Kansallisoopperan säätiön hallitus ehdottaa oopperan uudeksi pääjohtajaksi Päivi Kärkkäistä. Hän on Yleisradion asia- ja kulttuuriohjelmien ohjelmistopäällikkö. Oopperan hallitus päättää pääjohtajavalinnasta kuultuaan ensin oopperan henkilöstöryhmiä.
Barenboimille taiteiden Nobel kaksinkertaisena
Kapellimestari, pianisti Daniel Barenboim saa tänä vuonna taiteiden Nobeliksi nimitetyn Praemium Imperial-palkinnon. Lisäksi Barenboimin yhdessä edesmenneen professori Edward Saidin kanssa perustama West-Eastern Divan-orkesteri palkitaan Praemium Imperialiin kuuluvalla Grant for Young Artists -palkinnolla.
Japanin keisariperheen 1989 perustama palkinto on suunnattu kansainvälisesti vaikuttaville taiteilijoille.
Lukiolaiset kajauttivat Finlandia-hymnin Sibeliuksen kunniaksi
Eduskuntatalon portailla kajahti komeasti Jean Sibeliuksen Finlandia, kun reilut kolme sataa Sibelius-lukion oppilasta halusi kunnioittaa säveltäjämestarin muistoa Marjukka Riihimäen johdolla. Monet laulua seuranneet ihmiset ja kansanedustajat yhtyivät lauluun.
Venäläismiljardööri osti sellisti Msistlav Rostropovitshin suuren taidekokoelman
Venäläinen miljardööri on ostanut merkittävän venäläisen klassisen taiteen kokoelman. Sellotaiteilija Msistlav Rostropovitshille kuuluneet teokset oli alun perin ollut tarkoitus myydä Sothebyn kansainvälisessä huutokaupassa Lontoossa tällä viikolla. Kokoelmaan kuuluu muun muassa suomalaisen ylhäisönaisen Aurora Karamzinin muotokuva.
Sibelius olikin eroottinen symbolisti
Magdeburgin yliopiston musiikkitieteen professori Tomi Mäkelä on tehnyt eräänlaisen kansalaisvelvollisuutensa ja laatinut laajan, hyvin mielenkiintoisen saksankielisen Sibelius-monografian.
Saksa on se tärkeä musiikkimaa, jossa on kaikesta päättäen vallalla edelleen kummallisia, takapajuisia Sibelius-käsityksiä. Niistä saadaan kiittää erityisesti vaikutusvaltaista kulttuurifilosofia ja -sosiologia Theodor Adornoa, joka haukkui jo Sibeliuksen elinaikana hänet primitiiviseksi, kyvyttömäksi metsien mieheksi.
”Poesie in der Luft -kirjassa Mäkelä löytää hämmästyttävän määrän Sibeliuksen yhteyksiä aikansa erilaisiin taidevirtauksiin. Erityisen tärkeää on, että Mäkelä painottaa Sibeliuksen läheistä suhdetta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun modernismiin”, kirjoittaa teoksen Helsingin Sanomissa arvioinut Hannu-Ilari Lampila.