Amfion pro musica classica

Search Results: Fagerlund

You are browsing the search results for fagerlund

Vuosisatojen vaihtelua Solistiyhdistyksen syksyn 2018 konserttisarjassa

Suomen Solistiyhdistyksen syksyn konserttisarjassa loka-marraskuussa kuullaan seitsemän konserttia, joiden ohjelma keskittyy renessanssi- ja barokkimusiikin lisäksi 1900–2000 -lukujen musiikkiin. Konsertit järjestetään Temppeliaukion kirkossa sekä Hietsun paviljongissa ja niihin on vapaa pääsy.

Konserttisarjan avaa perjantaina 5.10. sopraano Anneliina Koskisen ja cembalisti Assi Karttusen konsertti ”La Storia della Musica”, joka on kokoelma italialaisia 1600-luvun laulu- ja kosketinsoitinsävellyksiä. Mm. Girolamo Frescobaldin ja Michelangelo Rossin teokset vievät kuulijan kromaattisista sävelkuluista koostuvaan renessanssi- ja barokkimusiikin maailmaan.

Sarja jatkuu perjantaina 26.10. cembalistien Elina Mustonen ja Ilpo Laspas konsertilla ”Kaksin käsin”, jossa kuullaan barokkimusiikkia kahdella cembalolla soitettuna. Konsertin keskiössä ovat J. S. Bachin sekä hänen poikansa W. Fr. Bachin teokset.

Sarjan kolmas konsertti ”Music with a Message” pidetään tiistaina 30.10. Hietsun Paviljongissa. Esiintyjinä ovat Sebastian Silen, viulu; Pinja Laine ja Tomas Nuñez-Garcés, sello ja Martin Malmgren, piano. Konsertin ohjelma kohdistaa huomion erilaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin globalisaatiosta ja ilmastonmuutoksesta tasa-arvoon ja naisen kehollisuuteen. Konsertissa kuullaan mm. Stephanie Ann Boydin Nostorbis sooloviululle (Suomen ensiesitys) sekä kaksi kantaesitystä: Alfred Vorsterin Lost in Translation – by Ignorance sooloviululle ja ääninauhalle sekä Sebastian Silenin Change.

Nokkahuilisti Eero Saunamäki ja harmonikansoittaja Veli Kujala nostavat perjantain 2.11. ”Portinvartijat” -konsertissa esiin teoksia tälle harvinaiselle soitinyhdistelmälle. Konsertissa kuullaan niin J. S. Bachin ja Antonio Vivaldin barokkimusiikkia kuin 2000-luvun teoksia, mm. Sebastian Fagerlundin Recordanza sekä Jukka Tiensuun Ball up.

Mirka Viitala. Kuva © Tuomo Eerikäinen, 2017

Mirka Viitala. Kuva © Tuomo Eerikäinen, 2017

Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Mirka Viitalan konsertissa ”The American Dream” lauantaina 10.11. kuullaan Charles Ivesin ja Sergei Prokofjevin sonaatit viululle ja pianolle sekä John Adamsin Road Movies.

”Juhla ruton aikana – musiikkia keskitysleiriltä” perjantaina 16.11. esittelee kaksi erittäin vahvaa teosta: Viktor Ullmannin melodraaman Die Weise von Liebe und Tod des Cornets Christoph Rilke sekä Olivier Messiaenin Aikojen lopun kvarteton. Konsertissa esiintyvät Kirill Kozlovski, piano; Harri Mäki, klarinetti; Laura Vikman, viulu; Tomas Nuñez-Garcés, sello sekä Ilari Nummi, lausunta.

Konserttisarjan päättää perjantaina 23.11. viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin sekä Battalia-yhtyeen (Annamari Pölhö, cembalo, urut; Mika Suihkonen, violone; Eero Palviainen, teorbi, kitara)”Luostarin aarteita”. Konsertti sisältää barokin ajan sonaatteja viululle ja continuolle Wienin Minoritenkonvent-luostarista löytyneestä teoskokoelmasta. Anonyymien säveltäjien sonaattien lisäksi kuullaan teoksia Jan Ignác Frantisek Vojtalta sekä 1600-luvun viuluvirtuoosi Heinrich Ignaz Franz von Biberiltä.

Tarkemmat esittelyt: www.solistiyhdistys.fi.

