Amfion pro musica classica

Monthly Archives: elokuu 2017

You are browsing the site archives by month.

arvio: Turun Parsifal

Klaus Florian Vogt. Kuva ©Harald Hoffmann

Klaus Florian Vogt. Kuva ©Harald Hoffmann

Parsifalin esitys on aina erityinen tapaus, johon on valmistauduttava. Samana päivänä ei saa olla muuta ohjelmaa ja on syytä varautua siihenkin, että musiikki elää mielessä vielä pitkään esityksen jälkeen. Itselläni tämä oli vasta kahdestoista Parsifal. Jos näitä kertoja vertaa niin luonnollisesti ensimmäinen on mieleenpainuvin, v. 1961 Helsingissä Suomen Kansallisoopperassa, 12-vuotiaana. Siinä iässä yleensä tullaan wagneriaaniksi, jos tullaan. Anita Välkki lauloi Kundrya, Jorma Huttunen Parsifalia, ja orkesteria johti Jussi Jalas. Esityksestä muistan vain sen suunnattoman vaikuttavuuden. Graalin malja jäi hehkumaan punaisena lopuksi näyttämön pimetessää. Visuaalisesti vaikuttavin on ehkä ollut Pariisin suuren oopperan Parsifal 1974, August Everdingin ohjauksena, orkesterin johtajana Horst Stein ja Parsifalina René Kollo. Tapasimme väliajalla piano-opettajamme Jacques Févrierin joka sanoi: C’est très beau. Muunnoskohtaus 1. näytöksessä sai yleisön puhkeamaan aplodeihin. Mutta kuten tunnettua tapa on, ettei 1. näytöksen jälkeen lainkaan taputeta; näin osasi käyttäytyä helsinkiläisyleisö vielä 1961 Pitkäperjantain aikoihin. Se mitä nähdään lavalla on niin vakavaa, ettei mikään teatterimainen suosio sovi sen jälkeen. Kyseessä on Bühnenweihfestspiel, jossa korostuu sana ’weih’ eli vihkimys, jolla on jonkinlainen uskonnollinen merkitys.

Parsifal kestää yleensä kuusi tuntia, mutta Turun versio oli lyhennetty neljään ja puoleen. Tällaista sattuu, näin Strasburgissa muutama vuosi sitten jonkiinlaisen avantgarde-Ringin, joka oli lyhennetty yhdeksään tuntiin kaikkiaan ja orkesteri redusoitu laajaksi kamariyhtyeeksi. Voisi ajatella, että konserttiversio on ratkaisu Wagnerin ikuiseen ongelmaan eli : teatteri vai musiikki? Kun teos vain kuullaan korostuu sen sinfoninen aspekti. Mutta voiko sinfoniaa leikata? Mitä jos poistetaan vaikka Beethovenin viidennen sinfonian hitaan osan vaskien välitaite C-duurissa, jota Adorno piti pompöösinä ja epäonnistuneena? Sinfonia lakkaa olemassa sinfonia. Wagnerin kohdalla erityisesti Parsifal muuntuu kerrassaan oudoksi. Blumenmädchen kohtaus oli poistettu mikä tekee Kundryn kohoamisen esiin kukkastytöistä superviettelijänä jotenkin epäloogiseksi. Sitä paitsi naisäänien ensemble tarvitaan vastapainona alun ja lopun mieskuoroille . Ehtoolliskohtaus puuttui, jolloin Graalin virkistävä vaikutus jää huomiotta, ja juoni käsittämättömäksi. Parsifal on esitettävä sellaisenaan sen erityisluonnetta kunnioittaen, esitysolosuhteet on sopeutettava sen mittoihin.

Wagner itse harjoitti oopperansa Bayreuthissa 1882 ja siitä miten hän sen halusi soivan ja miltä näyttävän on olemassa dokumentti; hänen uskollisen assistenttinsa Heinrich Porgesin merkinnät pianopartituuriin Wagnerin ohjeista kohta kohdalta, tahti tahdilta. Tämä kallisarvoinen partituuri tosin koki monia vaiheita ja muut tekivät siihen lisäyksiä kuten Felix Mottl, väittäen merkintöjään autenttisiksi – vaikkei Mottl todistettavasti ollut edes paikalla tuolloin; joku salaperäinen nimimerkki ES on myös tehnyt lisäyksiä. Joka tapauksessa kriittisesti editoitu versio on ilmestynyt Rüdiger Pohlin toimittamana ”Das Orchester muss wie die unsichtbare Seele sei”. Richard Wagners Bemerkungen zum ”Parsifal”, aufgezeichnet während der Proben und Aufführungen 1882 (Berlin, 2002). Wagner kiinnitti erityistä huomiota tekstin lausumiseen, ilmaisevuuteen, laulajien liikkeisiin ja orkesterin balanssiin.Esim. ”Käyrätorvien tulee aksentoida triolien ensimmäisiä nuotteja” tai ”Tästä alkaen hieman hitaammin” jne.

