Lukiolainen

Arnold Schönbergin Muunnelmia orkesterille, op 31 oli kerrassaan mielenkiintoista kuultavaa. Modernista musiikkityylistä huolimatta, teoksesta löytyi selvä rakenne, jota kuulija pystyi seuraamaan. Kuitenkin monissa kohdissa saimme kokea myös suuria yllätyksiä, jotka tekivät esityksestä eläväisen. Teos oli kuin impressionismimaalaus, joka välitti kuulijalle aivan oman tunnelman. Jokainen sävel toi mukanaan jotain uutta, kuin taiteilija sivellin maalaukseen. Osat liukuivat sulavasti eteenpäin, eikä niiden vaihtumista useinkaan huomannut. Seuraavaksi kuulijaa hämmästytti siirtyminen Mozartiin. Se oli hienoa kuultavaa kaiken kaikkiaan ja Emanuel Ax soitti erittäin kauniisti, mutta itse olisin kenties jättänyt Mozartin johonkin toiseen konserttiin, sillä olin tullut kuuntelemaan erityisesti modernia musiikkia. Väliajan jälkeen saimme kuulla Magnus Lindbergin teoksen Graffiti, josta olimmekin jo saaneet pientä osviittaa säveltäjätapaamisessa. Helsingin kamarikuoro antoi mukavan säväyksen tuohon suurtöiseen teokseen. Teos vei minut mukanaan aikaan, jolloin Pompeiji kukoisti. Sakari Oramo teki hyvää työtä kapellimestarina ja kuulijaa ei haitannut edes tahtipuikon hetkellinen kadottaminen. Konsertista jäi hyvä jälkimaku. Hallex optima! Laura Alinen