RSO esittää kaikki Mahlerin sinfoniat kaudella 2018–2019

Tuleva kausi on myös suurten pianistien juhlaa – solisteja Jevgeni Kisinistä Yuja Wangiin

Radion sinfoniaorkesteri esittää kaikki Gustav Mahlerin kymmenen sinfoniaa kaudella 2018–2019. Mahler x 10 -nimeä kantava sarja on ensimmäinen Mahlerin sinfonioiden kokonaisuus Musiikkitalossa. ”Mahler on mitä täydellisin eurooppalaisuuden symboli. Hänen elämässään ja työssään kietoutuvat tosiinsa kaikki ne kansojen väliset traumat ja unelmat, jotka ovat muokanneet modernin ja sivistyneen Euroopan”, toteaa ylikapellimestari Hannu Lintu. Mahlerin lisäksi tulevan kauden kohokohtia ovat huippupianistien vierailut – RSO:n solistiksi saapuvat mm. Jevgeni Kisin, Sir András Schiff, Yuja Wang ja Fazil Say.

Mahlerin ”Tuhannen sinfonia” Helsingin juhlaviikoilla

Mahler-sarja alkaa Helsingin juhlaviikoilla 24.8., jolloin Hannu Linnun johdolla kuullaan sinfonia nro 8. ”Tuhannen sinfoniaksi” kutsutun teoksen jättimäisessä esiintyjäkaartissa on kahdeksan laulusolistia ja 250 kuorolaista. Solistit tulevat kaikki kotimaasta – heidän joukossaan ovat mm. Camilla Nylund, Johanna Rusanen-Kartano, Lilli Paasikivi, Tommi Hakala ja Mika Kares.

Linnun lisäksi Mahlereita johtavat RSO:n kunniakapellimestarit Sakari Oramo ja Jukka-Pekka Saraste sekä vierailijat Manfred Honeck, David Zinman ja Ryan Wigglesworth. Neljännen sinfonian sopraanosolistina kuullaan Pietarin Mariinski-teatterissa näyttävää uraa tekevää Pelageja Kurennajaa. Sinfoniassa nro 2 solistina puolestaan laulaa New Yorkin Metropolitanissa ansioitunut Golda Schultz.

Jevgeni Kisin soittaa ensimmäistä kertaa Lisztin pianokonserton

Tuleva kausi on suurten pianistien juhlaa. Syyskauden avajaiskonserteissa 5.–6.9. kuullaan ensimmäistä kertaa venäläisen superpianisti Jevgeni Kisinin tulkinta Lisztin 1. pianokonsertosta.  Useamman kerran jo RSO:n kanssa esiintynyt Sir András Schiff soittaa solistina Beethovenin 1. konsertossa ja toimii myös konsertin kapellimestarina. Karismaattinen Yuja Wang tulkitsee Schumannin pianokonserton ja ihmisoikeusaktivismistaan tunnettu Fazil Say Ravelin konserton. Muita RSO:n solistina esiintyviä huippupianisteja ovat mm. Seong-Jin Cho, Stephen Hough ja Olli Mustonen.

Pianistien lisäksi solistina vierailee mm. Berliinin filharmonikkojen sooloalttoviulisti Amihai Grosz, joka soittaa Bartókin alttoviulukonserton Tugan Sohijevin johdolla. Ilja Gringolts tulkitsee kolmessa konsertissa Beethovenin viulukonserton Klaus Mäkelän johtaessa ja sellisti Li Wei Qin esittää Tšaikovskin Rokokoo-muunnelmat.

Zimmermannin vokaalisinfonia Die Soldaten ensi kertaa Suomessa

Mahler-teeman lisäksi tulevalla kaudella on ohjelmassa aikamme suuria orkesteriteoksia ja kotimaisia kantaesityksiä. Bernd Alois Zimmermannin Die Soldaten -oopperan vokaalisinfoniaversio, Mahlerin manttelinperijäksi mainitun Thomas Larcherin 2. sinfonia ja Tyondai Braxtonin TELEKINESIS kuullaan ensimmäistä kertaa Suomessa.

Kaudelle 2018–2019 New Yorkin filharmonikkojen nimikkotaiteilijaksi nimitetty baritoni Matthias Goerne laulaa Šostakovitšin Michelangelon runoihin säveltämän sarjan, jota säveltäjä piti 16. sinfonianaan. Aikamme suurista orkesterifreskoista ohjelmassa ovat myös Lutoslawskin 2. ja 3. sinfonia, Rautavaaran 6. sinfonia sekä Thomas Adès’n Totentanz, jonka säveltäjä itse johtaa.

