Tämä aihe sisältää 4 vastaukset, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
JulkaisijaViestit
-
9.5.2013, 7:27 #18227
Kirjoittaja esitti kutakuinkin samat pika-arvionsa myös YLE 1:n Jälkikoirat-kritiikkiohjelmassa. Pidän sopimattomana, että sama kriitikko julkaisee näkemyksensä kahdessa kilpailevissa mediumissa, ja vaikka se tapahtuisi näiden luvallakin, se ei edistä sitä musiiikkijournalismin moniäänisyyttä, jota varten Amfion käsittääkseni perustettiin.
JN11.5.2013, 14:50 #19278Samaa ihmettelin minäkin kun kuuntelin konsertin radiosta ja sen jälkeen tulleet Jälkikoirat. Olin nimittäin jo lukenut tuon arvostelun.
17.5.2013, 13:45 #19279Tässä taisi käydä niin, että oltiin Lauri Supposen kanssa sovittu kirjoittamisesta jo aikoja sitten, kun taas Jälkikoirat tyypillisesti pyytävät konserttiin paljon lyhyemmällä varoitusajalla. Kuulin asiasta, kun Lauri jätti tekstinsä julkaistavaksi saatesanoilla ”yritin olla antamatta sen vaikuttaa”. (Olin sivumennen sanoen yllättänyt, että Jälkikoirat ylipäänsä päätti pureskella kyseistä konserttia. Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun sävellysopiskelijoiden teoksille ei edes järjestetty konsertteja, saati sitten että niitä olisi sekä mainostettu, radioitu että jälkikoirailtu!)
Tämä oli minulle ok, sillä kyseessä ei ole ensimmäinen kerta kuin näin tapahtuu – itse olin syksyllä Jälkikoirissa puimassa konserttia (RSO: mm. Puumalan Rope), josta myös kirjoitin. Silloin ei tullut sanomista, mutta eipä ollut päällekäisyyttäkään; radioon joutui suoraan konsertista taistelemaan suunvuorosta lyhyessä viisitoistaminuuttisessa, kun taas kirjoittaessa kävin konsertin punnitummin ja ajan kanssa mielessäni läpi. ”Porraskäytävän viisautta” pääsi kerrankin purkamaan.
Kyseessä on mielestäni kaksi aivan erilaista arvioinnin tapaa, jossa Jälkikoirissa kuullaan ikään kuin konserttivieraan tunnelmat tuoreeltaan, kun taas kirjoitettu arvio lähestyy esseetä, ja sen on tarkoitus herättää (kieltämättä lähes olematonta) musiikkidiskurssia. Minusta Lauri Supposen Amfion-arviot ovat olleet poikkeuksetta laadukkaita ja kiinnostavia lukea – miksi muuten YLE olisi hänestä kiinnostunut? Hyvä, että pieni foorumimme saa näiden kutsujen avulla näkyvyyttä ja kuuluvuutta!
Itse en ole kyseistä Jälkikoirat-jaksoa kuitenkaan kuullut. Juhani Nuorvalan yllä esittämä huoli siitä, että yhdet ja samat harvat saavat sanoa sanansa joka asiaan on piirit pienenä pitävässä musiikkielämässä enemmän kuin aiheellinen. Mutta se, että lähiaikojen nykymusiikkiuutisista ainoastaan nuoren Lauri Supposen tuplasuunvuoro yhdestä opiskelijakonsertista herättää täällä keskustelua – se on suorastaan surkuhupaisaa.
Yritämme kuitenkin jatkossa katsoa, ettei tällaisia noloja päällekäisyyksiä pääsisi tapahtumaan – se ei ole kenenkään etu. Tavallaan aika hienoa, jos meitä pidetään YLEn kilpailijoina ja mielipiteemme arvostetaan samanarvoiseksi tuon jättiläisen kanssa. Tarkkana jatkossa!
Jarkko Hartikainen
päätoimittaja17.5.2013, 14:40 #19280Obs! Vaikka nimeni alla lukee ”pääkäyttäjä”, en sellainen ole…entinen korkeintaan.
