Tämä aihe sisältää 22 vastaukset, 7 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
JulkaisijaViestit
-
8.5.2012, 16:08 #18165
Onpa somaa että joku vielä innostuu tällaisesta ja kehitteleepä vielä uskottavaksi tarkoitettua terminologiaa: sonooristen tapahtumien tiivistyminen on ihan yliveto ilmaisu tuolle puurolle, joka halkoo akustiikkaa. Soiteltiin joskus kavereiden kanssa HSL:n aikatauluja ja todettiin sen olevan transportoinnin äänitransformaatiota. Hesarin etusivua soitellessa suoritimme valtamedian tajunnallista frekvenssimodulaatioita. Eivät, tosin, nämä määritteet tuota huuhaata yhtään sen mielekkäämmäksi muuttaneet. Mutta hauskaa oli, kuten nykyään näitä juttuja lukiessa, kun kaverit otsa rypyssä ovat vähän tulkinneet jäniksen jälkiä muistuttavia piirroksia. Todella diippiä, maailmakaikkeus puhuu meille… Tai me juntit ei vain tajuta tätä nykymusiikkia…
17.5.2012, 17:50 #19118Vaikuttaa siltä, ettet suinkaan kuunnellut tätä levyä, aikataulujen ja sanomalehtien soittamisesta puhumattakaan, joten et voi tietää ”tajusitko” tätä nykymusiikkia vai et. Sen sijaan sinua näköjään ärsyttää, kun joku pyrki kuvaamaan omaa musiikkikokemustaan ja vieläpä innostuneesti, ja kirjoitat pilkallisen kommentin. Ja se mitä siis et tajunnut, oli yksittäinen vierasperäinen sana: ”sonorinen” (joka artikkelissa on tosin kirjoitettu väärin). Se tarkoittaa sointiin tai ääneen liittyvää, eli kirjoittaja puhuu äänitapahtumien ”tiivistymisestä ja solidaarisuudesta” ja kertoo varsin selvällä arkikielellä, mitä hän tällä runollisella ilmaisullaan tarkoittaa. Kirjoituksessa esiintyy myös sana ”spektri” mutta ei akustisena terminä vaan yleiskielisessä merkityksessä ”kirjo”.
22.5.2012, 5:51 #19119Mahtaako modernistien kyvyttömyys ottaa vastaan kriitiikkiä ja (varsinkaan) humoristista leukailua omaa pyhää lehmäänsä – eli epäsekulaaria laktoosi-into-toleranssia (”runollisesti ilmaistuna”) – kohtaan olla osoitus heidän sonoriteettitajunsa, poeettisuustajunsa ja huumorintajunsa sekakielisen kirjon spektrikompleksista vai vokaalilaskentaidon symbooolisudesta (tosin tässä väärin kirjoitettuna); vai onkohan se vain ihan tavallinen ammattitauti?
Ilmaisu ”sono(o)risten [ääni-]tapahtumien tiivistyminen ja solidaarisuus” näyttää ja kuulostaa meikäläisen silmissä ja korvissa varsin selvällä arkikielellä sanottuna pelkästään fysikaalis-kemiallis-sosiologiselta (tai fysikaalis-kemiallis-ammattiliittojärjestöllis-poliittiselta). Yleiskielinen termi ”runollisuus” merkitsee siis nykyään (vierasperäisen) ”objektiivista” (tiede)argumentaatio/federaatiobarbarismia* tai (kotoperäisen) pöljää nykyproosaa.