Tiedetään siis mitä Wagner halusi 1882. Mutta valitettavasti tästä ei voi vetää mitään kauaskantoisempia johtopäätöksiä, sillä hän muutti mieltään ja tulkintaansa lähes joka kerta. Kun Cosima sitten yritti pitäytyä Richardin alkuperäiseen käytäntöön ei sellaista itse asiassa ollut olemassakaan. Tästä seuraa, että on lupa esittää tätä teosta niin kuin haluaa, jos vain johtajan visio on ’wagneriaaninen’.

Turun esitys oli Ville Matvejeffin ammattitaidon kypsyysnäyte. Hän sai orkesterin pysymään koossa tässä soittajille sangen raskaassa teoksessa ja hän onnistui luomaan vaikuttavia musiikillisia huipennuksia silloin kun melos jatkuu vain orkesterissa. – mihin kiinnitti huomiot Wagner-tutkija Alfred Lorenz. Mutta erityistä huippua tässä esityksessä 10.8. Turun konserttitalossa olivat laulajat. Kauttaaltaan oikeat äänet oli rekrytoitu keskeisiin rooleihin. Itse olin erityisen utelias kuulemaan, miten Karita Mattila onnistuu Kundryna, ja voi sanoa että loistavasti. Kuuntelin jälkeenpäin nauhalta suuria Kundreja Marta Mödlistä Astrid Varnayhin, Maria Callasiin ja Kirsten Flagstadiin. Mattilan äänessä on samaa vaivattomuutta fortessa, se tulee esiin itsestään mutta hän ei koskaan ’forseeraa’ ja vetäytyy dynaamisen huipun jälkeen nopeasti pianissimoon. Tekstin tulkinta on erityisen ilmeikästä ja tarkkaan tutkittua. Ei ole hänen vikansa, että salin akustiikassa permannon 17. rivillä orkesteri ajoittain peitti lauluajattaren ja muitakin . Varsinainen jättiläisääni oli Klaus Vogtin Parsifal, hän kasvatti puhtaasta hullustaan lopuksi suuren johtajan ja lunastajan. Waltteri Torikka oli erittäin sympaattinen nuori Amfortas, hänen äänessään on belcantomaista heleyttä, jonka Wagner hyväksyi ja jota hän kannatti. Koossapitävä voima oli Matti Salmisen vaikuttava Gurnemantz, yksi noita suuria tulkintoja. Hänen kertomuksensa ovat olennaisia koko draaman kannalta.Myös Juha Kotilaisen Titurel oli vaikuttava ja vahva, hän joka laulaa melkein kuin haudan takaa.

Parsifal on ooppera jossa kaikki on jo tapahtunut kun teos alkaa. Mitä kuullaan ja nähdään on kuin suuri kommentti siihen, henkilöiden kohtaloihin. Adorno on pienessä Parsifal-esseessään Wieland Wagnerin toimittamassa antologiassa Richard Wagner und das neue Bayreuth (1962) todennut, että Parsifalin johtoaiheissa tärkeämpää kuin itse motiivi on sen kaiku, aura, joka sitä ympäröi. Jos vertaa Parsifalin aihetta vaikka Siegfriedin teemoihin huomaa, että ensiksimainittu on jo ikään kuin himmennettyä , kuin muistuman kaltainen. Wagner ei juuri kehittele aiheitaan, ne ovat kuin antiikin epigrammeja, mutta aina kun hän niin tekee musiikki ja ooppera muuttuu sinfoniaksi.

Parsifalin esittäminen Turun musiikkijuhlilla on kaikin puolin ylistettävä kulttuuriteko. Tätä teosta ei koskaan kuule liiaksi eikä se koskaan vaikuta liian pitkältä. Zum Raum wurde hier die Zeit.

— Eero Tarasti

Richard Wagner: Parsifal (konserttiversio)
Turun Konserttitalo, 10.08.2017

Turun filharmoninen orkesteri
Ville Matvejeff, kapellimestari

Parsifal: Klaus Florian Vogt, tenori
Kundry: Karita Mattila, sopraano
Gurnemanz: Matti Salminen, basso
Amfortas: Waltteri Torikka, baritoni
Klingsor: Tapani Plathan, basso
Titurel: Juha Kotilainen, basso
Chorus Cathedralis Aboensis

 

 

Neljäs kansainvälinen Maj Lind -pianokilpailu alkaa pe 18.8.

Neljäs kansainvälinen Maj Lind -pianokilpailu järjestetään Musiikkitalossa Helsingissä 17.–30.8.2017. Kilpailuun osallistuu 38 pianistia, joista 6 on suomalaisia. Kilpailijat edustavat 15 kansallisuutta.

