Amfion pro musica classica

Musiikkigeneraattorit tulossa kännyköihin

Etusivu Foorumit Muut aiheet Musiikkigeneraattorit tulossa kännyköihin

Tämä aihe sisältää 9 vastaukset, 3 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Lauri Gröhn 13 vuotta, 4 kuukautta sitten.

Esillä 10 viestiä, 1 - 10 (kaikkiaan 10)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #18063

    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    Tässä pari esimerkkiä kännyköiden musiikkigeneraattoreista. Ne ovat vai kalpea aavistus siitä mitä tulossa. Mihin säveltäjiä enää tulevaisuudessa tarvitaan?

    Aura Flux’s intuitive graphics and high-quality sounds provide a hands-on music-making experience that encourages you to use both visual and aural cues to create music. According to the maker, Aura Flux is like an interactive dot-to-dot experience, where each picture created generates an individual and unique soundscape. Moving objects within the interface space dictates the sounds that are produced.
    http://www.gearwire.com/hige-five-aura-flux.html

    Bloom – Created by Brian Eno & Peter Chilvers Bloom is a generative music application for the iPhone and iPod Touch. The application acts like a keyboard. You can use your fingers to generate a melody that will play back in a loop. A soft background pad accompanies the melody. You can choose to let the program run randomly, or you can choose to create. You can select different “moods” (9 of them) that change the scales of the “piano” .
    http://www.mobilefiledownload.com/bloom-iphone-app-by-brian-eno/

    #18836

    Molemmissa esimerkeistä voi olla ainesta pedagogiseen käyttöön. Varsinkin ensin mainittu voisi palvella myös geometrisen ja matemaattisen ajattelun apuna lapsille.

    #18837

    Orfeus
    Osallistuja

    ”Mihin säveltäjiä enää tulevaisuudessa tarvitaan?”

    Saman tason kysymys, kuin:
    – (tietokone ja älypuhelin on keksitty [Nokiaa lukuun ottamatta]) mihin järkeä enää tarvitaan?
    – (kirja, sähkökirja, tekstigeneraattori ja kielenkääntöohjelma on keksitty) mihin kirjailijoita, kielenkääntäjiä, -käyttäjiä ja -ymmärtäjiä enää tarvitaan?
    – (kamera on keksitty) mihin taiteilijoita, kuvaajia ja kuvauskohteita enää tarvitaan?
    – (painikkeiden peukalointi- ja kosketusnäytön näpelöintitaito on keksitty) mihin sävellys-, soitto- tai muuta taitoa enää tarvitaan?
    – (matkiminen, kopioiminen ja automaatio on keksitty) mihin luovuutta enää tarvitaan?
    – (osaamattomuus on keksitty) mihin osaamista enää tarvitaan?
    – (hallintobyrokratia on keksitty) mihin mitään muuta enää tarvitaan?
    – (4’33 on ”keksitty”) mihin muita keksintöjä enää tarvitaan?
    – (robotti on keksitty) mihin ihmistä enää tarvitaan?
    – (tajuttomuus on keksitty) mihin tietoisuutta enää tarvitaan?
    – (palturi on keksitty) mihin kulttuuria enää tarvitaan?

    #18838

    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    Vertailusi ovat kauttaaltaan käsitevammaisia. Tietokone voi säveltää, siis tehdä samaa kuin säveltäjät, mutta esimerkiksi kirja ei kirjoita romaaneja.

    Toisaalta pätee se, että nuoret säveltäjät on ohjelmoitu tekemään opettajiensa leimaamia sävellyksiä, josta tavasta onneksi parhaat pääsevät eroon, vaikka kuvailevatkin sävellyksiään ja toisten sävelyksiä heidät ohjelmoidulla tavalla. Luovuus?

    Kuulijat on pääsosin ohjelmoitu kuuntelemaan museomusiikkia, mikä ei tietysti ole sinänsä paha asian, jos näkevät vaivaa yrityksiin myös toisenlaisen musiikin kuunteluun. Myös kuunteluu vaatii luovuutta!

    Nimimerkki jätti vastaamatta kysymykseen ”mihin säveltäjiä tarvitaan?”

    #18839

    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    Pieni takauma vuodelta 2003 päätoimittajan kommenttiin liittyen musiikkigeneraattoreiden pedagogiseen käyttöön:

    http://personal.inet.fi/musiikki/musicphotos/musitives/ideas.html

    #18840

    Orfeus
    Osallistuja

    Johtopäätöksesi ovat kauttaaltaan ”eläviä” (eli pystyyn kuolleita) esimerkkejä siitä, mitä viestintäprofessorit ovat tarkoittaneet – kommunikaation vaikeudesta tai mahdottomuudesta puhuessaan – lauseillaan: ”Kommunikaatio epäonnistuu aina. Viesti ei mene koskaan perille. Tai, jos/ kun viesti menee perille, se on merkki siitä, että se on ymmärretty väärin.”

