4.11.2007
Blogiruumiini herätköön eloon! Mutta sanooko se vielä mitään, voihan sitä olla
‘elävä ruumis’ à la Tolstoin novellin. Tai kauhuelokuvan zombie. Joka tapauksessa
istun nyt kirjoittamaan ja voisin laittaa otsakkeeksi niin kuin Heikki Klemetti aikoinaan:
Ei ne olleetkaan viimeiset….Mutta joudun kirjoittamaan takaperoisesti ennen kuin pääsen ‘nyt’ hetkeen ja siitä eteen päin.
Olen taas pohtinut blogin olemusta. Se on enemmän kuin puhelinsoitto tai sähköpostiviesti mutta vähemmän kuin kirje. Lisäksi erona on että kun em, lähetetään jollekin, jonka vastaanottajan tietää, ei blogilla ole nimenomaista vastaanottajaa. Filosofisesti ottaen hän on Heideggerin ‘das Man’… man tut so, man spricht so, man spielt so und so…. eli ‘kuka tahansa’. Tein aikoinaan filosofian seminaarityön das Man -prinsiipistä S. Albert Kiviselle, ja hän ehdotti että se käännettäisiin: keskivertoihminen. Joka tapauksessa olen yhä erittäin skeptinen lukeeko tätä kukaan… Mutta onhan se hyvä itselleen laittaa asioita ‘diskurssiin’…. vain niin, ‘diskurssiin’ – saattaa epäilevä lukijani kysyä – aivan kuin opettajani Erik Tawaststjerna joka löysi väitöskirjastani tällaisen epäilyttävän termin. Onneksi English dictionnary oli lähellä, Katajanokan asunnon takan reunalla, ja sieltä löytyi: discourse = puhe. Eli termi oli olemassa. Tämä tuli muuten mieleeni kun juuri radiossa esitettiin Carmen Tawaststjernan mielilevyjä, näistä levyistä en luovu… Miten monta kertaa sainkaan istua heillä ja nauttia vieraanvaraisuudesta, teepöydästä, päivällisestä, soitosta, juttelusta…herttaista, juuri sitä mitä akateemisen elämän pitääkin olla. Sitä prinsiippiä olen itsekin yrittänyt noudattaa.