”Christof Loyn uusi Tristan ja Isolde on polarisoinut mielipiteitä enemmän kuin mikään muistamani Covent Gardenin produktio. Minimalistinen, metaforinen näkökulma on lietsonut vihamielistä huutoa salissa, kananmunia ja kukkakimppuja tämän sivuston kommenteissa ja lehdistön hurmioituneiden kritiikkien vastapainoksi myös vähemmän innostuneita sellaisia.
Kummallakin puolella on käyvät argumenttinsa. Mutta lopulta siinä missä yksi luottaa intuitioon, tavoittelee toinen logiikkaa. Minulle Isolden ensimmäisen näytöksen matka näyttäytyy oman, epätodellisen ekspressionistisen näyttämötilan ja taka-alan hilpeän juhlinnan välillä. Joku toinen kysyy, miten voi matkustaa kun ei ole laivaa. Pelkäänpä, ettei tämän lahden yli voi rakentaa siltaa minkäänlaisen debatin voimalla.”
– kirjoittaa blogissaan Intermezzo