Oli hieman hämmentävää laittaa turkislakki päähän Suomen Kansallisoopperan Janácek-esityksen jälkeen kun piti poistua pimeään talvisäähän. Ovela kettuhan päätyy lopulta puuhkaksi metsänvartijan rouvalle. Mutta toisaalta ketut eivät maailmasta lopu, ja ehkä niillä on kuten kissoillakin kollektiivinen sielu. Olin viimeksi nähnyt tämän teoksen oopperassamme Bulevardilla v. 1972; sittemmin sitä on näytetty televisiossa. Näissä muissa versioissa pääpaino oli ehkä sittenkin enemmän ihmisten maailmassa ja sen satiirissa. Nyt rehtori, pastori, majatalon emäntä ym., joiden kautta pilkattiin ’ihmiskasvatusta’ ja ns. sivistystä jäivät taka-alalle ja pääpaino oli eläinten maailmassa. Mutta kaikki oli käännetty karnevalistisesti ylösalaisin: ’eläimellinen’ olikin inhimillistä ja inhimillinen ’eläimellistä’. Oopperaanhan pätee se, mitä ranskalais-bulgarialainen säveltäjä André Boukourechliev kerran sanoi: Opéra est taré! Ooppera on hullua. Tällä hän tarkoitti, että mikä tahansa seikka voi yhtäkkiä tulla keskipisteeseen ja dominoivaksi: jonkun laulajan ääni, orkesteri, kapellismestari, ohjaaja, lavasteet, kuoro, baletti jne.
Jos viimeisintä Janácek-esitystä oopperatalossamme hallitsi Karita Mattila Tapaus Makropouloksessa, niin nyt päähuomion vei koko teoksen visuaalinen ilme. Olisi kannattanut puhjeta aplodeihin jo esiripun avautuessa. Eikö jokaisen esityksen lopullinen idea ole, että katsoja/kuulija: Voih, onpa ihanaa, kunpa tätä jatkuisi kauan! Eli Faustin Verweile doch du bist so schön. Nyt Immo Karamanin ohjaus, Fabian Foscan koreografia, Klaus Haapaniemen visuaalinen kokonaisilme, Mark Väisäsen lavastus ja puvustus, Matti Leinosen valaistus antoivat oopperalle aivan uuden tulkinnan. Se oli symbolistinen, melankolinen, hienostunut, l’art nouveau sävyinen, kaiken kaikkiaan esteettisesti vakuuttava, suorastaan haltioittava. Eläinten metsä oli Baudelairen korrespondenssien luontoa, jossa sävelet ja värit vastaavat toisiaan. Toteutus antoi koko teokselle allegorisen ja metaforisen tulkinnan. Mutta oli samalla yksityiskohdissaan kepeä ja hauska. Eläimet olivat lavalla kuin Maeterlinckin draamoissa (Lintu sininen jne.). Thomas A. Sebeok, eläinten merkkikielten tutkija, kertoi miten Maeterlinckilta tilattiin käsikirjoitus Hollywood-elokuvaan. Sitä odotettiin suurella jännityksellä Metro Goldwynin toimistossa Kaliforniassa, kunnes se saapui ja ohjaaja tyrmistyi: pääroolissa oli mehiläinen.
Mietin musiikin suhteen moneen otteeseen, mitä tämä oikein on. Ei tämä ole Richard Straussia, ei tämä ole jälki-wagnerilaista, ei tämä ole Bartókin kaltaista folklorea, ei tämä ole impressionismiakaan. Janácek on hyvin uniikki ilmiö eurooppalaisen musiikin historiassa. Musiikkitieteen tohtori Tiina Vainiomäki on erinomaisessa väitöskirjassaan The Musical Realism of Leos Janácek. From Speech Melodies to a Theory of Composition (Acta Semiotica Fennica XLI, Approaches to Musical Semiotics 15, Helsinki: Semiotic Society of Finland, 356 s.) pohtinut Janácekin suurta keksintöä, ns. puhelaulun ideaa. Hänhän pystyi muuntamaan notaatiollaan minkätahansa lausuman intonation, mutta myös kaikki ympäröivät äänet musiikiksi. Hetkittäin Ovelassa ketussa vilahtaa myös tshekkiläistä folklorea harkitusti. Amerikassa johtava Janácek-spesialisti on prof. Michael Beckermann New Yorkista, joka kävi hiljattain Suomessa. Joka tapauksessa em. tekniikoista johtuen musiikki artikuloituu melko lyhyinä, ilmeikkäinä taitteina. Orkesterin johtajalle tämä on haastavaa, mutta kapellimestari Dalia Stasevska suoriutui tehtävästä loistokkaasti. Myös laulajat muodostivat luotettavan ensemblen, kaikki erinomaisia ja teoksen kokonaisvisioon sulautuvia. Jaakko Kortekangas metsänvartijana, Hanna Rantala kettuneitinä ja Mari Palo kettuna. Roolivalikoima onkin värikäs: kettuneiti, kettu, ketunpoikanen , koira, kukko, helmikana, sammakko, tikka, hyttynen , mäyrä, pöllö, närhi. Janácek ’ymmärtää’ kuten Mozart kaikkia henkilöitään, myös groteskeja tyyppejä, ja vaikka kettu ammutaan, ei metsästäjiä tuomita, he ovat kaikki osa eräänlaista panteistista verkostoa.
Eero Tarasti. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori.
Ks. myös Tšekkiläinen viikonvaihde:
http://www.amfion.fi/tsekkilainen-viikonvaihde/#more-17442
***
Janácekin Ovela kettu Kansallisoopperassa 20.3. saakka.
http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/ovela_kettu/2695