20.12. 19.00
Helsinki
Kansallisooppera
Puccini: La Rondine
Ohjaus: Jussi Tapola
Musiikin johto Pietro Rizzo
Päärooleissa Sirkka Lampimäki, Hye-Youn Lee, Mika Pohjonen, Juha Riihimäki
Kansallisoopperan uusintaensi-illassa Giacomo Puccinin La rondine, säveltäjänsä ongelmalapsi, oli hyvissä käsissä. Kapellimestari Pietro Rizzon tulkinnassa partituurin säästäväisesti annostelemat makupalat pääsivät oikeuksiinsa. Rizzolta löytyi sekä lempeää hyväilevyyttä että sähäkkää tarkkuutta. Kapellimestarin tukemana Sirkka Lampimäen Magdasta kasvoi inhimillisen koskettava sankaritar. Erityisesti 3. näytöksen tunnekuohuissa Lampimäen sopraano sai siivet alleen ja hänen ääneensä avautui aivan uusia syvempiä värejä.
Magdaa edeltävästä Lännen tytön Minniestä lähtien Puccinin sankarittaret saavat säilyttää henkensä loppupeleissä. ”Pääskysen” Magda joutuu kuitenkin luopumaan avioliiton auvosta, sillä hän ei edusta – ainakaan omasta mielestään – sellaista puhtoista ja hyveellistä naista, jota ”la lettera della mamma”, Ruggeron äidin murskaavan ylevämielinen kirje 3. näytöksessä, kuvailee. Kieltäytyessään vastaanottamasta ”anopin siunaavaa suudelmaa” Magda karistaa harteiltaan porvarillisen avioliiton ikeen pakollisine lapsivuoteineen ja ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä.
Puccini luopui alkuperäisestä ideastaan, eikä La rondinesta lopulta tullut operettia. Muistona yrityksestä teokseen jäi maanläheinen buffopari Prunier ja Lisette elävöittämään muuten kieltämättä aika kalvakan tavanomaista rakkausstooria. Korealainen sopraano Hye-Youn Lee pirteän kirkasäänisenä Lisettenä erottui edukseen näyttelijäntaitojensa ansiosta verrattuna jäyhempiin suomalaisiin. Juha Riihimäen Prunier-runoilija oli sympaattisen inhimillinen hahmo ja Mika Pohjosen Ruggero hieman arkinen sankari komean kantavasta tenoristaan huolimatta.
Mutta arkipäiväisyys taisikin olla teoksen ja sen ohjauksen hyveitä, sillä oopperan libretossa itseironisesti korostetaan, että nyt ei ole kyse myyttisistä sankarittarista kuten Francesca da Rimini tai Salome. Ja juuri siinä kohden Puccini iskee silmää kollegalleen Richard Straussille siteeraamalla Salomen pääaihetta. Puccini oli nähtävästi pyrkinyt La rondinessa saavuttamaan ja jopa ylittämään Ruusuritarin suurmenestykseen nostaneen sekoituksen keveyttä ja vakavuutta. Lattea libretto, säveltäjän päättämättömyys ja kesken sävellysprosessin puhjennut ensimmäinen maailmansota takasivat sen, että ”Pääskysestä” tuli siipirikko. Silti teos on kiinnostava linkki säveltäjänsä kehityskaaressa samalla lailla kuin suurten elokuvaohjaajien heikommin onnistuneet välityöt antavat perspektiiviä mestariteoksille.
Yleisöä ei riittänyt esityksessä tungokseen asti, moni oli jäänyt tulematta ehkäpä jouluostosten tai pikkujouluputken uuvuttamana. Tai voisiko olla niinkin, että paheelliseen Pariisiin sijoittuva fin de siècle -tarina ei oikein sovi saksalais-protestanttiseen jouluumme.