Amfion pro musica classica

Category Archives: Perttu Haapanen

Säveltäjä Perttu Haapasen Päiväkirja

Konservatiivista cross-overia?

29.2.

Kävin tänään ostamassa lippuja Berliinin Maerz Musik -festivaalille, joka alkaa 7. päivä maaliskuuta. Odotan innolla varsinkin musiikkiteatteriesityksiä. Festivaalipassi maksaa 65 euroa, ja konsertteja on noin 15 kappaletta. Tosin passilla joutuu jonottamaan lippuja tuntia ennen konserttia, mutta se on sinänsä kätevä käytäntö.

Eilen kävin Kammerensemble Neue Musik Berlinin konsertissa Konzerthausissa. Kyseessä oli Susanne Stelzenbachin ja Ralf Hoyerin teos räppäri-näyttelijälle, kahdelle laulajalle, videolle, elektroniikalle ja kamariyhtyeelle. Teksti koostui säätiedotuksista, sääilmiöistä, sääuskomuksista ja lopulta ilmaston muutoksen aiheuttamista vaikutuksista ja katastrofeista. Musiikki edusti ilmeeltään 1900-luvun eurooppalaista musiikillista kieltä, joku sanoisi sitä modernistiseksi, ilman alluusioita rap-musiikkiin. Räppäri puolestaan räppäsi niin kuin räpätään. Yhteistulos oli parhaimmillaan kiihkeä ja toimiva avaten uusia perspektiivejä ilman jatkuvaa biittiä tai tyylialluusioita.

Pari viikkoa sitten olin kuuntelemassa konserttia klassiselle pianistille, sähkökitaristille, jazz-rumpalille ja ”Mouses on mars” -tietokoneduolle. Tämän konsertin vaikutteet tulivat enemmänrytmimusiikin puolelta, mutta kokonaisnäkemys siitä mitä ollaan tekemässä vaikutti olevan yhteinen, meniningin ollessa välillä punkmaisen kaoottinen.

Münchenin Musica Viva -festivaalilla olisi ollut muutama viikko sitten tarjolla Michael Lentzin performanssityylinen teos musiikille ja nyrkkeilijälle. Se oli kuulemma mainio. Tyyli- ja genrerajat ylittävä yhteistyö on täällä huomattavasti antoisampaa, kekseliäämpää ja pidemmällä kuin esimerkiksi Suomessa, missä se usein tarkoittaa tavallisesti tyylittelyä tai tyylilainoja.

Suomen säveltäjät ry. järjestää maaliskuun alussa seminaariin elitismistä. Katsoin vähän aikaa sitten Luis Bunuelin elokuvan Porvariston hillitty charmi, saksaksi dubattuna, mikä sinänsä antaa vielä yhden surrealistisen lisäaspektin tähän kutkuttavaan elokuvaan. Toivoakseni Suomen säveltäjien seminaari päivittää elitismi-käsitettä. Berliiniläistä nykymusiikkikulttuuria seuratessa tulee mieleen sekin, että suomalaisessa musiikkielämässä olisi mielenkiintoista nähdä päivitettynä taiteellista makua ja asennetta koskevassa mielessä myös ”petite bourgeoisie”, pikkuporvarillisuus, termi jota tuskin kukaan enää ajattelee ja vielä harvempi käyttää.

Nykymusiikkifestivaaleja Berliinissä

Olen ollut vuodenvaihteesta lähtien Berliinissä, ja käynnissä on ollut intensiivinen työskentelyjakso. Työskentelyn lomassa on kevään aikana mahdollisuus nauttia kahdesta berliiniläisestä nykymusiikkifestivaalista. Tammikuun lopussa päättynyt Ultraschall-festivaali tarjosi karua kauneutta ja on varmasti ns. modernismin vastustajille kauhistus. Read More →

Yritetään

Otin henkilökohtaisesta mielenkiinnosta keskiviikkona osaa musiikkiyrittäjyyttä käsittelevään TULI-seminaariin. TULI on lyhenne sanoista ”tutkimuksesta liiketoimintaa” ja on taidekorkeakoulujen ja TKK:n yhteinen projekti. Seminaaria veti Sibelius-Akatemian puolesta Matti Jordman.

Aluksi esittäytyivät asiantuntijoina Juha Järvinen ja Viveca Still Taikista, Ville Kilpeläinen Musexista, Sami Heikkiniemi Tekesistä, Matti Santala kauppakorkeakoulusta ja Kim Kuusi Musicmakers Oy:stä. Omia yrityksiään ja yrittäjäksi ryhtymistään esittelivät seminaarissa Jussi Chydenius Notajar Music Oy:stä ja Tiina Vihtkari Sublime Music Agencysta, Antti Kaihola ja Junio Kimanen Ambitone Oy:stä sekä Anna Lemmilä Musaamo Oy:stä

Oli hienoa huomata, että kaikkien tilaisuudessa esiintyneiden yrittäjien päätös ryhtyä yrittäjäksi rakentui sille, että tietyssä tilanteessa yrityksen perustaminen oli yksinkertaisesti helpoin tapa hoitaa asiat, jotka olivat joka tapauksessa lähellä heidän sydäntään. Ymmärsin kauppakorkeakoulun yrityshautomon ”bisnestä bisneksen vuoksi” – tai MUSEXin ”musiikkia bisneksen vuoksi” – kaltaisen ajattelun olevan kaukana heistä. Selkeintä bisnesideaa edusti Musaamo Oy:n Anna Lemmilä, jonka yritys oli musiikkikoulu. Hän toi esiin seikan, että yritys ei luonnollisesti voi saada kuntien tukea, mitä esim. vanhempainyhdistyksiin perustuvat musiikkioppilaitokset voivat saada.