*barbarismia = vierasperäisten sanojen liika-/väärinkäyttöä (Aristoteleen runousopin mukaisessa merkityksessä)
Onneksi kaikki modernistit eivät ole tosikoita, vaan Limperin* lailla riittävän velmuja tunnustaakseen vihdoin että: ”Karmea totuus on, että mitä harmonisempia sävelsuhteita käyttää, sitä paremmin soittimet (ja teokset) soivat”. (Rondo 5/2012) * http://www.hs.fi/english/picture/1329103987844
Kirjoituksessa esiintyy sana ”spektri” kahdesti (eleiden spektri ja soittimien spektri). Mikäli soittimilla, soinnilla ja sonoriteetilla on (modernismissakin vielä) jotakin tekemistä akustiikan (akustisten ilmiöiden) kanssa, sanan (erityiskielinen) merkitys saattaa liittyä siihenkin. Tosin joudumme tässä käyttämään yleiskielistä termiä ”saattaa”, koska olemme ymmärtäneet, että modernismin retoriikassa ”harmonialla” tarkoitetaan yleensä epäharmoniaa, ”sonorisella” epäsonorista ja ”runollisella” epärunollista, emmekä osaa tajuta tarkoitetaanko siinä (retoriikassa) akustisella spektrillä äänellissoinnillista vai sähkömagneettista spektriä vai jotakin ”avointa” harmaasävy”kirjoa”. Jos eleiden spektrillä ja eleiden kirjolla, äänispektrillä ja äänikirjolla, valospektrillä ja valokirjolla tai jollakin muulla spektrillä ja kirjolla on jotakin oleellista yleis- tai erityiskielistä merkityseroa, modernistilla on siihen varmaan erittäin hyvä/huono vastaus.
Kirjoituksessa (kommentissa) esiintyy myös sana ”tajusitko”, mutta sen merkitys on jäänyt ”uudistuskehityksen” jalkoihin, tai haihtunut historian hämäriin, tai avartunut ”avarakatseisen” tarkastelun avaruuteen… nykysuomen sanavalikosta, yliopistohallinnosta tai modernistien moderoimilta keskustelupalstoilta sitä on turha etsiä.
Taiatko takoa sammon, kirjokannen kalkutella, spektrikannen speksata?
22.5.2012, 8:30 #19120– ta –
(puuttuva tavu)tavunlaskentataidonvaalijavalvojan huomautus
22.5.2012, 23:50 #1912123.5.2012, 4:43 #1912223.5.2012, 5:01 #1912323.5.2012, 9:18 #19124Laittakaa jatkossa AINA linkatessanne jokin selvennys, mitä linkillänne haluatte sanoa. Nimimerkki Orfeus (tällä kertaa Orfeus, mikähän seuraavaksi?), linkkisi eivät liity mitenkään aiheeseen.
23.5.2012, 12:05 #19125…turha etsiä.
Anteeksi, että eksyin häiritsemään kuolleen keskustelupalstan hautarauhaa, joka on AINA tärkeämpää kuin elävä keskustelu, muttei sentään niin tärkeätä kuin leposijainvartijan nimi. (Minkähän tappamansa vainaan se seuraavaksi hautaa?)
Aiheena olivat pisteet ja viivat – partituurin mukaisesti: http://www.amfion.fi/jutut/levyarvio-aanten-solidaarisuudesta/ – ja erilaiset tajut.
Keskustelun kehityttyä linkkiasteelle vastasin viivalinkkiin pistelinkillä ja (varmuuden vuoksi myös) viivalinkillä. Jolleivät pisteet ja viivat liity aiheeseen pisteistä ja viivoista, niin mitkä sitten?
Mihin aiheeseen ’botox-peikot’, ’nyhjä tyhjät’, ’niitä näitä nuolenpäät’ ja ’paita pois tyyligurut’ liittyvät? Ja miten? Amfionin asiaan ja aiheeseenko?
Aiheet huumorintajusta ja –tajuttomuudesta on täällä AINA sivuutettu krematoriotoimitukseen kuuluvalla vakavuudella.
Levätkää(mme) rauhassa.
24.5.2012, 9:10 #19126Nykymusiikkiseurakunnan pastori J.Nuorvala ei vain tiedä miten sanat tulee kirjoittaa ja mitä ne itse asiassa tarkoittavat. Hän tietää myös mitä kukin on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Taitaa tarvita juuri tämän tason osaamista, että alan pastorien hartaus uppoaisi. Viittaan tässä puolestani erääseen moderniin runoon, joka on niin kovin kuvaileva ja koskettava: #¤(((!