Kilpailujärjestys arvotaan torstaina 17.8. klo 12.00 Camerata-salissa. Arvonnassa määräytyy kilpailun alkuerät aloittava pianisti. Kilpailujärjestys etenee tämän mukaan aakkosjärjestyksessä, ja järjestys säilyy samana välierissä ja finaaleissa. Arvontatilaisuus on kilpailun ainoa tilaisuus, jossa kaikki kilpailijat ovat läsnä samaan aikaan. Tilaisuuteen on yleisöllä vapaa pääsy.

Kilpailussa on kolme erää, jotka kaikki ovat julkisia tilaisuuksia:

alkuerät 18.–22.8. klo 10 ja 17 Camerata-salissa
välierät 24.–25.8. klo 10 ja 17 Camerata-salissa
finaalit Konserttisalissa:
– kamarimusiikkifinaali 27.8. klo 16 ja 19
– orkesterifinaalit 30.–31.8. klo 19

Aikataulut löydät tästä.

Kaikkien kilpailijoiden esittelyt ja kilpailuohjelmat ovat luettavissa kilpailun verkkosivuilta tästä.

Kilpailun alkuerissä soittaa 38 pianistia, joista välieriin valitaan enintään 14. Finaaliin hyväksytään 6 pianistia. Kilpailun säännöt löydät tästä.

Kilpailun tilausteoksen on säveltänyt Kaija Saariaho. Arabesques et Adageskuuluu välierän kilpailuohjelmaan valinnaisena teoksena. Kilpailija voi myös esittää oman sävellyksensä tai improvisaation annetuista teemoista. Teemat laatii Jukka Nykänen. 

Kamarimusiikkifinaalissa ohjelmassa on pianokvintetto, jossa mukana ovat Tempera-kvartetti ja Uusi Helsinki -kvartetti. Orkesterifinaalissa soittaa Helsingin kaupunginorkesteri johtajanaan Anna-Maria Helsing.

Tuomariston puheenjohtaja on Dmitri Baškirov. Muut jäsenet ovat Janina Fialkowska, Ralf Gothóni, Ewa Kupiec, Alberto Nosè, Roland Pöntinen, Dang Thai Son ja Dina Yoffe.

Palkinnot jaetaan torstaina 31.8. finaalin päätyttyä noin klo 22. Ensimmäisen palkinnon suuruus on 30 000 euroa.

Anna Kelo to direct the new Ring cycle at FNO

The new Finnish productions of Wagner’s Der Ring des Nibelungen (The Ring of the Nibelungs) will be staged at National Opera from 2019 to 2021. Anna Kelo has been selected to direct the epic sequence, which will be conducted by Esa-Pekka Salonen.
.
Anna Kelo has previously directed two productions for the Finnish National Opera: Aarre Merikanto’s Juha in 2011 and Mozart’s The Marriage of Figaro, which premiered in 2014. In 2016–2017 Kelo supervised the stage direction of Götz Friedrich’s Ring tetralogy for the New National Theatre in Tokyo. She has also co-directed Olli Kortekangas’s opera Isän tyttö (Daddy’s Girl) for the Savonlinna Opera Festival with Michael Baran and directed the opera Elämälle (To Life) about composer Oskar Merikanto for the Ilmajoki Music Festival. At the Finnish National Opera, Kelo has worked first as an Assistant Director since 1994 and as the Chief Assistant Director since 1998. Kelo graduated as a Musical Theatre Director from the Russian Academy of Theatre Arts in 1992.
.
”Anna has a clear and powerful vision of the Ring tetralogy, which beautifully marries the themes with drama, music and cast direction. Having worked for several years on the epic, she has a deep knowledge of it – we are delighted to have her directing the new productions,” says Lilli Paasikivi, the Artistic Director of the Finnish National Opera. The Ring will be conducted by the FNO’s Artist in Association Esa-Pekka Salonen.  ”I am glad I was chosen and the co-operation has begun smoothly,” Salonen says.
.
Young Finnish conductor talent Klaus Mäkelä has been appointed to assist Salonen. Mäkelä debuted at the National Opera in 2013 as the conductor of the concert version of Erkki Melartin’s Aino opera. Besides Kelo, the creative team behind Ring will include Mikki Kunttu, responsible for visual design from lighting to video and set design, as well as Costume Designer Erika TurunenTommi Hakala will be seen as Wotan and Johanna Rusanen-Kartano as Brünnhilde. Other soloists will be announced later.
.
Two operas of the Ring cycle will be produced each year. The first premiere, Das Rheingold, is scheduled for autumn 2019. It will be followed by Die Walküre in spring 2020, Siegfried in autumn 2020 and Götterdämmerung in spring 2021. The tetralogy will also be performed in its entirety at a later stage.

