkänen

Arvio: Wagnerin syntymäpäiväkemut

Näe maanmainio Eric Owens Reininkullan Alberichina Teemalla 21.5. klo 18En oikein tiennyt millaiseen tilaisuuteen päätyisin suunnatessani Isoon Pajaan sateisena tiistai-iltana. Ehtoon piti alunperin kulua Yleisradion tarjoaman huippufutiksen merkeissä, mutta kutsu mennä katsastamaan Metropolitanin Reininkulta pääkallopaikalla Pasilassa vei lopulta voiton potkupallosta.

Erinäisistä lähteistä kuulin, että tähän kaikille avoimeen tapahtumaan oli mahdollista pukeutua ”Wagnerin taiteen innoittamiin asuihin”. Live-musiikistakin liikkui huhuja. Pääosassa oli kuitenkin valkokangas ja Robert Lepagen ohjaaman Ring-paketin esikoinen, Das Rheingold, jota tähdittivät nähdyssä esityksessä (2010) mm. Bryn Terfel, Stephanie Blythe, Gerhard Siegel ja Eric Owens James Levinen johdolla. Kyse on oopperatalon historian massiivisimmasta projektista, joka edelleen pyörii täysille yleisöille New Yorkin humussa. Read More →

Reportaasi: Pyörähdys saksalaisessa kulttuuripiirissä

Dresdenin Staatskapelle ja Christian Thielemann valloittivat Salzburgin. Kuva: Matthias CreutzigerKeski-Euroopan musiikkitarjonnan äärelle kelpaa hiljentyä kiireisen kevään alla. Henrik Pitkänen matkusti tapaamaan ystäväänsä ja amfionkollegaansa Juhani Vesikkalaa Graziin. Samalla tuli vierailtua useissa konserteissa Itävallan ja Saksan sydänmailla. Read More →

Arvio: Myllättyä Schubertia

Franz Schubert, Urho KekkonenÄkkiseltään ajateltuna Schubertin liedsarjaa ja UKK:n kirjeitä yhdistää vain yksi sana; mylly. Tuomas Hannikainen on kuitenkin koonnut näistä kahdesta äärimmäisen erilaisesta ihmistuotoksesta teoksen, joka suuren suosion siivittämänä esitettiin nyt neljättä kertaa Urho Kekkosen Myllykirjeiden syntysijalla Tamminiemessä. Read More →

Arvio: Menottin Konsuli Sibelius-Akatemiassa

Petri Vesa, ÅsaThyllman (kuva: Erkka Malkavaara)Hahmotettiinpa italialais-amerikkalaisen Gian Carlo Menottin Konsuli sitten musikaalimaiseksi oopperaksi tai oopperamaiseksi musikaaliksi, oli se lajityyppinsä menestyneimpiä uusia teoksia 50-luvun alussa. Ei ole vaikea ymmärtää miksi; kylmän sodan näyttämöllä avoimen poliittinen sekä korostavan ihmiskeskeinen kannanotto herätti vastakaikua, varsinkin kun ooppera taiteenmuotona tarjosi korkeakulttuurisen mahdollisuuden heittäytyä Hollywoodin melodraaman vietäväksi. Read More →

Levyarvio: Taiturointia korkeuksissa

Coloratura
Anu Komsi, sopraano
Sinfonia Lahti, joht. Sakari Oramo
BIS 2012

Anu Komsin virtuositeettia ei voi olla ihailematta. Venäläisen Reinhold Glièren (1875–1956) konsertossa koloratuurisopraanolle ja orkesterille (op.82) melodia on koristeltu puhtaalla ihmisäänellä ilman häiritseviä sanoja. Tässä linnunviserryksessä korostuu entisestään laulutavan teknisyys ja instrumentaalisuus Komsin tehdessä suloisen keskinkertaisesta musiikista pettävän vaivattoman ja luonnollisen kuuloista. Kaiken taituruuden keskelläkin suomalaissopraano osaa alistaa ylikorostuneen teknisyyden tulkinnalle. Read More →