`24.5.2012, 17:36 #19127Tarkoitukseni oli puolustaa Jussi Venton kirjoittamaa levyarviota, jossa esiteltiin vähän tunnetun ja epämuodikkaan marginaalisäveltäjän tekemisiä ja jossa ei mielestäni syyllistytty vaikeaselkoiseen kielenkäyttöön tai ylenmäärin viljelty vierasperäisiä sanoja. Kommenteistanne huomaan itse kirjoittaneeni ärsyttävään ja, mikä pahinta, tosikkomaiseen sävyyn. Pahoitteluni. Tokihan huulenheitto nykymusiikin omituisuuksista ja musiikkikritiikin kielenkäytöstä on tervetullutta!
24.5.2012, 20:31 #19128Malja Sinulle, ystävä kallis!
Taidan huomenna kuunnella rallis.24.5.2012, 21:49 #19129#¤(((!
---------- URNO ----------!)))¤#
”Musa – Sunkin luo mun ikävä on pepi”Oi älä älä, hyvä ystäväin, päätökses jätä.
Ma Sua kerran vain, vain kerran varoitan!24.5.2012, 23:21 #19130Kiitos mielenkiinnosta ralleihini – tämä nyt on tietty off-topic, mutta YouTubesta löytyy tällainen esitys: http://www.youtube.com/watch?v=TNKGD_wmeVc
25.5.2012, 7:45 #19131Tuo vakava suhtautuminen, toodella vakava, on mielestäni vaivannut monenlaisia taidepiirejä jo runsaat 100 vuotta. Kun joku keksi tuon jatkuvan kehittymisen olevan niin kovin tärkeää, vieraantuminen niistä joille taidetta tehdään sai kipinän. Kun nuo asiantuntijat vielä määrittelivät kehittymisen sisällön ja suunnan, vieraantuminen oli jo hyvässä vauhdissa. Nykytaideseurakunta taisi hetkeksi saada vähän aloitettakin, ennen kuin tuo ”asiantuntijan” olemus on rapautunut siellä ja täällä; on, muuten, joutanut rapautumaankin. On tainnut olla jotenkin vähä-älyistä olla ymmärtämättä kun muusikko soittaa kanalan aitaa, kun taiteilija työntää värituubia nenäänsä tai runoilija latoo mitä hyvänsä merkkejä milloin mihinkin. Sallin, kernaasti, kaikkien tästä elämäänsä sisältöa ammentavien jatkaa ja kehittyä mutta ehkä vähän vähemmällä arroganssilla meitä tavallisia tallaajia kohtaan. On ollut moukkamaista huvittua tuosta tooodella diipistä taiteilusta, kyvyttömyyttä nähdä taiteen kukoistavan juuri näissä suurissa innovaatioissa; vaikka minusta ne ovat usein yksinomaa huvitavaa konstailua jota kuorrutetaan sanastolla jonka vain asiaan vihkiytyneet osaavat ja junteille avaavat. Ei pieni huvittuneisuuteni tämän ”uuden” äärellä mitenkään vähennä rispektiäni kaikkia niitä kohtaan, jotka tuntuvat ihan tosissaan askaroivan taiteensa parissa. Heidän on vain syytä sopeutua monenlaiseen vastaanottoon; huvittuneisiinkin ja kujeillen reagoiviin.
Taisin jossain juhlassa saada kuullakseni Nuorvalan orkesteriteoksen Yö kaupungissa, tai jotain; pidin paljon sen tunnelmasta ja sykkeestä. En yrittänytkään sitä ymmärtää, mutta viihdyin. En tiedä oliko se ”uutta” musiikkia, oliko siinä sonoooreja metamorfoooseja tai arrogantteja transformaatioita; mutta siis, mukava oli kuunnella. -
JulkaisijaViestit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.