RSO esittää Raition oopperaharvinaisuuden Helsingin juhlaviikoilla

Väinö Raitio

Väinö Raitio

Radion sinfoniaorkesteri esiintyy ylikapellimestari Hannu Linnun johdolla Helsingin juhlaviikkojen avajaiskonsertissa 17.8. Musiikkitalossa. Ohjelmassa on Väinö Raition (1891-1945) ooppera Prinsessa Cecilia, joka kuultiin viimeksi Suomen Kansallisoopperassa 1936. Oopperan nimiroolin laulaa Johanna Rusanen-Kartano ja kuorona on Musiikkitalon Kuoro.

Ulkomaiseen levitykseenkin aiottu teos jäi unohduksiin toisen maailman sodan puhjettua. ”Ceciliaa kuunnellessa voimme uppoutua Raition visionääriseen musiikkiin ja pohtia, olisiko suomalainen oopperahistoria kirjoitettu toisin ilman toista maailmansotaa”, toteaa Hannu Lintu. Ennen esityksen alkua klo 18 Hannu Lintu ja Väinö Raitioon erikoistunut tutkija Hanna Isolammi keskustelevat konsertista Osmo-Tapio Räihälän johdolla Musiikkitalon päälämpiössä.

Juhlaviikkojen lisäksi RSO vierailee Forssan Mykkäelokuvafestivaalilla 31.8. Orkesteri soittaa musiikin 1922 valmistuneeseen dokumenttielokuva Finlandiaan, joka oli Suomen itsenäisyyden viisivuotiselokuva. Ulkoministeriön tilauksesta tehtyä elokuvaa levitettiin laajasti myös ulkomaille.

Finlandiaa ei ole nähty alkuperäisessä muodossaan 1920-luvun jälkeen. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin digitaalisesti rekonstruoimaan ja restauroimaan elokuvaan luodun musiikkiraidan kappaleet edustavat aikansa suomalaisen klassisen musiikin kuuluisimpia teemoja sekä kansallisromanttisesti sovitettuja kansanlauluja. Mukana ovat mm. Erkki Melartinin Menuetti ja Prinsessa RuusunenToivo Kuulan ElegiaOskar Merikannon Valse lenteArmas Järnefeltin Kehtolaulu ja Jean SibeliuksenFinlandiaMax Hauswaldin vuonna 1922 elokuvaan laatiman musiikkikompilaation ovat sovittaneet Yrjö Hjelt, Jari Eskola ja Heikki Elo.

Forssan Mykkäelokuvafestivaalin lisäksi Finlandia nähdään myös Helsingin juhlaviikoilla Musiikkitalossa 1.9.

Helsingin kaupunginorkesterin intendentin virkaan 22 hakijaa

Helsingin kaupunginorkesterin intendentin virkaa haki määräaikaan mennessä peräti 22 henkilöä. Tehtävään haetaan henkilöä, jolla on erinomainen kotimaisen ja kansainvälisen musiikkielämän tuntemus, hyvät verkostot alan toimijoihin sekä kokemusta hallinto- ja johtamistehtävistä. Virka täytetään syksyn 2017 aikana.

Helsingin kaupunginorkesterin intendentti johtaa kaupunginorkesterin toimintaa, vastaa toiminnan tuloksellisuudesta, taiteellisesta suunnittelusta, kapellimestarien ja solistien kiinnittämisestä, kansainvälisistä yhteyksistä sekä työyhteisön kehittämisestä yhteistyössä ylikapellimestari Susanna Mälkin kanssa. Intendentin virka on vakinainen. HKO:n nykyinen intendentti Gita Gadambi siirtyy Kansallisoopperan johtoon alkaen 1.1.2018. Hakijoiden joukossa on tunnettuja musiikkialan vaikuttajia kuten säveltäjä Tapio Tuomela sekä useita nykyisiä ja entisiä orkesteri-intendenttejä, mm. Turun Filharmonisen Orkesterin Emilie Gardberg, Tapiola Sinfoniettan Juha Ahonen ja HBO:n Kerttu Piirto.

Kaikki hakijat aakkosjärjestyksessä:
Ahonen, Juha
Bertin, Arna
Erkkilä, Tuomas
Ertolahti-Mertanen, Susanna
Gardberg, Emilie
Haapanen, Janne
Haarala, Laura
Helander, Timo
Ilmonen, Minni
Isomöttönen, Nikke
Kosonen, Hanna
Laakso, Pekka
Lång, Markus
Malmberg, Aleksi
Martikainen, Olli-Pekka
Mejias-Ojajärvi, Iliana
Missi, Mikko
Piirto, Kerttu
Pälli, Leena
Rönkkö, Kaisa
Suntola, Silja
Tuomela, Tapio