Freelance-taiteilijoista ollaan lainsäädännöllisesti tekemässä yrittäjiä, halusivatpa he tai eivät. Ehkä Kim Kuusen ja Musicmakers Oy:n mainosmusiikin tuotantoon sopii yrittäjyys, mutta taiteellista työtä tekevän säveltäjän näkökulmasta yrittäjyys ei mitenkään näytä tämänkään seminaarin jälkeen järkevältä tai edes kovin mahdolliselta. Voihan sitä paitsi olla, että jos kaikista freelancer-taiteilijoista tulisi lainsäädännön tuloksena yrittäjiä, voitaisiin valtiovallan taholta todeta taiteen apurahojen olevan turhia. Yrittäjähän ei apurahoja tarvitse. Samalla listalla olisivat helposti tutkijat.

On hyvä, että yrittäjyyskoulutusta on tarjolla, mutta Sibelius-Akatemian opiskelijoista sitä tarvitsee luultavasti pieni osa. Yrittäjyyshenkistä ajattelua ainakin on paljon, olivathan asiantuntijoista ainakin Viveca Still ja Matti Jordman ilmeisesti valmistelemassa lausuntoa, jossa taidekorkekoulut puolsivat tekijänoikeusasioiden siirtoa uuteen superministeriöön. Tätä siirtoa, mitä ei onneksi tapahtunut, lähes kaikki taiteilijajärjestöt vastustivat.

Musexin Ville Kilpeläisen puheenvuoro oli absurdi ja kuvasi hyvin musiikinvientihypeä. Hän sanoi moneen kertaan Musexin edustavan kaikkea suomalaista musiikkia ja luetteli Musexin sidosryhmiä. Näihin ei kuulunut esimerkiksi Suomen Säveltäjät ry. Hyvin kaukana klassisen säveltäjän, tai kenen tahansa muun musiikkiin taiteellisella intohimolla suhtautuvan, ajatusmaailmasta on Musexin projekti ”biisilinna”, jossa kansainväliset managerit ja suomalaiset musiikintekijät kokoontuvat 2-3 päiväksi Kallio-Kuninkalaan Järvenpäähän. Näiden päivien aikana biisintekijät tekevät kappaleita, joista kansainväliset kustantajat ja managerit valitsevat parhaat.

Musexin edustajan toivoisi tutustuvan kenttään ennen puhumista suulla suuremmalla.

Sanat laulamaan

Suomalaisen laulumusiikin akatemia järjesti Aleksanterin teatterissa kaikille avoimen ”Sanat laulamaan” -nimisen seminaarin libreton tekemisestä. Seminaarin puhujina olivat Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi, säveltäjät Aulis Sallinnen ja Juha T. Koskinen, ex-oopperanjohtaja Juhani Raiskinen sekä ohjaajat Christian Lindblad, Ralf Långbacka ja Ville Saukkonen.

On erittäin hyvä, että tämänkaltaisia seminaareja järjestetään, mutta tämänkertainen jäi vielä pintaraapaisuksi asiaan. Toivottavasti libreton olemusta syvennetään jatkoseminaareilla.

Papinniemen puheenvuoro toi tervetullutta vaihtelua muuten musiikkikeskeiseen keskusteluun. Hän oli myös ainoa, joka sivusi librettojen rakenteita. Hauska toteamus oli, että kerronnan ja esimerkiksi aikasiirtymien suhteen oopperayleisö tuntuu elävän edelleen 1800-luvulla, vaikka kirjallisuudessa ja elokuvissa jokainen ne nykyään ymmärtää.

Vaikka omat näkemykseni eroavat monessa suhteessa Långbackan oopperanäkemyksistä, eniten annettavaa säveltäjälle oli kenties hänen puheenvuoroissaan. Hän totesi heti alussa edustavansa hyvin rajoittunutta näkökulmaa. Hänen kaikki esimerkkinsä taisivatkin olla ”mistä tahansa, esimerkiksi Verdin Macbethistä”, mutta sellaisinaan hyviä.

Seminaarin profiili jäi hieman epäselväksi. Kenelle seminaari oikeastaan oli tarkoitettu; sivistyneille oopperan harrastajille vai säveltäjille? Itse seurasin sähköpostitse saamaani edelleenlähetettyä kutsua.

Säveltäjänä olisin kaivannut seminaariin visionäärisyyttä tulevaisuuden suhteen; minkälaisia librettoja on ollut ja mitä voisi olla? Tekstityslaitetta ja muuta tekniikkaa haukuttiin aika paljon, mutta nykyajan suomista uusista mahdollisuuksista ei puhuttu yhtään. Lindbladin ja Koskisen puheenvuoroja lukuunottamatta käsiteltiin pääasiassa institutionaalista oopperaa ja näkökulmat korostivat pragmaattisuutta ja tarinan kerrontaa aristotelilaisittain.

Aikamme kamarimusiikki -leiri

Vedin viime viikolla improvisaatioryhmää Stadian opiskelijoiden Aikamme kamarimusiikki -leirillä Kallio-Kuninkalassa, Järvenpäässä. Tämänkaltainen leiri on hieno keksintö, mistä kiitos leirin järjestäneelle Juan Antonio Murolle. Leirin tarkoituksena on saada vauhtiin teokset, jotka esitetään helmikuun lopussa Stadian Aikamme kamarimusiikki -viikolla. Muutaman päivän intensiivinen eläminen teosten kanssa ja filosofiset iltakeskustelut musiikin ympärillä tuntuvat avaavan teokset aivan eri tavalla kuin ns. normaaliharjoittelu. Read More →