Takana on kuoromme ensimmäisen kauden viimeiset harjoitukset. Oikeastaan niistä on ehtinyt jo vierähtää hetki, ennen kuin allekirjoittanut räpiköi itsensä töistä lomalle ja kirjoittamisen ääreen. Kun edessä on vain aikaa olla ja hengittää, olo on hyvä, hämmentävä ja seesteinen. Itseasiassa, olo on melkeinpä samanlainen kuin harjoituksissamme alkulämmittelyn ja äänenavauksen jälkeen; rentoutunut ja aktiivinen. Mieli avoinna. Read More →
Muistiinpanoja repaleisen kuoroteoksen sivuilta…
Musiikkitalon Kuoron päiväkirjassa pohditaan lapsuutta, äitiyttä, äänenväriä ja lausuntaa. Ja kaikki tämä Brahmsin tekstin äärellä.
”Kalmankuoro” oli kuorolaisille vaikuttava elämys
Vajaa kolmekymmentä Musiikkitalon Kuoron laulajaa esiintyi viime perjantaina ensimmäistä kertaa Radion sinfoniaorkesterin kanssa, kun ohjelmassa oli Béla Bartókin pantomiimimusiikki Ihmeellinen mandariini. Teoksen loppupuolella kaamiva kuoro kuvittaa hirressä riippuvan kuolemattoman kiinalaisen fosforinhohdetta ja aavemaista kiikuntaa. Vaikka laulettavaa oli vain pari minuuttia, ensikosketus orkesteriyhteistyöhön oli vahva kokemus ja kirvoitti kuorolaisissa monenlaisia ajatuksia. Read More →
Musiikkitalon Kuoro testasi kotipesäänsä
Basso Kai Väänänen kirjoittaa sunnuntaisten harjoitusten jälkimainingeissa:
Takana on ensimmäinen Brahmsin Ein deutsches requiemin läpiveto solistien kanssa pääkonserttisalissa – hieno fiilis! Pati totesi harjoitusten alussa, että tutustutaan salin akustiikkaan ja siihen miltä salissa tuntuu laulaa. Muutama hetki myöhemmin hän lisäsi, että kuunnellaan myös mitä hän toteaa kuoron soinnista: sillä jos meistä tuntuu pahalta, niin kuoro voi soida kuitenkin hyvin – toisaalta jos itsestä tuntuu hyvältä, niin kuoro ei välttämättä ole parhaassa balanssissaan. Tuo on sitä kuorolaulun hauskuutta. Ei riitä että ”tykittää” itse tyytyväisenä, vaan pitää pystyä toimimaan yhtenä tärkeänä osana kuoron kokonaissointia. Read More →
Ulkoaoppiminen käy heittäytymällä
Musiikkitalon Kuoron harjoituksista ei olla pois ilman hyvää syytä. Etenkin kuoron alkutaipaleella rakennetaan yhteistä sointia, joten jos osa laulajista olisi jatkuvasti poissa, se olisi tolkuttoman hankalaa sekä johtajalle että toisille laulajille. Jatkuva kertaaminen on myös hyväksi ulkoa oppimiselle. Näin nimittäin on päätetty toimia ja vaikka tuskalliselta tuntuu, ajan kuluessa yhä varmemmalta alkaa näyttää, että Brahmsin saksalainen requiem menee kaikilta hienosti ulkoa syyskuun puolivälin paikkeilla. Read More →