Orfeus…vaativat äänekkäimmin sen poistamista oman ymmärtämättömyytensä ja mielikuvituksettomuutensa tieltä.
Olisi kiinnostavaa tietää, miksi sensuuri (“editointi”) on edelleen ensimmäinen toimenpide, jota vaaditaan, kun joku kirjoittaa tänne jotakin muuta (/muulla tyylillä), kuin mitä (/miten) vaatija itse kirjoittaisi tai ymmärtäisi jos kirjoittaisi tai ymmärtäisi, muttei kirjoita, eikä ymmärrä.
Vaikka palstalla on hiljaisempaa kuin huopatossutehtaan hautajaisissa, joihin saattoväki unohdettiin kutsua, vähäinenkin (el)-vibreu-tio pitää pubiruususeppeleen mielestä hyssytellä pois “häiritsemästä” sen “asialinjaa”.
Sensuurivaatimusten laukaisijana on tälläkin kerralla se, että lukija pitää omaa parin sanan “analyysiään” tekstin sisällöstä ja kirjoittajan tarkoituksesta itsestäänselvästi oikeana.
Elvibreun “Jerkkinä” (= ääliönä) kirjoittamien “häiriintyneiden hölötysten” ilmeinen tarkoitus on toimia maksimaalisena kontrastina sille – varsinaiselle asialle – mikä linkkien(sä) takaa avautuu, ja mikä sen ja “hölötysten” suhteesta muodostuu.
Näennäisen häiriintynyt hölötys karrikoi käänteisesti sitä, näennäisesti äärimmäisen asiallista ja korrektia hallinnollista hölötystä, jolla Sibelius-Akatemiaa, Taideyliopistoa ja tiedeyliopistoa “uudistetaan” ja “kehitetään”; ja jolla keskusteluja tai keskustelunavausyrityksiä kontrolloidaan tai vaaditaan “editoitaviksi”:
“Viestintää kehitetään sekä strategisella että operatiivisella tasolla ja pyritään tunnistettavuuteen, joka syntyy kokonaisuuttaa tukevista viesteistä ja visuaalisuudesta. Tavoitteena on ulkoisen ja sisäisen viestinnän sekä markkinoinnin muodostama integroitu kokonaisuus, jossa toimintaa suunnitellaan, toteutetaan ja seurataan johdetusti.” […]
“Musiikkitalon myötä Sibelius-Akatemia sai uuden aseman pääkaupunkiseudun kulttuuritoimijana, joka kutsuu markkinointiviestinnän avulla ihmisiä uudentyyppisiin kohtaamisiin.“
(ote Sibelius-Akatemian(!) viestintästrategiasta 2012-2016)
Markkinahuomioistuimesta kauppakeskukseen lähetetyt Hullujen päivien mainoskampanjasuunnitelmat kopioitiin sellaisinaan yliopistoon. Kun kopiosta poistetaan sanat Musiikkitalo, Sibelius-Akatemia ja kulttuuritoimija, jäljelle ei jää mitään, mistä voitaisiin päätellä, että on kyse yliopistosta.
Kunhan elvibreu(kin) tuosta tohtoroituu toistelemaan “hölötyksensä” seassa “strategisia” sanoja “tahtotila, innovaatio(ympäristö), sidosryhmä, brändi, kattobrändi, alabrändi, integraatio, indikaattori, konnotaatio, konteksti, kontekstissa, kontekstista, kontekstiin…”, hänen hölötyksensä valitaan vuoden tutkielmaksi.
“…miksi… juuri Amfioniin?”
Siksi juuri Amfioniin, että juuri siksi Amfion perustettiin, vapaaksi foorumiksi vapaalle kritiikille, klassisen taidemusiikin arvojen puolesta, kaupallistumista, viihteellistymistä ja tyhjänpäiväistymistä vastaan…
Vapaan kritiikin esittäminen ei ole ollut – sekä strategisella, että operatiivisella tasolla sisältä käsin tuhottavana olevassa – Sibelius-Akatemiassa enää vuosiin mahdollista* (eikä ollut sittemmin Amfionissakaan, saati nyttemmin Taideyliopistossa) koska kritiikkiä valvoo (valvoi), ylenkatsoo ja sensuroi – tai yksinkertaisesti ei vain ymmärrä – joukko, jonka hölötykset antavat (antoivat) aiheen kaikkein suurimpaan kritiikkiin.
*Tai on ollut mahdollista vain muodollisesti, koska (mikäli sitä esitetään) se vain sivuutetaan ja vaietaan – hallintovallan hölötysten vastaisena – ikäänkuin sitä ei olisikaan.
Vitalmeshmerriehurrie for strategimmick beforelifextinction forthesshhakeoff hereaftermath:
“What clashes here of wills gen wonts, oystrygods gaggin fishygods! Brékkek Kékkek Kékkek Kékkek! Kóax Kóax Kóax! Ualu Ualu Ualu! Quaouauh! Where the Baddelaries partisans are still out to mathmaster Malachus Micgranes and the Verdons catapelting the camibalistics out of the Whoyteboyce of Hoodie Head.” (James Joyce: Finnegans Wake)
Finnagain wakes assoonasshemakes the Joyce to pass the nightmare about finnego’s fake globalisaatiofatalisticky kulttuuristrategyiasta, jolla “ihmiset, joilta on leikkauksella poistettu sydän” aivot, kansallisuus ja sukupuoli, suunnittelevat ja synnyttävät “nilviäisiä, jotka vain varovasti pistävät esiin tuntosarvensa” to “wipe alley Finnish* spooker multaphoniaksically spuking off the face of the erse…”
*”English” in Joyce’s originalanguageouslymph.
Ja aina ja vain ja juuri ne, jotka eivät jaksa paneutua minkäänkielisen tai -mielisen tekstin sisältöön ja merkity(syhtey)ksiin…