Thomas Adèsin The Exterminating Angel sai innostuneen vastaanoton Salzburgissa. Kuva © Jari Kallio.
Yksi ennakkoon kiehtovimpia ohjelmistovalintoja tämän kesän Salzburgin festivaalilla oli ehdottomasti Thomas Adèsin (s. 1971) uusi ooppera The Exterminating Angel (2009-2015). Festivaalin tilausteos sai kantaesityksensä Haus für Mozartissa viime torstaina. Maanantai-illan esitys oli järjestyksessä toinen. Ooppera kuullaan Salzburgissa vielä kahdesti. The Exterminating Angel jatkaa seuraavaksi Lontoon Covent Gardeniin, New Yorkin Metropolitanille sekä Kööpenhaminan Kuninkaalliseen oopperaan.
The Exterminating Angel on Adèsin kolmas ooppera. Se perustuu Luis Buñuelin elokuvan El ángel exterminador (1962) käsikrjoitukseen, jonka pohjalta säveltäjä ja Tom Cairns (s. 1952) ovat muokanneet oopperan libreton. Ajatus The Exterminating Angelista on kypsynyt Adèsin mielessä pitkään, aina edellisen oopperan, suuren suosion saaneen The Tempestin (2004), sävellysprosessista saakka.
Oopperataloille The Exterminating Angel asettaa melkoisen haasteen. Päähenkilöitä on peräti kaksitoista, elokuvassa heitä oli seitsemäntoista, orkesteri on suuri ja mukana on elektroniikkaa sekä Ondes Martenot, jolla on keskeinen osa orkesteritekstuurissa. Kolminäytöksinen teos on kestoltaan kahden ja puolen tunnin luokkaa.
Kuten Buñuelin elokuvakin, The Exterminating Angel on vailla yksiselitteistä alkua tai loppua niin juonellisesti kuin musiikillisestikin. Ooppera alussa kuullaan nauhoitettua kirkonkellojen sointia, joka alkaa, kun yleisö on vasta asettumassa saliin. Vasta jonkin ajan kuluttua salin valaistus himmenee ja orkesterin ensimmäiset tahdit kajahtavat.
Tapahtumat alkavat Eduardo ja Lucia de Nobilen odottaessa vieraiden saapumista juhliinsa. Yllättäen heidän palvelijansa kiirehtivät kuitenkin yksitellen pois talosta kuka mistäkin syystä juuri juhlien alla. Nämä eivät tunnu itsekään ymmärtävän, miksi tarkalleen heidän on pakko lähteä. Lopulta vain hovimestari jää avustamaan isäntäväkeä.
Vieraat saapuvat. Aluksi kaikki vaikuttaa etenevän normaalisti small talkeineen, maljannostoineen ja ruokailuineen, mutta illan kääntyessä yöksi vieraat huomaavat löytävänsä aina uusia syitä lykätä lähtöään tuonnemmaksi. Lopulta he jäävät taloon yöksi.
Aamulla he tajuavat, että jokin voima estää heitä poistumasta talosta. Vastaavasti ulkopuolelta on mahdotonta päästä taloon sisään. Ruoka ja juoma vähenevät ja viimein loppuvat. Vieraiden turhautuminen muuttuu vähitellen raivoksi ja kauhuksi. Sairas herra Russell vaipuu koomaan ja lopulta kuolee. Eduardo ja Beatriz tekevät itsemurhan. Tohtori yrittää järkeillä tilannetta.
Osa vieraista uskoo, että heitä pitää talossa yliluonnollinen voima, kuoleman enkeli, joka vaatii ihmisuhrin. Viime hetkellä Leticia saa kuitenkin muut vakuutetuksi, että kertaamalla ensimmäisen illan tapahtumat he voisivat oivaltaa ulospääsyn salaisuuden. Vieraat pystyvät näin lopulta jättämään talon, mutta epäselväksi jää, mikä loppujen lopuksi piti heitä vankeudessa.
Kohdattuaan talon ulkopuoliset ihmiset vieraat ja isäntäväki huokaisevat hetken helpotuksesta, mutta huomaavat pian joutuneensa yhdessä uuden tilan, Buñuelin elokuvassa kirkon, vangeiksi. Kirkonkellojen äänet palaavat, ja ooppera päättyy.
Adèsin orkesterilla on, Wagnerin tapaan, keskeinen rooli tapahtumien kaikkitietävänä kertojana. Vieraiden saapumista säestävää materiaalia hienovaraisesti varioimalla yhä vääristyneempään suuntaan orkesteri vihjaa kuulijalle, että kaikki ei ole kunnossa. Erityinen merkitys on Ondes Martenotilla, jota Adès käyttää säestämään niitä oopperan hahmojen repliikkejä, tai jopa yksittäisiä sanoja, jotka vihjaavat jonkin epätavallisen voiman läsnäolosta.