Kimmo Hakolalta vuosia sitten tilattu 1. sinfonia saa joulukuussa kantaesityksensä. Lisäksi uusia orkesteriteoksia kuullaan Sebastian Hilliltä ja Ville Raasakalta. Jukka Tiensuun pasuunakonserton kantaesittää RSO:n soolopasunisti Darren Acosta ja yhdessä Hampurin radion sinfoniaorkesterin kanssa Sebastian Fagerlundilta tilattu sellokonsertto saa Suomen ensiesityksen Nicolas Alstedtin esittämänä.

Levylle Lutoslawskia, Zimmermannia ja Kokkosta

RSO:n, Hannu Linnun ja levy-yhtiö Ondinen menestyksekkään yhteistyön viimeisimpiä saavutuksia on Sibeliuksen sävelrunoja ja lauluja sisältävän levyn saama ICMA-palkinto (International Classical Music) 2018.

Yhteistyö jatkuu edelleen tiiviinä ja tulevalla kaudella taltioidaan viimeiset teokset Lutoslawskin kokonaislevytystä varten sekä aloitetaan Bartókin pianokonserttojen levytys Olli Mustosen kanssa. Lisäksi orkesteri taltioi Zimmermannin orkesterimusiikkia ja Joonas Kokkosen Requiemin.

Hyperion -levymerkille RSO levyttää Stephen Houghin kanssa kaikki Beethovenin pianokonsertot ja Sebastian Fagerlundin orkesteriteosten levytys ilmestyy BIS-levy-yhtiön kustantamana.

Kotimaan kiertue Pietarsaareen, Kauhajoelle, Forssaan ja Lahteen

RSO konsertoi Hannu Linnun johdolla Pietarsaaressa, Kauhajoella, Forssassa ja Lahdessa 1.–5.3.2019. Ohjelmassa on Debussyn La mer, Ville Raasakan uusi orkesteriteos, Brahmsin 1. sinfonia sekä Bartókin 3. pianokonserttojonka solistina soittaa Olli Mustonen.

RSO:n intendentti Tuula Sarotien mukaan kotimaan kiertueet ovat kunniatehtävä Yleisradion orkesterille, joka kuuluu kaikille suomalaisille. ”On tärkeää, että RSO on mahdollisimman monen suomalaisen tavoitettavissa myös aidossa konserttitilanteessa.”

Yle välittää RSO:n konsertit maailmalle

Kaikki RSO:n kausisarjoihin kuuluvat konsertit lähetetään suorina lähetyksinä Yle Radio 1:ssä ja Yle Areenassa, jossa ne ovat katsottavissa myös jälkikäteen. Lisäksi konserttien yksittäisiä teoksia tai osia konserteista nähdään sunnuntaisin Yle Teemalla ja uusintana lauantaisin Yle TV 1:ssä. Osa taltioinneista on myyty myös kansainväliseen levitykseen ARTE Concert -verkkopalveluun.

Jan Söderblom on KAUNIAISTEN MUSIIKKIJUHLIEN uusi johtaja

Kauniaisten musiikkijuhlat järjestetään 28.10.–5.11. nyt kahdeksannen kerran teemanaan Todellisuuksia. Pääpaino on kamarimusiikissa, erityisesti jousikvarteteissa, mutta myös tieteellä on suuri rooli. Tänä vuonna musiikkijuhlilla on uusi taiteellinen johtaja, viulisti ja kapellimestari Jan Söderblom

Seppo Kimanen, joka oli perustamassa musiikkijuhlia ja johti sitä ensimmäiset seitsemän vuotta, on vetäytynyt taustalle lähes 50 vuoden festivaalijohtajuuden jälkeen. Vanhana festivaalikettuna hän ymmärsi etsiä ajoissa seuraajansa.

–      Seppo ilmoitti ajoissa päätöksestään ja ehdotti seuraajakseen Jan Söderblomia. Hallitus piti ajatuksesta ja valitsi Janin, sanoo Kauniaisten musiikkijuhlat -yhdistyksen puheenjohtaja Staffan Kurtén. Janissa olemme saaneet Sepolle arvoisensa seuraajan ja samalla sukupolven vaihdoksen.

Jan Söderblom ei ole mikään aloittelija festivaalikentällä. Hän on ollut perustamassa Musica Fiskarsia, ollut Joroisten musiikkipäivien taiteellinen johtaja ja toimii Rauma Festivon taiteellisena johtajana joka toinen vuosi.

