Kiinnostavia tekstejä tuon tuosta tarjoava bloggaaja Pliable kirjoittaa kymmenen vuoden takaisesta Suomen-vierailustaan täällä. Tulokseton yritys vierailla Ainolassa talvisaikaan jätti kirjoittajaan syvällisen vaikutelman, jossa järvimaiseman kauneuteen sekoittui ”melankoliaa ja klaustrofobiaa”, Pliablen mielestä Sibeliuksen arvoituksellisimman, neljännen sinfonian rakennusmateriaalia.
Pliable eli Bob Shingleton löytää säveltäjän varhaisesta päiväkirjamerkinnästä (”On outoa, kuinka tyhjältä elämä usein tuntuu. Tämä johtuu siitä, ettei mieleni ole selkeä: tuskin tiedän, mitä todella haluan”) yhtymäkohdan buddhalaiseen ideaan levottomasta tyhjyydestä, jota hän pitää suomalaisen sielunmaiseman keskeisenä osana. Valon ja hämärän rajatilassa elävien ei ole helppo löytää tasapainoa.
Tästä rajatilasta on Pliablen mielestä kotoisin myös toissa vuonna kuolleen, kuvassa olevan Pehr Henrik Nordgrenin musiikki, joka periksiantamattomuudesta moderniudestaan huolimatta ”säilyttää yhteyden suomalaiseen kulttuuriin ja psyykeen”. Masentuneisuudesta kärsineen Nordgrenin teoksissa on hänen mielestään Sibeliuksen neljännen ja Tapiolan tummuutta.
Pliable kehuu vuolaasti Juha Kankaan ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin levytystä Towards equilibrium, joka ”osoittaa, että mestariteoksia voi syntyä myös pienillä kokoonpanoilla”. Levy-yhtiössä elämäntyönsä tehnyt Shingleton kiinnittää huomiota myös Bis-äänittäjä Jens Braunin erinomaiseen työhön. (Bis tunnetaan perustajansa Robert von Bahrin luonnollisen soinnin taltiointiin pyrkivästä filosofiasta, josta voi lukea lisää täältä.)