Franz Welser-Möst kiittää Wienin filharmonikoita. Kuva Jari Kallio.
Sunnuntaina Salzburgin Großes Festspiehausissa sai ensi-iltansa Franz Welser-Möstin johtama ja Alvis Hermanisin ohjaama produktio Richard Straussin myöhäistuotannon liki unohdetusta mestariteoksesta Die Liebe der Danae (1937-40). Kolminäytöksinen ”mytologinen komedia” perustuu Hugo von Hofmannstahlin vuonna 1920 laatimaan luonnostelemaan, jonka pohjalta Joseph Gregor muokkasi oopperan libreton.
Syitä Danaen unohdukselle lienee monia, mutta, kuten tämä uusi produktio ja oopperan harvalukuiset levytykset osoittavat, ne eivät ole musiikillisia. Danaen sävellysprosessista tuli poikkeuksellisen pitkä. Strauss työsti samanaikaisesti myös Daphnea, jonka hän halusi saattaa ensin valmiiksi. Sodan syttyminen ja säveltäjän sairastelu viivästyttivät Danaen valmistumista aina vuoteen 1940 saakka.
Alun perin Strauss kielsi oopperansa esittämisen sodan aikana peläten teoksen hukkuvan maailman kaaokseen. Kapellimestari Clemens Krauss suostutteli säveltäjän kuitenkin sallimaan Danaen ensiesityksen Straussin 80-vuotisjuhlan kunniaksi vuoden 1944 Salzburgin festivaalin yhteydessä. Heinäkuun 20. päivän salaliiton seurauksena kaikki julkiset teatteriesitykset kuitenkin kiellettiin. Danae sai lopulta poikkeusluvalla Salzburgissa yhden yksityisnäytöksen säveltäjän ja kutsuvierasyleisön läsnäollessa. Tämä jäi oopperan ainoaksi esitykseksi Straussin elinaikana.
Danaen virallinen kantaesitys oli Salzburgissa vasta 1952 Kraussin johdolla. Kantaesityksestä säilynyt tallenne on myöhemmin julkaistu cd:llä. Sittemmin oopperaa on esitetty Salzburgissa vain kerran, Fabio Luisin johdolla vuonna 2002. Siten sunnuntaina kuultu produktio on vasta festivaalin historian kolmas virallinen Danae-produktio.
Viisikymmentäluvun alussa Straussin Mozart-henkinen komedia nähtiin varmasti iäkkään säveltäjän nostalgisena teoksena, joka sopi varsin huonosti sodanjälkeisen modernismin ilmapiiriin. Nyt yli seitsemänkymmentä vuotta oopperan valmistumisen jälkeen on kenties helpompi ymmärtää teoksen todellinen arvo.
Vaikka Danae on päällisin puolin melko yksinkertainen komedia, joka ylistää rakkautta maallista vaurautta kallisarvoisempana voimana, on libretossa myös kirpeää satiiria sekä luopumisen kaihoa. Musiikillisesti se on ehdottomasti Straussia parhaimmillaan hehkuvine orkesteriväreineen ja nerokkaine johtoaiheineen, jotka nivoutuvat taidokkaaseen kontrapunktiseen käsittelyyn. Oopperan välisoitot ovat omia pieniä mestariteoksiaan kukin. Danaen orientalistisesti sävytetty antiikin mytologia assosioituu myös vahvasti Mozartin orientalismiin, Zaideen ja Ryöstöön Seraljista.
Ooppera alkaa kuningas Polluxin hovissa, jossa velkojat ovat vaatimassa saataviaan hallitsijan tyhjästä kirstusta. Epätoivoinen kuningas laskee toivonsa tyttärensä Danaen avioliittojärjestelyn varaan. Rikas puoliso täyttäisi oivallisesti hovin kassan. Alun kaaos on inspiroinut Straussin kerrassaan verrattomaan sävellystyöhön, jonka lopputuloksen uskollinen toteuttaminen vaatii kapellimestarilta erityistä tarkkuutta musiikin balansoinnissa.
Welser-Möstin johdolla Straussin partituurin kiperimmätkin kudokset soivat läpikuultavan kirkkaasti, mozartmaisen kevyesti tinkimättä kuitenkaan kirpeämmistä sävyistä. Wienin filharmonikot oli tietenkin elementissään Straussin musiikissa.
Oopperan edetessä Danae ja valepukuinen Midas kohtaavat ja rakastuvat. Vauras Midas olisi kaikin puolin ihanteellinen puoliso, mutta Jupiter, jolta Midas on saanut kykynsä muuttaa kaiken kullaksi, on vaatinut vastineeksi kykyä esiintyä Midaan hahmossa voidakseen itse vietellä Danaen.
Vaikka Jupiter voisi tarjota Danaelle kaiken aineellisen hyvän, valitsee Danae kuitenkin Midaan, jolta Jupiter riistää vaurauden. Jupiterin pettymykseksi pari elää onnellisena köyhyydessään. Jupiter nielee lopulta tappionsa, antaa rakastavaisille siunauksensa ja vetäytyy Olympokselle.
Kyynikon on helppo toki todeta, ettei libretto ole erityisen syvällinen. Mutta se on erittäin kaunis, kuten Straussin musiikkikin. Oopperan ytimessä on yhtäältä Danaen henkinen kasvu vaurauden tavoittelusta rakkauteen ja toisaalta Jupiterin vaikea luopumisprosessi. Midas on enemmänkin sivuhahmo.
Strauss on kirjoittanut Danaelle ja Jupiterille hyvin monisävyistä musiikkia, joka antaa näiden hahmojen luonteelle syvyyttä. Krassimira Stoyanova Danaena ja
Tomasz Konieczny Jupiterina olivat kumpikin vaikuttavia rooleissaan. Tenori Gerhard Siegel oli puolestaan oivallinen Midas. Muista roolisuorituksista mieleen jäi erityisesti Jennifer Johnston Jupiterin ex-rakastettuna.
Alvis Hermanisin näyttämöohjaus oli kerrassaan nautittava. Ineta Sipunovan videoinstallaatiot elävöittivä näyttämöä ilahduttavasti ja Juozas Statkevičiusin suunnittelema värikäs puvustus miellytti suuresti silmää. Alla Sigalovan hienovarainen koreografia toimi musiikin hengessä varsin hyvin.
Toivottavasti tämä erinomainen produktio auttaa myös herättämään laajempaa kiinnostusta tätä Straussin riemastuttavaa oopperaharvinaisuutta kohtaan. Tämä partituuri on syytä saattaa soivaan muotoon useamminkin.
— Jari Kallio
Wienin filharmonikot
Franz Welser-Möst, kapellimestari
Krassimira Stoyanova, Danae
Tomasz Konieczny, Jupiter
Gerhard Siegel, Midas
Norbert Ernst, Merkurius
Wolfgang Ablinger-Sperrhacke, Pollux
Regine Hangler, Xanthe
Gerhard Siegel, Midas/Chrysopher
Pavel Kolgatin, Andi Früh, Ryan Speedo Green, Jongmin Park, neljä kuningasta
Maria Celeng, Semele
Olga Bezsmertna, Europa
Michaela Selinger, Alkmene
Jennifer Johnston, Leda
Wienin Valtionoopperan kuoro
Ernst Raffelsberger, kuoron valmennus
Alvis Hermanis, ohjaus
Juozas Statkevičius, puvustus
Gleb Filshtinsky, valaistus
Ineta Sipunova, videosuunnottelu
Alla Sigalova, koreografia