Kesäkuun 7. päivä alkava Urkuyö ja Aaria -festivaali tuo Espoon kesäöihin jälleen herkullisen kattauksen urku- ja vokaalimusiikkia. Konsertteja on yhteensä 12 aina elokuun loppuun asti, ja tunnelmat vaihtelevat renessanssista väkevään romantiikkaan ja nykymusiikkiin. Tämän vuoden erityisenä tärppinä ovat Espoon tuomiokirkon upouudet, tyypiltään saksalais-varhaisromanttiset Ladegast-urut, jotka vihitään käyttöön avauskonsertttia edeltävänä sunnuntaina. Festivaalin taiteellisena johtajana aloittanut Hannu Norjanen on halunnut huomioida urut mahdollisimman monipuolisesti. Urut esiintyvät festivaaliohjelmassa monessa roolissa niin soolosoittimena kuin osana orkesteriakin. Erityisen kiinnostavia ovat tässä suhteessa Poulencin urkukonsertto ja Widorin Goottilainen sinfonia sovitettuna uruille ja orkesterille.
Norjasen oma tausta on kirkkomusiikissa ja uruissa, mutta nykyään hänet tunnetaan ennen kaikkea kuoronjohtajana ja kapellimestarina.
– Halusin suunnitella festivaaleille mielenkiintoisia teoskokonaisuuksia ja tuoda esiin monia tyylejä. Myöhemmin olisi hieno myös tilata festivaaleille uusia teoksia, Norjanen miettii.
Tämän kesän kiinnostavimpia solistivieraita on jo useita vuosia sitten maailmalle ponnahtanut mezzosopraano Virpi Räisänen, joka elää uransa kukoistuskautta.
– Urkuyö ja Aaria -festivaaleilta suuntaan suoraan Berliiniin, jonka Valtionoopperassa olen tällä kaudella kiinnitettynä pariin projektiin, kotoaan Hollannista tavoitettu Räisänen kertoo. – Lied-debyyttilevyni yhdessä Marita Viitasalon kanssa ilmestyy loppukesästä, ja kiireitä tuottaa myös ensimmäisen Oulunsalo Soi -festivaalini suunittelu. Viime vuodet ensimmäisestä Salzburgin Musiikkijuhlistani alkaen ovat olleet elämässäni hurjaa aikaa.
Antautumista uudelle ja vanhalle
Hurjuus tuntuu toisaalta olevan enemmän sääntö kuin poikkeus alunperin viulistina Hollantiin suunnanneen Räisäsen taiteilijuudessa. Urkuyö ja aaria -festivaaleille Räisänen tuo 14.6. barokkiohjelman, jossa lamentaatiot kasvavat aina mielipuoliseen hulluuteen ja tuskaan asti. Räisänen kertoo:
– Kaikki konsertin teokset ovat minulle erittäin läheisiä. Barbara Strozzin L’eraclito amoroson lauloin Alankomaiden Kamariorkesterin solistina Amsterdamin Concertgebouwn debyytissäni vähän yli vuosi sitten, Vivaldin soolokantaatin ”Cessate, omai cessate” lauloin ensimmäisen kerran monia vuosia sitten Euroopan Unionin Kamariorkesterin solistina ja juuri viime viikolla tein sen upeana näyttämollisenä toteutuksena USQ Music and Art Days -festivaalilla Hollannissa. Händelin aarioita ”Cara speme questo core” oopperasta Giulio Caesare ja Dejaniran hulluusaaria ”Where shall I fly?” Hercules-oratoriosta olen esittänyt useilla lavoilla ympäri ämpäri Eurooppaa.
Räisänen on utelias antautuja. Viulistina hän koki olonsa rajoitetuksi, kahlituksi, ja tunsi tarvitsevansa enemmän.
– Kun ymmärsin, että minulla saattaisi olla mahdollisuuksia laulajana, heittäydyin täysin siihen uskomattomaan tunteeseen, että voin itse olla kokonaisvaltainen instrumenttini, hän kuvaa.
Barokkimusiikissa hän kokee voivansa yhdistää teknisen taituruuden ja väkevän tunneilmaisun ideaalisella tavalla, heittäytymään musiikin valtaviin tunteisiin.
– Händelin aaria ”Where shall I fly” on tästä varsin oiva esimerkki, Räisänen kertoo innoissaan. – Melkein rajaton hulluuden ilmaisukenttä, teknisesti hurjan vaativa – uskomaton räiskyvyyden riemuvoitto!
Uskaliuttaan Räisänen saa toteuttaa myös nykymusiikissa.
– Haen työssäni alinomaa kontrasteja. Ehkä juuri tästä syystä olen ajautunut tekemään paljon joko ihan vanhaa tai uusinta uutta. Ääneni näyttää taipuvan kaikenlaisiin kummallisuuksiin paremmin kuin suuren äänimassan tuottamiseen. Aina saadessani uuden teoksen käsiini tunnen olevani kuin lapsi tikkarikaupassa tai kukkaniityllä!
Esiintyjiä Espoosta ja Euroopasta
Urkuyö ja Aarian konsertit alkavat klo 22 ja ovat kestoltaan tiiviitä.
– Konsepti on toimiva ja tunnettu, sillä jos sitä on muutettu, ihmisiltä on nopeasti tullut palautetta, Hannu Norjanen kertoo.
Oman luonteensa festivaalille antaa Espoon intiimi, keskiaikainen tuomiokirkko. Espoolaisuus on festivaalin keskiössä, sillä Matti Vainio perusti tapahtuman 1990-luvulla juuri siinä tarkoituksessa, että Espoossa soisi myös kesäisin. Tällä hetkellä festivaalia tukevat Espoon kaupunki ja seurakuntayhtymä. Espoolaista paikallisväriä festivaaleille tuovat tänä kesänä Candomino-kuoro, kamariorkesteri Soli Deo Gloria ja baritoni Elja Puukko.
Esittäjistössä suositaan kaikin puolin kotimaisuutta, ja mukana on nytkin laaja kavalkadi tuoreita ja perinteisiä kärkinimiä Jaakko Ryhäsestä ja Kalevi Kiviniemestä Santtu-Matias Rouvaliin ja Lumen Valoon. Tällä hetkellä ajankohtaisimpia nimiä festivaalin esittäjistössä ovat mezzosopraanot Melis Jaatinen ja Virpi Räisänen, sopraano Hedwig Paulig, urkuri Ilpo Laspas ja kamarikuoro Key Ensemble. Ulkomaisista vierailijoista kiinnostavimpiin kuuluvat sellisti Allar Kaasik ja urkuri Kristine Adamaite, jotka tuovat Espooseen konsertillisen baltialaista uutta musiikkia.
Katso koko kesän Urkuyö ja Aaria -ohjelma täältä.