Amfion pro musica classica

Levyarvio: Kuva Kilpisestä täydentyy


Yrjö Kilpinen: Kadonneet laulut
Hannu Jurmu, tenori ja Ilmari Räikkönen, piano
Louhi Productions 2012

Yrjö Kilpinen (1892-1959) luetaan Saksassa samaan sarjaan Schubertin, Schumannin ja Wolfin kanssa, mutta kotimaassaan tinkimätön lied-säveltäjä on muutamaa hittiä lukuun ottamatta jäänyt varjojen maille. Levyttäessään Kilpisen ennestään täysin tuntemattomat, julkaisemattomat laulut Hannu Jurmu ja Ilmari Räikkönen ovat tehneet hienon työn, joka herättänee kiinnostusta myös Kilpisen tuotantoa kohtaan kokonaisuudessaan. Arkistojen kätköistä löytyneet pienet suomenkieliset laulut ovat suurimmalta osin vuosilta 1928-29.

Lyhyenä ajanjaksona syntyneet ja Kilpiselle tuttujen runoilijoiden teksteihin kirjoitetut kappaleet havainnollistavat kiinnostavasti säveltäjän käsialan ja tunnemaailman ominaispiirteitä. Liedit tihkuvat jäyhää tunteen poltetta ja tummaa kiteytyneisyyttä. Larin-Kyöstin runoon kirjoitettu Yrttitarhassa porautuu surumielisiin syvänteisiin vailla minkäänlaista mahtipontisuutta, ja hieman varhaisemmat kolme laulua Viljo Kajon teksteihin viehättävät kirpeällä uusklassismillaan ja karulla keveydellään.

Kilpinen sävelsi monipuolisesti niin saksan- , ruotsin- kuin suomenkielistäkin aikalaislyriikkaa, mutta joskus suomalaiset tekstivalinnat mietityttävät  – esimerkiksi V.E. Törmäsen kohdalla, jonka teksteihin Kilpinen sävelsi kolme tunnettua Tunturilaulu-sarjaansa. Tämän levyn avauksena kuullaan 15 julkaisemattoman tunturilaulun sarja, joka yksitotisuudessaan ei tälle paikalle oikein istu.

Hannu Jurmun äänenmuodostuksellinen helppous, tulkinnallinen nöyryys ja erinomainen puhunta sopivat hyvin Kilpisen pelkistettyyn tyyliin. Esimerkiksi Keväthämy-kappaleen hauraan hartauden Jurmu tavoittaa ilmavalla pehmeydellä. Tasapaksummissa laulusarjoissa nyansseja tosin olisi tarvittu hieman enemmän. Myös materian laveutta olisin kaivannut, sillä melodialinjaltaan yksinkertaisissa kappaleissa tuntui pingottuneisuutta. Ilmari Räikkönen seurasi säveltäjän omien mieltymysten mukaisella selväpiirteisellä reippaudella. Kaksikon soisi tarttuvan myös Kilpisen perusohjelmistoon, josta edelleen kaivattaisiin resitaalilevyjä Jorma Hynnisen muutaman hienon kokonaisuuden rinnalle.

Louhi Productions on tuottanut ilahduttavalla luovuudella hienon levyn, josta retronostalginen ulkoasu ja harvinaislaatuisen monipuoliset ja kattavat esittelytekstit tekevät elämyksekkään.

Vastaa

Post Navigation