Amfion pro musica classica

Monthly Archives: kesäkuu 2011

You are browsing the site archives by month.

Musiikkia kansalle?

Auli Särkiö

Kesä on aikaa, jolloin kuuluisat muusikot levittäytyvät musiikkifestiaaleille eri puolille Suomea ja vievät näin korkeatasoista musiikkia maakuntiin. Voisi jopa ajatella, että kesä karnevalistisesti kääntää kulttuurin saatavuuden voimasuhteet nurin päin: talvikaudella kulttuurikenttää dominoiva pääkaupunki hiljenee, ja merkittävimmät musiikkitapahtumat vyöryvät korpien keskelle, tästä näkyvimpänä esimerkkinä Kainuun piskuinen Kuhmo, joka on muodostunut käsitteeksi ulkomaita myöten.

Musiikin vieminen (uusien) kuulijoiden luo on nykyisen sosiaalisen valveutumisen aikoina kuuma sana kulttuuripiireissä. Kesäfestivaalit eivät kuitenkaan aina toimi tällä tavoin. Musiikkitapahtumilla on taipumus muuttua tietyn kantaväen kokoontumispaikoiksi, joissa lippujen hinnat keikkuvat korkealla ja paikalliset kyräilevät elitististä menoa. Sulkeutuminen pienen piirin tapahtumaksi on kehityskulku, johon musiikkitapahtuma herkästi ajautuu. Toisaalta pikkupaikkakuntien kulttuuritapahtumat tuovat alueelle aina näkyvyyttä ja kukoistusta. Kuhmon kamarimusiikkia pidetään tässäkin menestystarinana. Lisäksi monet festivaalit tarjoavat yhä monipuolisempaa ja yllätyksellisempää ohjelmaa, jossä riittää kokemista kaikenlaisille ihmisille ja monenkokoiselle kukkarolle. Esimerkiksi Meidän festivaali tarjoaa rajoja rikkovia esityspaikkoja ja ohjelmistoa, ja Joroisten musiikkipäivät kutsuu asukkaita tarjoamaan kotejaan konserttipaikoiksi.

Ylen Maestro-ohjelma oli myös esimerkki yrityksestä viedä klassista musiikkia kansalle. Parhaaseen katseluaikaan yleisö sai tutustua kapellimestarin työhön ja orkesterimusiikkiin  turvallisen tutussa tosi-tv-kilpailuformaatissa. Ohjelma herätti luonnollisesti paljon keskustelua musiikkipiireissä. Negatiivisessa ääripäässä oli Leif Segerstam, jonka mielestä mauton projekti loukkasi orkestereita. Toisaalta on pidetty ilahduttavana ohjelmaa, joka tutustuttaa orkesterimusiikin ja kapellimestariuden maailmaan.

On selvää, että ajatus maallikoiden, kuten ohjelman voittaneen hiihtäjä Mona-Liisa Malvalehdon, ”kouluttamisesta” kapellimestariksi on varsin korni. Ohjelman antama kuva kapellimestariudesta oli äärimmäisen kapea, rajoittuen lähinnä lyömiseen. Kapellimestari ei ole tunnelmoiva tahdinlyöjä vaan musiikin ehdoton huippuasiantuntija, jolta vaaditaan repertuaarin, esityskäytäntöjen ja eri soittimien varmaa hallintaa, ennen kuin edes perusjohtamisesta voi tulla mitään. Kapellimestari luo tulkinnan ja organisoi sen. Maestro-ohjelma typisti kapellimestarin tehtävän mekaaniseksi ja mahtipontiseksi heilumiseksi, ja ohjelmassa suurin jännitys olikin siinä, pysyvätkö kandidaatit orkesterin rytmissä. Myöskään klassisesta musiikista ei voinut muodostua kovin todenmukaista kuvaa, sillä valitettavasti ohjelman repertuaari koostui vain sellaisista hiteistä kuten Vuorenpeikkojen tanssi tai Valse Triste. Sopiikin kysyä, vahvistiko ohjelma vain negatiivisia stereotypioita.

Hullunkurisessa hankkeessa oli silti paljon hyvääkin. Perusidea klassisen musiikin esilletuomisesta on oikein ilahduttava, eikä nykyisinä kovina aikoina ole varaa liikaa nurkua. Kapukokelaita valmensivat suomalaiset huippukapellimestarit, ja voi jopa sanoa, että nimenomaan kapellimestariohjaajat olivat ohjelman pääosassa, kertomassa työstään ja musiikista lähestyttävällä tavalla. Katsojilta tuskin jäi epäselväksi, että kokelaiden puuhailu oli parhaassakin tapauksessa vain leikkimistä, jonkinlainen ajatuskoe.
Klassiselle musiikille ja kapellimestariudelle tekee hyvää tulla välillä revityksi alas jalustaltaan populaariin formaattiin, kansan keskelle. Jälki on monin paikoin kiusallista, mutta muokkaa maaperää tervetulleella tavalla niin musiikkipiirien sisällä kuin niiden ulkopuolellakin. On tärkeää säilyttää käsitys klassisen musiikin merkityksestä nykyajassa ja pyrkiä ennakkoluulottomasti  murtamaan eri piirien välille muodostuneita muureja, suuntautumaan ulospäin. Ohjelman perustarkoituksena oli tuoda kapellimestarin työtä lähelle ihmisiä ja herättää kiinnostusta musiikkia kohtaan. Siihen osallistuneet kapellimestarit astuivat rohkeasti ulospäin. On varsin todennäköistä, että moni katsoja alkoi harkita vaikkapa konsertissakäymistä. Mutta vain jos uusia musiikinkuulijakokelaita todella heräsi, oli ohjelmasta aidosti jotakin iloa.