The Exterminating Angelin partituuri muodostuu Adèsille tuttuun tapaan hyvin erityyppisistä musiikillisista materiaaleista, jotka säveltäjä nivoo osaksi taidokkaita musiikillisia rakenteita. Tämä tuo usein mieleen Alban Bergin oopperoiden ilmaisun.
On tietenkin selvää, että The Exterminating Angelin kaltainen teos ei avaa kaikkia rakenteellisia hienoksiaan yhdellä kuulemalla, joten arvioijan on tässä vaiheeessa tyytyminen melko pintapuolisiin havaintoihin.
Lyömäsoittimilla on merkittävä osuus Adèsin orkesterissa. Laajaan soitinvalikoimaan kuuluu kaikkea majdollsta kelloista ja rummuista aina puuoveen saakka. Puhallinten kokoonpano kattaa hyvin laajan rekisterin lähes koko huiluperheestä aina kontrafagottiin ja bassotuubaan saakka. Soolosoittimina kuullaan Ondes Martenotin ohella merkittävissä rooleissa myös pianoa ja kitaraa. Jousten musiikillinen materiaali on varsin moni-ilmeistä. Osa musiikista on erittäin herkkää, osa taas liki lyömäsoittimellista.
Vokaalisesti Adès käyttää kahtatoista solistiaan varsin rikkaasti mitä moninaisimpina ensembleinä ja hyvin erityyppisinä sooloina. Näin monen päähenkilön vokaalinen identifiointi on ollut varmasti mittava haaste, jonka Adès on ratkaissut varsin hienosti. Kuoroa käytetään The Exterminating Angelissa säästeliäästi mutta vaikuttavasti.
Salzburgin produktiossa oopperan päärooleissa kuultiin varsin ansiokasta joukkoa eturivin laulajia, joista monilla on tiivis suhde nykymusiikkiin. Mukana oli myös pitkän uran laulajia, kuten Anne Sofie von Otter ja Sir John Tomlinson. Muita tunnettuja nimiä olivat mm. Sally Matthews ja Iestyn Davies.
Vahvasti henkilöidensä varaan rakentuva The Exterminating Angel vaatii laulajiltaan paljon. Salzburgin produktion laulajat vastasivat Adèsin musiikin asettamiin haasteisiin hienosti. Säveltäjän johtama ORF-Radiosymphonieorchester Wien soitti kauttaaltaan erinomaisesti oli sitten kysymys hienovaraisista jousiosuuksista, lyömäsoitinjaksoista, sotilaallisesta puhallinmusiikista tai moninaisista valssisitaateista. Cynthia Millerin Ondes Martenot ansaitsee ehdottomasti erityismaininnan.
Näyttämöllisesti The Exterminating Angel oli varsin vakuuttava. Päähenkilöiden näyttämöilmaisu oli ihailtavan luontevaa. Lavastus oli toimiva ja loi oopperaan tunnelmaa mainiosti. Videoinstallaatioita käytettiin maltillisesti ja tyylikkäästi.
Helppo teos The Exterminating Angel ei ole, mutta palkitseva se on. Toivottavasti se saa ajan kuluessa osakseen samanlaista huomiota kuin The Tempest.
— Jari Kallio
Thomas Adès: The Exterminating Angel
1.8. 2016, klo 19.00
Haus für Mozart, Salzburg
ORF-Radiosymphonieorchester Wien
Thomas Adès, kapellimestari
Cynthia Millar, Ondes Martenot
Amanda Echalast (Lucia de Nobile)
Leticia Maynar (Audrey Luna)
Anne Sofie von Otter (Leonora Palma)
Sally Matthews (Silvia de Ávila)
Christine Rice (Blanca Delgado)
Sophie Becan (Beatriz)
Charles Workman (Eduardo de Nobile)
Frédéric Antoun (Raúl Yebenes)
David Adam Moore (Eversti Álvaro Gómez)
Iestyn Davies (Francisco de Ávila)
Ed Lyon (Eduardo)
Sten Byriel (Herra Russel)
Thomas Allen (Alberto Roc)
Sir John Tomlinson (Tohtori Carlos Conde)
Morgan Moody (Julio)
John Irvin (Lucas)
Franz Gürteschmied (Enrique)
Rafael Fingerlos (Pablo)
Frances Pappas (Meni)
Cheyne Davidson (Isä Sansón)
Elias Karl (Yoli)
Salzburger Bachchor
Alois Glassner, kuoron valmennus
Tom Cairns, ohjaus
Hildegard Bechtler, lavastus ja puvut
Jon Clark, valaistus
Tal Yarden, video