Joidenkin nostalgikkojen nimeäminä kritiikin kultavuosina, eli ennen vanhaan, saattoi sama kriitikko arvioida esityksen kahteen (ellei useampaankin) eri lehteen ja pahimmassa tapauksessa täysin erilailla. Omasta mielestäni arvio on arvio sellaisenaan, jokainen sana enemmän tai vähemmän tai erilailla muuttaa arvion sisältöä jotenkin. Mielestäni ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta edes se, että arviot esim. radiossa ja Amfionissa ovat jokseenkin erilaisia em. syystä. Olihan taannoin tilanne, että sama kriitikko arvioi levyjä sekä YLEssä että Rondossa, mikä tarkoittaa saman mielipiteen monistamista eri lähteisiin, ja koska harva ”rivilukija” muistaa katsoa kriitikon nimeä, syntyy väärä käsitys harvinaisen yksimielisestä teoksen vastaanotosta.
En tiedä, kuinka moni kaipaa vielä niitä aikoja (jotka ovat vieläkin vähän elossa), että kollegat toimivat kriitikoina. Useat suomalaiset säveltäjät ovat toimineet kriitikon tehtävissä, eli mahdollistaneet ystävälleen esim. paremmat apurahaliitteet tai vihamiehelleen ainakin ikävän julkisen arvion. Jääviyskysymykset rajoittavat kirjoittamista merkittävästi, ja esim. opiskelijatovereiden saati opettajiensa arvioiminen on aika vaikea sovittaa rehellisen kritiikin kirjoittamiseen. Uskoakseni kritiikin ulkoistaminen suureksi osaksi ammattitoimittajille johtuu juuri vaikeista tilanteista kollegojen arvioimisen suhteen; siinä kun on liikaa pelissä. Oli sitten kyse opiskelijakonsertista tai loppuunmyydystä Stadionresitaalista, kritiikkejä luetaan ja niillä on vielä jonkinlaista merkitystä. Amfioninkin arvioita on hakemuksiin jos jonkinlaisiin liitetty.
Sivupoluille menin, mutta kun keskustelua heräteltiin…
20.5.2013, 21:12 #19281Minusta on tarpeetonta ja epäsolidaarista (vaikka Lauri oli toki hyvin myönteinen), että sävellysopiskelija ruotii kriitikon roolissa opiskelutovereittensa töitä julkisesti, ja opettajien arvostelu on käytännössä mahdottomuus, kuten Jaani yllä totesi. Mutta Jäkikoirien juontaja on kertonut minulle, että tämä oli työtapaturma, sillä hän ei ollut tiennyt ulkomailla opiskelleen Supposen opiskelevan tällä hetkellä Sibelius-Akatemiassa.
MItä tulee erilaisiin arviointitapoihin, käytännössä Jälkikoirat-ohjelma on musiikkikritiikkiä puhutussa muodossa, ja sen osallistujat ovat useimmiten valmistautuneet partituureja tutkimalla. Kuten minä ja nimimerkki Pubiruusu totesimme, Supposen arvio oli kummassakin mediumissa samansisältöinen.
Rondon ja YLE 1:n päällekkäisistä levyarvosteluista huomautin aikoinaan itse Rondon päätoimittajalle, joka heti lopetti käytännön. Siksi reagoin nytkin herkästi, mutta vain periaatteen vuoksi. Rondon ja YLEn tapauksessa asia sensijaan kosketti minua, koska kriitikko oli moittinut eräällä levyllä ollutta sävellystäni, ja hänen näkemyksensä oli radiolähetyksessä uusintoineen, kuukauden ajan Areenassa ja myös pysyvästi tekstimuodossa radio-ohjelman verkkosivulla, ja sitten se ilmestyi vielä Rondossa. Tämä tuntui kohtuuttomalta, kun missään muualla kyseistä levyä ei oltu arvioitu. -
JulkaisijaViestit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.