–      Haluan kehittää musiikkijuhlia värikkääksi ja kiehtovaksi, kaikille avoimeksi festivaaliksi. KMJ on kiinnostava monella tavalla, mutta aivan uniikki kamarimusiikillis-tieteellisenä yhdistelmänä. Toivon osaavani houkutella sekä sitä yleisöä joka tulee kamarimusiikin takia, että sitä, joka tulee tieteentekijöiden takia, ja luoda uusia, odottamattomia kohtaamisia ja elämyksiä.  Ihmiset, jotka kohtaavat toisensa ja kaiken uuden, saavat toivottavasti osallistua sisältöön jonka pariin he eivät ehkä muuten hakeutuisi.

Maailmalla kotonaan oleva pikkukaupunkilaispoika

Söderblom kasvoi Munkkiniemessä, musiikin ja erityisesti oopperan ollessa voimakkaasti läsnä. Hänen isänsä Ulf Söderblom oli Kansallisoopperan ylikapellimestari. Nykyään Jan asuu perheineen Fiskarsissa.

–      Olen taidemusiikin monitoimimies. Eetokseni on loputon uteliaisuus ja renessanssi-ihmisen ihanne ”mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta”, sanoo Jan Söderblom.

Janin näkemyksen mukaan hyvän festivaalin tulee olla ajankohtainen ja paikallinen, ihmisille jotka on lähellä. Siten festivaali, joka aina syntyy ajassa ja paikassa, voi saada universaalia merkitystä.

–      Toivon että voimme luoda imun, joka saa yleisön ahmimaan ohjelman kokonaisuudessaan. Festivaalin suunnitteleminen on kuin mikrokosmoksen luomista. Jos todella onnistutaan, niin viikon konsertit muodostavat yhdessä fantastisen ja ainutlaatuisen matkan – joka voi muuttaa elämäsi, sanoo Jan Söderblom.

–      Kaikki tehtävät jotka saan tuntuvat suurilta haasteilta. Ehdottomasti tärkein tehtäväni on kuitenkin olla isä kolmelle lapselleni.

Rohkeaa uutta musiikkia ja luotettavaa laatua

Sebastian Fagerlundin Syyssonaatti on saanut loistavat arvostelut niin ulkomailla kuin täällä kotona. Liput on myyty loppuun. Lokakuussa voit kuulla Fagerlundia Kauniaisten musiikkijuhlilla, kun hänen uusi teoksensa String Quartet no.1 ”From the ground” saa suomalaisen kantaesityksensä.

Fagerlund on yksi tämän hetken suosituimpia suomalaissäveltäjiä, jonka sävellystilausten kirjo kattaa sekä pieni- että laajamuotoisia taidemusiikin teoksia. Hänen toinen jousikvartettonsa From the ground on Amsterdamin Concertgebouwn, Kauniaisten musiikkijuhlien sekä Suomen Benelux-instituutin yhteistilausteos.

Fagerlund on elänyt jo pitkään teoksen musiikillisen materiaalin kanssa:

–      Monet sen ideoista ja aiheista saivat alkunsa jo kymmenen vuotta sitten säveltäessäni ensimmäistä jousikvartettoani. Nyt vielä materiaalin kasvettua ja kehityttyä voi sanoa perustan (the ground) olevan läsnä tässä toisessa kvartetossa.

Vahva visio

Tämän vuoden ohjelma rakentuu musiikkijuhlien vahvalle ja erityiselle traditiolle, kamarimusiikin ja tieteen yhdistelmälle. Uudella taiteellisella johtajalla Jan Söderblomilla on vahva visio.

–      Haluan kehittää KMJ:stä värikylläisen ja kiehtovan festivaalin, joka on avoin kaikille. KMJ on kiinnostava monella tavalla, mutta aivan ainutlaatuinen kamarimusiikin ja tieteen yhdistelmänä. Toivon voivani houkutella sekä sitä yleisöä joka tulee kamarimusiikin takia että sitä, joka tulee tieteiden takia ja siten luoda uusia, odottamattomia kohtaamisia ja kokemuksia.

Uutta tänä vuonna on yhteistyö Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan (TSV) kanssa. TSV:n kautta KMJ on saanut monta mielenkiintoista luennoitsijaa, muun muassa uskontotieteilijä Sami Pihlströmin ja professori, filosofi ja naistutkija Sara Heinämaan, jotka kummatkin puhuvat Wunderkammer-illoissa.

