Amfion pro musica classica

Levyarvio: Beethoven-levy ei jää bagatelliksi

  • Beethoven: Bagatellit
  • Bagatellit op. 33, 119 & 126 sekä WoO52, 52 & 59–61
  • Steven Osborne, piano
  • Hyperion

Beethovenille bagatellit, ”pikkuruiset”, tarjosivat alustan tyylikokeiluille ja hermolomille suurteosten pohdiskelujen välissä. Pitkän säveltäjänuran alkuvaiheista asti kerääntyneet pikkuteokset piirtävät kuvaajaa aloittelijan kepeistä harjoitelmista ikoniksi kasvaneen säveltäjän painaviin lausumiin. Pöytälaatikkoon julkaisua odottamaan sävelletyt teokset eivät sijoitu aina opusnumeron ilmoittamaan ajankohtaan, mutta sävelkielen pitkäjänteinen kehityskaari erottuu selvästi.

Jokainen bagatelli kahdentoista sekunnin mittaisesta a-molli-tokaisusta vähän yli neljäminuuttiseen, viimeiseen profetiaan saa Steven Osbornelta täyden huomion ja arvoisensa toteutuksen. Rapsakat juoksutukset herättävät arvokasta hehkua humoristiin opus 33:n duuribagatelleihin ja muutoinkin ylärekisteri suorastaan kylpee auringossa. Pianotestamentiksi jäänyt opus 126 sai Beethovenin itsensä myhäilemään tyytyväisenä, ja epäilemättä Osbornen syväluotaava harkinnallisuus miellyttäisi säveltäjääkin. Vuosien mittaan yhä vahvemmin päänsärkyyn yhdistynyt Für Elise soi traumoja lääkitsevästi Osbornen soittaessa vakavasti ja pehmeästi rauhoitellen. Loppusilauksen julkaisuun tuo Hyperionille tuttuun tapaan asiantunteva ja kattava kansilehtinen.

Vastaa

Post Navigation