Vastaa aiheeseen: Mielipide: Sibelius-Akatemian rehtorivalinnan tulos pettymys

Päätoimittaja vääntää realiteetit Sibelius-Akatemian nykytilanteeseen sopiviksi (laulubussit jne. ovat näpertelyä kun yleinen musiikkikasvatus lähes puuttuu ja korkeampi koulutus muistuttaa ekonomiopintoja). Tosiasia on se, että kansainvälinen instrumentalistien taso on tällä hetkellä niin huikea (esim. Kiinan, Japanin ja Korean tuhannet virtuoosit), että ilman todella suurta osaamista ei ole pienintäkään mahdollisuutta elättää itseänsä solistina tai voittaa merkittävimpiä kilpailuja, jotka edes pariksi vuodeksi takaisivat konsertteja. Sama koskee kamarimusiikkia, joka vaatii elämän mittaisen syventymisen musiikin saloihin. Jos opiskelu ei ole fokusoitunut musiikin ja musikaalisuuden polttopisteeseen, on se aiheuttanut frustraation myös maailman parhaana musiikkiyliopistona pidetyn Juilliard Schoolin ”tohtorioppilaissa” jotka ovat hakeutuneet toisiin työtehtäviin. Näemme, että paperit eivät ole toivottua työtä tuoneet.

Muistakaamme myös, että suomalaisen musiikki-ihmeen edustajista vain muutamalla on loppututkinnot. Miksi? Koska heillä ei ollut aikaa jäädä istumaan koulun penkille heikentämään omaa harjoitteluintoaan ja löytöretkeilyä siinä osassa muusikonkehitystään joka on itseohjautuvaa.
Opiskelussa olennaista on musikaalisuuden ilmeneminen persoonallisuuden kautta, ja valitettavan monet opiskelijat (eikä pelkästään opiskelijat) tunnistavat itsessään suomalaisen sananparren: ”sielussa soi, vaan ei saa konehesta ulos”. Shapiran lause suomennettuna: Loistavakaan soittaminen ei riitä, mutta se on edellytys visioiden, intohimon ja persoonallisen tarjonnan rehelliselle esiintulolle.

Kärjistetysti: Sibassa opintostrategia väittää ettei hyvin soittamista/laulamista tarvitse kehittää sen vaatimalla energialla ja ajalla, koska ”monipuolisuus”, itsensä markkinointii, stailaus ym riittää ja mahdollistaa ”laaja-alaisen” työkentän. 2000-luvun alun tasa-aluepolitiikka on aiheuttanut rakenteellisia muutoksia mutta hallinnollisten ja taloudellisten mallien vaihtuminen ei ole kyennyt olennaisimpaan; rakentamaan positiivista kasvuympäristöä lahjakkuuden kehittämiselle.
Jos Siban johto katsoo, että erikoislahjakkuuksille ei voi antaa heille kuuluvia demokraattisia oikeuksia opiskella lahjojensa ja taitojensa vaatimalla tavalla, niin Suomi tarvitsee uuden Sibelius-Akatemian, musiikkiyliopistosta irtaantuneen.