–      Visioni on luoda festivaali, joka on ajankohtainen ja paikallinen, ihmisille jotka ovat lähietäisyydellä. Silloin voi festivaali, joka aina syntyy ajassa ja paikassa, kasvaa saamaan universaalia merkitystä, sanoo Jan Söderblom.

arvio: Totuuden hetkiä nykyoopperassa

Laura Pyrrö. Kuva © Mika Kirsi.

Laura Pyrrö. Kuva © Mika Kirsi.

Helsingissä voi todella kokea oopperaelämyksiä, löytöjä ja uutuuksia. Syksyllä on Kansallisoopperan ohjelmistossa Sebastian Fagerlundin Höstsonaten – Syysonaatti – ja Kansallisteatterin Omapohja –näyttämöllä kaksi Paul Hindemithin teosharvinaisuutta. Jälkimmäinen tuli parrasvaloihin lähinnä sopraano Laura Pyrrön ansiosta. Hän oli keksinyt nämä Hindemithin kamarioopperat, kääntänyt libretot ja laatinut valaisevat ohjelmakommentit – sekä ennen kaikkea lauloi kummankin teoksen pääroolit.

Ensinnä kuultiin ooppera Hin und zurück – Sinne ja takaisin vuodelta 1927, musiikki oli askeettisesti kirjoitettu vain huilulle (Katja Sirkiä) ja pianolle (Tiina Korhonen). Se edustaa Hindemithin ’uusasiallista’ neoklassismia, taustana hänen paluunsa Bachiin ja versionsa ’lineaarisesta kontrapunktista’. Teos on kauden avantgardea, tuota ’espressivo inexpressif ’ tyyliä ts. epäilmaisevaa ilmaisua, joka kaihtaa kaikkea tunteellisuutta. Oopperan juoni on lopulta aivan sivuseikka. Pari Helene ja Robert joutuvat riitaan edellisen syntymäpäivänä, Robert surmaa Helenen ja sitten itsensä. Mutta sitten deus ex machina puuttuu tapahtumien kulkuun ja peruuttaa ne. Palataan takaperoisesti alkuun. Väliajalla ohjaaja Ville Saukkonen kertoi, miten vaikea tehtävä tällaisen ’kubistisen’ teoksen näyttämötoteutus oli. Mutta hän oli luonut teokseen erinomaisesti sopivan formalistisen tai ehkä oikeammin strukturalistisen elekielen. Kyseessä oli todellinen Verfremdung tekniikka eli vieraannuttaminen, joka oli kauden muotia alkaen Bertolt Brechtistä. Näyttelijät ovat eräänlaisia nukkeja tai berliiniläiskabareen tanssijoita. Tähän musiikkiteatterin lajiin viittasi myös mm. tuolien käyttö rekvisiittana. Laulajat ja tanssijat olivat kaikki oikeita ’tyyppejä’ tähän erikoiseen burleskiin spektaakkeliin.

Laura Pyrröä olemme tottuneet viime aikoina kuulemaan romanttisissa italialaisissa ooppera-aarioissa, tai Sibeliuksessa. Kun hän ilmaantuu ulkomailla lavoille hän edustaa pohjoismaista laulajatarta hopeisine äänineen ja olemuksineen ja valloittaa yleisönsä aina. Nyt hän näytti itsestään aivan uusia dramaattisia ja näyttämöllisiä puolia. Kuka ties hänestä tulee vielä loistavan laulajattaren uransa ohella oopperaohjaaja. Bäcströmin veljekset loivat aivan oikeat karaktäärit ja lauloivat oikeassa teokseen sopivassa tyylilajissa. Margit Westerlund oli vaikuttava professorina, samoin Mari Hautaniemi, Tuulia Eloranta ja Oskari Kymäläinen. Hetkittäin tuli tunne kuin olisi katsonut japanilaista kabukiteatteria.