Verdin Aida aavikolla

Kesäkuussa Israelin ooppera esittää Verdin Aidan Masada-vuoren juurella historiallisissa kulisseissa. Kuolleenmeren eteläpuolella sijaitseva muinainen linnoitusvuori otettiin oopperan käyttöön ensimmäisen kerran viime vuonna, jolloin siellä esitettiin Verdin Nabucco. Produktio on osa Kuolleen meren ja Jerusalemin oopperafestivaalia. Lava sijaitsee jyhkeän vuorenjyrkänteen edustalla keskellä aavikkoa.

Aidan roolin tulkitsevat sopraanot Hui He ja Kristin Lewis. Israelin sinfoniaorkesteria johtaa David Oren.

Alueen tukeminen ja paikalliskulttuurien edistäminen on tärkeässä osassa Masadan oopperaproduktiossa. Oopperan toteutukseen osallistuu läheisen kaupungin beduiinitanssiryhmä, ja tapahtuman on tarkoitus herättää huomiota Negevin autiomaan vähemmistöjä kuten etiopialaisia ja sefardijuutalaisia kohtaan. Produktio työllistää paikallisia muun muassa massiivisiin kuljetusjärjestelyihin. Asukkaita on myös kutsuttu harjoitusesityksiin.

Minkowski perusti festivaalin lapsuutensa saarelle

Viime viikolla Ranska sai uuden klassisen musiikin festivaalin, kun île de Rén saarella Ranskan länsirannikolla järjestettiin ensimmäinen Marc Minkowskin johtama Ré Majeure (”D-duuri”) -musiikkifestivaali. Torstaista sunnuntaihin kestänyt festivaali sisälsi enimmäkseen perinteisiä suosikkiteoksia oopperasta kamarimusiikkiin. Minkowskin ja hänen Musiciens du Louvre-Grenoble -orkesterinsa ohella festivaaleilla esiintyy muun muassa paikallisen alueen Orchestre Poitou-Charentes -orkesteri, pianisti Alexandre Tharaud ja Diotima-kvartetti.

Minkowski vietti île de Ré’llä lapsuuskesiään, ja nyt siellä onhänen kesäasuntonsa. Vaikka saari on suosittu lomanviettopaikka julkisuuden henkilöiden keskuudessa, Minkowski haluaa luoda mahdollisimman kotoisan ja ei-elitistisen tapahtuman. Festivaali levittäytyy eri paikkakunnille koko saaren laajuudelta. ”Halusin kunnioittaa tätä aluetta tarjoamalla sille korkeatasoisen festivaalin, johon mahdollisimman moni voisi osallistua, mukaan lukien paikalliset asukkaat”, Minkowski sanoo Le Figaro -lehden haastattelussa.

Levyarvio: Varma ja vakuuttava Brendel suosikkiensa parissa

 

Alfred Brendel, A Birthday Tribute

Decca 2011
Brahms: Pianokonsertto n:ro 1 op.15 d-molli
Mozart: Pianokonsertto n:ro 25 C-duuri, K503
Beethoven: Pianosonaatti n:ro 31 As-duuri op.110
Schubert: Impromptu f-molli, D935 n:ro 1

Bayerin radion sinfoniaorkesteri, Sir Colin Davis
SWR sinfoniaorkesteri Baden-Baden ja Freiburg, Hans Zender

Alfred Brendelin pitkä ja mainetta niittänyt ura pianistina päättyi loppuvuonna 2008 Wienissä. Noin 60-vuotisen uransa aikana Brendel ehti konsertoida mm. Carnegie Hallissa yli 80 kertaa, levyttää Beethovenin sonaatit ja konsertot pariinkin otteeseen ja luoda eräänlaisen standardin wieniläisklassikoiden tulkinnoista. Erityisesti Schubertin parissa Brendelin kekseliäisyys ja muodon hallinta ovat aina olleet vertaansa vailla. Read More →

Levyarvio: Maestron epätasainen Chopin-ilta

Daniel Barenboim plays Chopin
The Warsaw Recital
Deutsche Grammophon 2011
Fantasia f-molli op.49, Nokturni Des-duuri op.27/2, Sonaatti b-molli op.35, Barcarolle op.60, Valssit F-duuri ja a-molli op.34, Valssi cis-molli op.64/2, Berceuse, Poloneesi As-duuri op.53, Valssi Des-duuri op.64

Daniel Barenboimin tulkinnat ovat yleensä jakaneet kuulijat kahteen vastakkaiseen mielipiteeseen. Äärilaitojen näkemyksiä on riittämiin, mutta harva suhtautuu Barenboimiin välinpitämättömästi tai kevyesti nyökkäillen, jokseenkin positiivisesti. Read More →