    ”Merkkinimi” näkee tikun muiden silmissä, muttei maailman metsäjättiyhtiöiden kokonaistuotantoa omassaan.

    Nimimerkki jätti vastaamatta kysymykseen ”mihin säveltäjiä tarvitaan?”

    Nimimerkki tai nimi (tai titteli tai konteksti) ei vastaa, eikä jätä vastaamatta mihinkään; sen takana oleva henkilö vastaa.

    Herra ”koherenssin” nimen takana oleva ohjelmointivirhe jätti ymmärtämättä saamansa vastauksen, ja tulkitsee vastaamattomuudeksi sen, että ei saanut järjettömään kysymykseensä haluamaansa vastausta: (”Ei mihinkään” / ”Musiikkigeneraattorikännyköiden näpräämiseen” / ”Lauri Gröhnin keksinnön kehumiseen”).

    Säveltäjiä tarvitaan tulevaisuudessa juuri siihen, mihin heitä on aina tarvittu, musiikillisen luomiskyvyn ilmentämiseen.

    Luovuus on kyky ja sen ilmentäminen on taito. ”Musiikkigeneraattorikännykän” käpälöimiseen tarvitaan (musiikillista) luovuutta nolla (kyky-yksikköä) ja (musiikillista) taitoa nolla (taitoyksikköä). Jos Lauri Gröhn kuvittelee, että hänen nolla x nollansa tai nolla potenssiin nollansa korvaa musiikillisen luovuuden ja – ilmaisutaidon, kyseisen kuvitelmalausekkeen arvo on nolla.

    Tällä foorumilla on yksi käsitevamma yli kaiken, ”museomusiikki”. Sitä on joku järjenlennon muinaismuisto muumioitunut mumisemaan omana länsi-öönään ja itä-äänään, sen ensin mainitusta suunnasta ensin varastettuaan; sen tarkoituksellista provokatiivisuutta ensinkään tajuamatta; saati sitä, ”minne lensinkään minä, käki pesän.”

    #18841

    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    Olisiko kuviteltavissa, että luovuudessa on eri asteita?

    Orfeus:
    ”Säveltäjiä tarvitaan tulevaisuudessa juuri siihen, mihin heitä on aina tarvittu, musiikillisen luomiskyvyn ilmentämiseen.”

    Entisinä aikoina muusikot ja heitä tyypillisesti johtava säveltäjä tulivat sisään ruhtinaan taloon keittiön ovesta. He olivat käsityöläisiä, joista taide ja luovuus olivat kaukana. Nyt on toisin.

    Mutta edelleenkin ns. musiikin teoria on sitä, mitä tuolloin, työkalupakki, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä tieteissä teorialla tarkoitetaan.

    #18842

    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    Äänten kuvista generoitua musiikkia Max/MSP:llä

    http://www.rocketboom.com/generative-music/

    Sillähän nuo nuoret suomalaiset säveltäjätkin puuhastelevat…

    #18843

    Orfeus
    Osallistuja

    ”Olisiko kuviteltavissa, että luovuudessa on eri asteita?”

    Kyllä.

    Eikä vain kuviteltavissa, vaan myös ilmennettävissä, havaittavissa ja koettavissa.

    A:
    (taide)musiikillisesta luovuudesta puhuttaessa

    Luovuus/luominen/luomus on jo itsessään kolmiasteinen (tai -vaiheinen) (säveltäjä/esittäjä/kuulija) tapahtumakokonaisuus, jossa

    1. kuvitteleminen (luova mielikuvitus, ideaali) muodostaa ensimmäisen asteen (säveltämisen)
    2. toteuttaminen (ilmentäminen, konkretisoiminen, käsittely, käsittäminen) toisen asteen (musiikin tulkitsemisen [nuotintaen]* soittaen ja/tai laulaen)
    3. kokeminen kolmannen asteen (musiikin kuulemisen ja havaitsemisen kokemuksellisena, elämyksellisenä todellisuutena).

    *Sävelletyssä musiikissa nuottikuva on välivaihe sävellyksellisen mielikuvan ja esityksellisen (muoto-/)kuulokuvan välillä.

    Kun kirjailija tai kuvataiteilija viimeistelee teoksensa, se on valmis. Kun säveltäjä viimeistelee teoksensa (partituurin), se on valmis vain mielikuvansa ja nuottikuvansa osalta. Musiikiksi se valmistuu vasta, kun muusikot herättävät nuottikuvan eloon soivana, kuuluvana, koettavana musiikkina.

    Konkreettista käsityötä tarvitaan säveltämisessä nuottien kirjoittamiseen ja esittämisessä soittotekniseen toteutukseen; kaikki muu työ tapahtuu ihmismielen alueella.

