Helsingin musiikkielämä usein tiivistyy juuri ennen joulua, kesken kiireiden, mutta joka pystyy irrottautumaan näihin konsertteihin, palkitaan. Odotettu ja merkittävä tapahtuma oli Radion sinfoniaorkesterin Béla Bartók– tai sanoisinko Andras Schiff-, tai miksei Sakari Oramo -festivaali 14. ja 19.12. Musiikkitalossa.
Schiff on klassisen tyylin huippuosaaja, häntä Charles Rosenkin arvosti eniten aikamme pianisteista. Johdanto hänen otteeseensa oli Bachin d-molli klaveerikonsertto, hänelle juuri omiaan, vankkumaton rytmitaju ja hienot nyanssit sen puitteissa. Hänen tapansa lähestyä Bartókia juontaa myös tästä näkemyksestä. Bartókin musiikin älyllinen maailma sopii hänelle tietenkin erinomaisesti, ja unkarilaisena on tietenkin etuoikeus tulkita maanmiestä. Oramon tapa johtaa taas sopivalla tavalla pehmensi tätä riguröösiä asennetta impressionistisilla väreillä ja ajoittain rytmisellä haltioitumisella tanssillisissa taitteissa. Read More →
Tämänkertaisessa Eero Tarastin päiväkirjassa pääsemme professorin asiantuntevalla siivellä Kaija Saariahon passiomusiikin syövereihin, Mikkelin kaupunginorkesterin konserttiin, Edinburgh’hin muistelemaan musiikkitieteen merkkihenkilöä, Wien Modern -nykymusiikkifestivaalille sekä Berliinin filharmonikoiden Helsingin-vierailulle. 
Amfionissa alkaa uusi juttusarja, jossa nimensä mukaisesti kurkistetaan kulissien taakse katsomaan kaikkea sitä työtä, mitä konserttielämyksen eteen tehdään. Tekijöiden omasanaisen kertomuksen liitteenä on myös videoklippejä, jotka valaisevat kirjoitushetkellä vielä kesken olevan työprosessin haasteita. Sarjan ensimmäisessä osassa sellisti Eeva Rysä kertoo hänelle varta vasten kirjoitetun soolosellokappaleen harjoitusprosessista. 
Viime viikolla oli Helsingin yliopistolla ja kaupungilla muutenkin eräänlainen tšekkiläinen festivaali. Oopperassa esitettiin loppuunmyytyjä näytöksiä Janá?ekin Tapaus Makropuloksesta – ja yliopistolla väitteli Tiina Vainiomäki monivuotisen tutkimustyön jälkeen Leoš Janá?ekin puhemelodian teoriasta. Tämä oli odotettu tapahtuma. Jo Erkki Salmenhaara sanoi aikoinaan nähtyään Vainiomäen ensimmäisen seminaarityön Janá?ekin puhemelodiateoriasta, että vihdoinkin joku esittää sen tajuttavasti, kaikki vain puhuvat siitä, mutta idea jää hämäräksi. Näin ei käynyt kellekään väitöksen jälkeen