Pidempi teos, väliajan jälkeen kuultu Sancta Susanna vuodelta 1922 oli taas aivan erilaista dramaattista, perinteisen juonellista oopperaa. Aihe on sangen antiklerikaalinen kuvaten luostarielämän ahdistavuutta ja lopulta vapautumista siitä kaiken uhallakin. Tämä on sitä synkempää saksalaisen modernismin linjaa sarjassa Schönbergin Erwartung ja Bergin Lulu. Laura Pyrrön Susanna on nuori nunna, joka ei ole kyennyt tukahduttamaan itsessään viettejään toisin kuin sisar Klementia. Molemmat he ensinnä kauhistuvat kaikkia oikean elämän merkkejä, joita tuovat n äyttämölle raikas sensuelli pari Tyttö ja poika (Tuulia Eloranta ja Oskari Kymäläinen), molemmat oivia luonnetanssijoita. Mutta sitten Sisar Susannasta kuoriutuu esiin hänen oikea minänsä – kaiken uhallakin. Laura Pyrrö onnistui jälleen näyttämöllisesti kuvaamaan tämän transformaation vaikuttavasti. Eleetön lavastus ja valaistus valoivat tunnelmaa tähän ahdistavaan luostarimiljööseen. Tässä oli musiikkia toteuttamassa laajempi ensemble, mukana myös urut. Soittajien nimiä ei mainittu ohjelmassa, mutta tunnistin ainakin urkuri Matti Oikarisen ja viulisti Olivia Hollidayn. Sattuipa vielä niin hauskasti, että väliajalla juttelin Hufvudstadsbladetin kriitikon Jan Granbergin ja Oikarisen kanssa, koska olimme yhdessä toteuttaneet 1968 RUK:n kurssijuhlassa Mozartin oopperna Ryöstö seraljista. Se nyt ei tähän kuulu, mutta pienessä maassa ollaan – ja oopperaesitys on aina myös sosiaalinen tilaisuus. Sinänsä olin ensimmäistä kertaa tässä mukavassa pikkuteatterissa Omapohjassa, jota tosin emme ensiksi tahtoneet löytää kun Itäinen ja Läntinen teatterikuja sekoittuivat mielessämme.


Kansallisooperan Syyssonaatti tai pitää kai ehdottomasti sanoa ensinnä ruotsiksi Höstsonaten – niin ruotsalaista tämä nyt kertakaikkiaan on. En olleenkaan ihmettele, että kuulemma prinsessa Viktoria kävi sitä katsomassa. Tästä on jo paljon kirjoitettu ja tietenkin ensisijassa teos on säveltäjä Sebastian Fagerlundin uran kohokohtia, erittäin merkittävä lisä kotimaisen oopperan sarjaan. Musiikki ja orkesteri on tässä läpi kotaisin wagneriaanisessa draamssa etusijalla. Kuten saksalainen musiikin tutkija Alfred Lorern sanoi Wagnerista, kun laulaja lopettaa lavalla niin ’melos’ jatkuu orkesterissa. Tällä tavalla oopperasta tulee oikeastaan sinfoniaa. Wagnerillahan aina joudummekin kysymyään, onko tämä ensi sijassa sinfoniaa vai teatteria. Mutta wagneriaanista on myös se, että kun ooppera alkaa kaikki olennainen on jo tapahtunut, Ihmisten kotalot on jo määrätty. Syyssonaatissa näyttämöpuoli on tietenkin selviö siinäkin mielessä, että lähes kaikilla on mielessään toinen Syyssonaatti, Ingmar Bergmanin elokuva, päärooleissa huippuvaikuttavat Liv llman ja Ingrid Bergman, sinä kautena kun hän seurusteli Lars Schmidtin kanssa, jonka olen tavannut Tukholmassa. Olennaisin ero Fagerlundn ja Bergmanin Syyssonaatin välillä on kuitenkin seuraava: Bergmanilla pianistiäidin tausta paljastuu vasta vähitellen, ja tavallinen päällisin puolin viehättävä pappilan arki paljastuu painajaiseksi. Dramaturgisesti tämä on hieman samantapainen kuin Tshehovin Vanja-eno, jossa siinäkin maaseudulle jääneet sukulaiset palvovat kaupungissa elävää tähteä, professoria, kunnes tämä saapuu kylään ja tukahdutetu tunteet alkavat jyllätä. Koittaa totuuden hetki. Mutta se ei ole ollenkaan selvää elokuvan tai teatterikappaleen alussa, vaan muodostaa yllätyksen ja kehityksen kohti tragediaa.