    B:
    Luovuudessa, luovuuden ilmentämisessä, välittämisessä ja vastaanottamisessa on erilaisia kyvyllisiä, taidollisia, kokemuksellisia ja tietoisuudellisia asteita ja tasoja loputtomiin, tusinatuotteliaisuudesta luovaan nerouteen, räpellyksestä virtuoosisuuteen, tuohikorvaisuudesta herkänmusikaaliseen kuulemiseen/kokemiseen.
    Mainitut luovuuden asteet tai vaiheet liittyvät, limittyvät ja sisältyvät toisiinsa niin, ettei mitään niistä voi poistaa ilman, että kokonaisuus menettää olemassaolonsa, jatkuvuutensa ja/tai merkityksensä.

    ”Entisinä aikoina muusikot ja heitä tyypillisesti johtava säveltäjä tulivat sisään ruhtinaan taloon keittiön ovesta. He olivat käsityöläisiä, joista taide ja luovuus olivat kaukana.”

    Ei, vaan niin lähellä, kuin olla voi: välittömästi kiinni ihmisen sielussa, sydämessä, sormenpäissä ja kurkunpäässä.

    ”Nyt on toisin.”

    Taide ja luovuus ovat loitontuneet ihmisestä (ja itsestään), kun ihmisen ja sävelen (välittömän musiikillisen ilmaisun ja kokemuksen) väliin on tullut ylimääräisiä välineitä ja spekulaatioita (elektroniikkaa, mikrofoneja, vahvistimia, muokkaimia, suotimia, säätimiä, särkimiä, prosessoreita, sämplereitä, efektilaitteita, tietokoneohjelmia, digitaalitekniikkaa, helikoptereita, keinoälyä, älykeinoja, selityksiä, selityksiä, selityksiä….)

    (Taiteellinen) luovuus on yksilöllinen kyky. Sosiaalinen asema, yhteiskunnallinen arvostus, ruhtinaan tai rahvaan etu-, taka-, tai sivuovet eivät sitä muuksi muuta.

    On mielenkiintoista, että musiikkifoorumimme teoreettinen fyysikko ei (käytännössä) tiedä, että musiikki on soiva, akustinen tapahtuma*, jota ei (empiirisesti havainnoitavana, korvin kuultavissa olevana ilmiönä, tai taiteellisena tulkintana ja kokemuksena, aitona, oikeana musiikkina) ole olemassakaan ilman muusikoita; mutta ”tietää” (teoriassa) että ’muusikot ovat entisaikoina olleet pelkkiä käsiään käyttäneitä työkalupakkipökkelöitä, jotka kävivät sahaamassa, höyläämässä ja nuijimassa sävellyksen/ musiikkiesityksen kasaan ilman minkäänlaista taiteellista ja luovaa panosta’.

    *Elektroakustisia tapahtumia voidaan tuottaa ilman säveltäjiä ja muusikoita, mutta nehän eivät tarkan (täysakustisen) määritelmän mukaan musiikkia olekaan.

    Mutta edelleenkin ns. musiikin teoria on sitä, mitä tuolloin, työkalupakki, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä tieteissä teorialla tarkoitetaan.

    Mutta edelleenkin ns. tieteellinen teoria on sitä, mitä se nykyään on, evoluutio-oppia (esim.), josta ei ole edes kivikirveeksi sille, mitä taiteissa luovuudella tarkoitetaan.

    Tieteellistä vaikutelmaa on yritetty ”teoretisoida” taiteisiin mm. lauseilla: ”Sen jälkeen, kun Einstein julkaisi suhteellisuusteoriansa, ei ole voitu enää säveltää, niin kuin aikaisemmin.” tai ”Kvanttiteorian (/-teorioiden) julkistamisen jälkeen ei voida enää säveltää, niin kuin ennen.” Vaikutelma ei ole tieteellinen eikä taiteellinen, vaan höperö.

    Kirjoitettu nuotti on vain (ulotteeton) piste nuottiviivastolla. Soiva sävel on moniulotteinen, akustisdynaamisrakenteellismuodollisenergisemotionaalistietoisuudelliselollisajallisavaruudellisikuisuusmaailmankaikkeudellinen värähtelytapahtuma.

    Nykymusiikin surmaa se, että säveltäjät ovat lähteneet etsimään musiikkiinsa ”älyä” sävelten ulkopuolelta…
    ja herättää henkiin se, että he löytävät sävelen… ja kauneuden… uudelleen.

    #18844

    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    Jaahas.

    Tuo sävellysprosessin kuvaus ei ollenkaan vastaa sitä, mitä ja miten säveltäjät oikeasti tekevät. Siinä vain toistetaan epätieteellisen romantisoivan musiikinhistorian illuusioita.

    Ei prosessi määritä, mikä on musiikkia tai luovaa musiikkia. Lopputulos sen ratkaisee.

    Taiteen puolella museot, galleriat ja elävät taiteilijat elävät sovussa ja tukevat toisiin. Musiikin puolella on ihmisiä, joille vain museomusiikki on musiikkia. Elokuvamusiikkikaan ei ilmeisesti sitä ole, kun ei museoitu. Tai onhan se oikeastaan museoitu tallenteisiin…

Esillä 10 viestiä, 1 - 10 (kaikkiaan 10)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.