Vedin viime viikolla improvisaatioryhmää Stadian opiskelijoiden Aikamme kamarimusiikki -leirillä Kallio-Kuninkalassa, Järvenpäässä. Tämänkaltainen leiri on hieno keksintö, mistä kiitos leirin järjestäneelle Juan Antonio Murolle. Leirin tarkoituksena on saada vauhtiin teokset, jotka esitetään helmikuun lopussa Stadian Aikamme kamarimusiikki -viikolla. Muutaman päivän intensiivinen eläminen teosten kanssa ja filosofiset iltakeskustelut musiikin ympärillä tuntuvat avaavan teokset aivan eri tavalla kuin ns. normaaliharjoittelu.
Tämän kaltaista pitäisi järjestää enemmän; nuorten muusikoiden, varttuneempien muusikoiden eli ohjaajien ja säveltäjien normaalia opetustilannetta rennompaa kommunikointia ja vuorovaikutusta. On surullista, että tällä kertaa rahan puutteen vuoksi olin ainoa säveltäjä, ja leiri oli tavallista lyhyempi. Normaalisti leiri on pidempi, ja vierailijoina on ollut useita säveltäjiä.
Voisiko tällainen opiskelumuoto muodostaa keskeisemmän osan musiikinopiskelusta? Kaikki musiikin kesäleireillä olleet tietävät, miten paljon leiri saattaa viedä omaa kehitystä eteenpäin. Myös koordinoidummin oppilaitoksen sisällä tällainen olisi tärkeää; musiikki ei jää vain yksittäisiksi teoksiksi, vaan sen ympärille syntyy keskustelua, ajattelua ja kokemuksia.