Manuel Brug kysyy saksalaisessa Die Welt -lehdessä, kuka itse asiassa nykyään valitsee laulajat oopperatalojen produktioihin. Yksityiset agentuurit tarjoavat vahvasti valtion taholta subventoiduille taloille niin solistit kuin ohjaajat ja ottavat tuntuvan palkkion välistä.
Brug mainitsee ”hopeaketuksi” kutsutun newyorkilaisen agentin Ronald A. Wilfordin, joka keksi promotoida etupäässä kapellimestareita, koska sitä kautta saatiin samoille apajille myös toimiston instrumentalistit ja laulajat. Wilfordin talliin Columbia Artists Managementissa kuuluivat muun muassa Herbert von Karajan, Kurt Masur ja Seiji Ozawa, mutta yhtä tärkeiksi toimijoiksi on tullut viime aikoina myös muita. Oopperatähdet tuntuvat olevan hanakoita kipailuttamaan agenttien palveluita tai jopa tekemään ne itse, kuten Cecilia Bartolin tapauksessa.
Brugin mukaan oopperatalojen solistikiinnityksiä ei voida enää hallita kapellimestarien kautta, mihin agentuurit ovat vastanneet ottamalla listoilleen myös ohjaajia. Nämä delegoivat mielellään kansainvälisten yhteisproduktioiden sopimusten päänvaivan asiantuntevammille tahoille – samalla maksavat tahot säästävät vaivaa, kun esiintyjätkin voidaan niputtaa samaan pakettiin.
Lue Manuel Brugin koko juttu täältä.