elvibreu”Finnagain wakes assoonasshemakes the Joyce to pass the nightmare about finnego’s fake globalisaatiofatalisticky kulttuuristrategyiasta..”
Hä? Henen aika herätä jon!
..jos ilon kautta jois..
Aasikin näkee että elämme murrosta (jos ei vielä mentaalista, niin ainakin teknistä..) jossa kulttuurimme kipupisteitä ja ihmisten elämänvalheitakin pyrkii pintaan (tai ei pysy piilossa).. ja kipinöitä iskee kun puhumattomuudesta/käsittelemättömyydestä ”hyötyneet” pyrkivät lukitsemaan ajatusvirtoja siellä ja täällä, tavalla ja toisella (..jonkinasteinen kosketushäiriö, pintapuheen&takaraivopuhumattomuuden välistä oikosulkua ilmassa, ukkosta tiedossa?..) Sisäistä yhteyttä ja ”voimantuntoa” luonut mykkäkoulu (+ ”kaikki on okei, eiks joo, tiiäthänsää”-hymy) saa uusia opettajia/oppilaita ja kutiava ihottuma paniikkioireineen tulee lisääntymään 🙁
Ikävä kyllä eril. yhteisölliset korjausliikkeet voivat satuttaa: ”rosmoporukat” joutuvat häpeänpaaluun katsomaan itseään peilistä (..self-portrait in a convex mirror..on which to dwell..), kaltoinkohdeltujen kenties jo arpeutuneet haavat (”itsesensuuri”) voivat aueta uudestaan ja viestintuojia pätkitään niinkuin aina ennenkin..
”Kunhan elvibreu(kin) tuosta tohtoroituu toistelemaan “hölötyksensä” seassa “strategisia” sanoja “tahtotila, innovaatio(ympäristö), sidosryhmä, brändi, kattobrändi, alabrändi, integraatio, indikaattori, konnotaatio, konteksti, kontekstissa, kontekstista, kontekstiin…”, hänen hölötyksensä valitaan vuoden tutkielmaksi.”
Rehellisesti sanottuna: en ole koskaan sanonut esim. sanaa bändri (brandynhallintakin on siinä ja shiinä) – no tulihan se sieltä!. Todella oudolta sana tuntuu..pää on niin kova..ku ei opi ni ei opi..
seven sheep say: ”beeeeeeeee”, ”bräääääääää”, ei tuu mitään..koitetaan vielä… ”bräbäaleskiehtjt”..
Se etteivät nämä ”bärndit” tunnu tarttuvan aivokudelmiin minkäänlaisilla taktiikoilla/strategioilla, voisi olla mielenkiintoista tutkia…merkityspoimut puuttuvat..ei löydy paikkaa, yhteistä todellisuuskosketusta..
No, tässä silti alustava sormiharjoitus (eka otolla ilman suodattimia..) ”vuoden hutkielmaan”. Sivumäärää tai paremminkin paperipinon (fyysistä) painoa, voi muuttaa millisekunnissa moninkertaiseksi (luulisin että ns. ”aivot narikkaan- lukumetodi” toimii parhaiten; vauhdilla eteenpäin puskien ja turvallisten taikasanojen huipuilta huipuille zombina koikkelehtien – mitä sitä väleistä!)
TAHTOTILASTA
Motto: ”Universaalista näkökulmasta katsoen t a h t o t i l a panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja”
– monsieur Pup la Use
(http://puppulausegeneraattori.fi/)
Chapter 1: Omaehtoisen suomalaisen kulttuuriperinnön vähittäinen sulautuminen
Omaehtoisen suomalaisen kulttuuriperinnön vähittäinen sulautuminen yleiseurooppalaiseen aiheuttaa sen, että uudenlainen yhteiskuntasopimus haastaa meidät tutkimaan kestävyysvajeen kvantitatiivisia indikaattoreita. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu sille, että Euroopan unionin laajeneminen itään täyttää edellytykset fokusoida katsantokantaamme kohti maailmantaloutta. Koska hyvinvointiyhteiskunnan tavoite täytyy olla varsinainen hyvinvointi, markkinapotentiaalin laatudifferentaatio on omiaan arvoimaan kriittisesti erilaisia kampanjamuotoja. Silti downsizing-ajattelu ohjaa strategiatyötämme kohtaamaan hallintorakennettamme. Yhteismarkkinoiden syntyessä asiantuntijakoulutuksen nykytaso antaa asiantuntijatehtävissä mukana oleville mahdollisuuden parantaa kohtuuttomaksi kiristynyttä kilpailutilannetta.
Näiden seikkojen kiinnittämäsä viitekehyksessä rakenteellinen ongelma lisää kykyä tarkastella huoltosuhteen muuttumista. Vahvojen yritysten dominassi omalla alueellaan näkyy kauppaluvuissa, joten osaamiskapasiteetin riittävyyden ylläpitotarve takaa sen, että suurin osa työvoimasta on aktiivisesti mukana hahmoteltaessa EU:n direktiivejä. Kuljettaessa kohti hyvinvointivaltiota itseisarvoisesti olennainen osallistuminen haastaa kaikki tahot jäsentämään menetettyä työpanosta.
Tuntematta kaikkia asian taustoja tulkitsen esitettyjä mielipiteitä siten, että rahoituksellinen kestävyysvaje osoittaa kauppapolitiikan nykytilanteen epäonnistuneen tehtävässään parantaa tietoyhteiskuntavisiota. Koska aivan viimeaikaisimman tutkimukset ovat kuitekin monimutkaistaneet kuvaa, kuumentuneiden markkinoiden seuraukset ohjaavat valtioyhteiskunnan soveltamaan tuottavuuskasvun potentiaalia. Loppujen lopuksi varsinaista hyvinvointia elämässä voidaan edistää vain kokonaisvaltaisesti eli työurien pituuden haasteet työllistävät soveliaan kohdesubjektin tarkentamaan talouspolitiikkaamme.
(http://www.mattigronroos.fi/etc/Himanen)
ETC