Sen sijaan Fagerlundin oopperan ensi tahdeista alkaen on selvää, että olemme kertakaikkian traagisessa Stimmungissa, eräänlaisessa psykoanalyyttisessä ahdistuksessa, minkä ’isotopian’ Fagerlundin msiikki manifestoi äärimmäisen efektiivisesti. Sinänsä musiikkina tämä ei ole kaukana Einojuhani Rautavaaran hyvin jatkuvasta enkeli-tyylistä, eikä yllättävää kyllä ruotsalaisen Allan Pettersonin sinfonioista. Mutta Fagerlundin oopperassa ei ole juuri lepokohtia, paitsi muutamat ekskursiot hallusinaatioihin ja heleämpien lyömäsoitinte käyttö. Oopperan loppuratkaisu, toivoton paluu samaan on oikeastaan selvää jo alusta alkaen. Muistettakoon, ettei Wagner koskaan jätä kuulijaansa thän tilaan, Kuten kapellimestari Christian Thielemann on sanonut, yksikään Wagnerin ooppera ei pääty mollisointuun.

Oopperan orkesteri ylsi intensiiviseen tehoon John Storgårdsin johdolla. Ohjaus ja lavastus sisälsivät lukuisia erinomaisia oivalluksia kuten syksyyn viittaavat väliverhot ja ennen kaikkea kuin antiikin tragediaa, ’elävää muuria’ katsomon edessä (Schillerin ajatus) markeeraava kuoro. Nyt se edusti Charlotte Andergastin elämää dominoivaa heideggerlaista das Man seinia eli hänen tukiyhteisöään,ihailijakerhoaan, jonka kommentit liikuttavasta kosketuksesta pianistilla jne muodostivat ironisen vastakohdan näyttämön todellisille tapahtumille. Pääroolissa oli kuin itseoikeutettuna Anne Sofie von Otter, joka yleensä laulaa hyvin draama-ja tekstipainotteisesti esimerkiksi liediä, mutta joka nyt karttoi kaikkea liiallista ilmaisua ja ylinäyttelyä. Evan epätoivoa kuvasi hyvin Erika Sunnegårdh ja pappismiehenä Tommi Hakala oli myös lempeydessään samalla vahva. Helenana taas Helena Juntunen näytteli ja lauloi tämän vaikean roolin sangen uskottavasti. Nicholas Söderlund Leonardona, Otto Lehtonen Erikinä – kaikki läpeensä vaikuttavaa. Kaiken kaikkiaan teoksen esittäminen oli merkkipaalu oopperamme historiassa; varmasti Fagerlundin teos lähtee tästä kiertämään kansainvälisille lavoille.

– Eero Tarasti

Huippuarviot saanut Syyssonaatti suoratoistetaan maailmanlaajuisesti

Höstsonaten - Syyssonaatti. Kuva: Sakari Viika/Suomen kansallisooppera

Höstsonaten – Syyssonaatti. Kuva: Sakari Viika/Suomen kansallisooppera

Lehdistöltä ja yleisöltä kiitosta saanut Sebastian Fagerlundin Höstsonaten – Syyssonaatti suoratoistetaan Ylellä, The Opera Platformilla sekä Oopperan ja Baletin Stage24:llä lauantaina 23.9.2017.

Sebastian Fagerlundin säveltämä Höstsonaten – Syyssonaatti sai kantaesityksensä Suomen kansallisoopperassa 8.9.2017. Teoksessa kohtaavat elokuvamaailman legendan Ingmar Bergmanin elokuvaan perustuva Gunilla Hemmingin teksti, säveltäjä Sebastian Fagerlundin musiikki sekä yksi aikamme arvostetuimmista mezzosopraanoista, Anne Sofie von Otter.

Syyssonaattia on kantaesityksen jälkeen ylistetty Suomessa ja kansainvälisesti. Esimerkiksi Financial Times antoi teokselle viisi tähteä ja kirjoitti sen olevan erinomaisesti onnistunut versio elokuvan pohjalta – niin ohjauksellisesti, musiikillisesti kuin draamallisesti. Suomalaislehdistössä Syyssonaattia on kuvailtu uudeksi kotimaiseksi oopperatapaukseksi. Svenska Dagbladet kehui Fagerlundia taidoiltaan jo hioutuneeksi oopperasäveltäjäksi, vaikka Syyssonaatti on vasta hänen toinen oopperansa. Dagens Nyheterin toimittajan mukaan ”nykyooppera on harvoin viiltänyt näin syvältä”.

Suora lähetys lauantaina 23.9. klo 18:55 alkaen Oopperan ja Baletin Stage24-palvelussaYle Areenassa ja The Opera Platformilla.