Curious Chamber Players
Malin Bång: Turbid motion
Ylva Lund Bergner: Euphorbia
Rei Munakata: Cascading Lotus
Christian W. Christensen: Andante con moto
Jeppe Just Christensen: Ground vol. 3
dB productions, 2011
Vuonna 2003 perustettu tukholmalainen uuden musiikin yhtye Curious Chamber Players esittäytyy debyyttilevyllään raikkaan monisärmäisenä. Pääosin 70-luvulla syntyneiden ruotsalaisten ja tanskalaisten säveltäjien viime vuosina syntyneet teokset liittyvät mutkattomasti 2000-luvun yleiseurooppalaiseen uuden musiikin valtavirtaan, juuri siihen jonka tuotoksia alan festivaaleilla esitetään. Aikakautemme nykymusiikin henkinen keskus näyttää olevan Berliini, ja niinpä ei taida olla sattumaa, että yhtyeen nimikkosäveltäjä Malin Bång (s. 1974) viettää vuoden 2012 kyseisessä metropolissa DAAD-stipendiaattina.
Levyn aloittavat kaksi ruotsalaisteosta saavat kuulijan uteliaisuuden heräämään. Molemmilla säveltäjillä on omalla laillaan tieteellisen tutkiva asenne sointitodellisuuteen. Bångin Turbid Motion vuodelta 2010 perustuu äänityksiin, joita säveltäjä teki Tukholmassa ja Pariisissa auringonnousun ja -laskun aikaan. Hän tutkii valon ja hälyn suhdetta kaupunkiympäristössä. Samana vuonna sävelletty Ylva Lund Bergnerin (s. 1981) Euphorbia on löytänyt lähtökohtansa botaniikan alueelta. Teoksen nimi tulee Euphorbia palustris -nimisestä myrkyllisestä kasvista (suomeksi rantatyräkki). Säveltäjän mukaan live-elektroniikka vaikuttaa teoksen soittajiin myrkyn tavoin, se saa heidät huumautumaan ja kangistumaan.
Näissä molemmissa teoksissa kiinnostavinta on ennakkoluuloton asenne äänitapahtumaa kohtaan. Säveltäjä luo olosuhteet, joiden vallitessa kaikki mahdolliset äänet ovat tervetulleita ja mielekkäitä. Siitä huolimatta sävellykselle edelleen hahmottuu oma selkeä muotonsa.
Bångin ja Lund Bergnerin uusia kuunteluhorisontteja avaavien teosten jälkeen tanskalaisen Nicolai Worsaaen (s. 1980) teos Brutalized Beauty (2010) vaikuttaa tavanomaisemmalta. Teoksesta ei välity erityisen kokeileva asenne, vaikkakin Worsaae mainitaan Dygong-eksperimentaalimusiikkiryhmän perustajajäsenenä.
Worsaaen maanmiehen Christian Winther Christensenin (s. 1977) Andante con moto (2010) jatkaa ruotsalaisnaisten tutkivaa asennetta ääni-ilmiöihin. Tällä kertaa tutkimuskohteena on luonnon tai ympäristön sijaan länsimaisen musiikin perusklassikot. Tanskalaissäveltäjä on kirjoittanut uusiksi Beethovenin 4. pianokonserton hitaan osan kaivamalla siitä esiin hälyaspekteja. Winther Christensenin työtapa muistuttaa ranskalaissäveltäjä Gérard Pessonin metodeja. (vrt. Pariisin päiväkirjani)
Andante con moton toisteisuudessa on parhaimmillaan salaperäistä rituaalinomaisuutta, sen juuri ja juuri erottuvat harmoniat tuntuvat kumpuavan unen todellisuudesta.
Winther Christensenin teos vaihtuu saumattomasti yhtyeen taiteellisen johtajan ja kapellimestarin Rei Munakatan (s. 1976) soolohuiluteokseksi Cascading Lotus (2008), jonka tulkitsee Richard Craig. Ruotsiin asettunut japanilainen Munakata on saanut teokseensa innoituksen japanilaisen enka-laulaja Sayuri Ishikawan lavakarismasta. ’Enka’ tarkoittaa japanilaista iskelmää, jonka kulta-aikaa oli 60-70-lukujen taite. Cascading Lotus ei voi välttyä pakollisista Sciarrino-viittauksista, mutta onneksi se lähtee vikkelästi omille teilleen.
Levyn vie päätökseen yksi sen parhaista teoksista, tanskalaisen Jeppe Just Christensenin (s. 1978) Ground vol. 3 vuodelta 2005. Teos tasapainottelee riemastuttavalla tavalla sävellysteknisten ja soittoteknisten äärirajojen joustavalla trapetsilla. Sellon huiluäänipizzicatot ja pystypianon harjoituspedaalilla vaimennetut soinnut luovat jatsahtavan rytmikudoksen, joka tuntuu pyrkivän välttämättömyyden voimalla jotain tuntematonta määränpäätä kohden.