Tapiola Sinfoniettan konserttiin kannattaa mennä jo pelkästään solistin takia. Amerikkalainen nuori pianisti Jonathan Biss – joka on muuten viulistien Miriam Friedin ja Paul Bissin poika – on tehnyt nopean nousun Yhdysvaltojen kysytyimpien pianistien joukkoon. Ei ole yllätys, että Biss soittaa nimenomaan Schumannin pianokonserton, sillä hän on vannoutunut Schumann tulkitsija. Visiitti pianistin kotisivuilla, www.jonathanbiss.com, kirkastaa nuoren pianistin tämän hetken kiinnostuksen kohteen. Luvassa on takuulla näkemyksellinen tulkinta kyseisestä teoksesta.
Konsertin teoksista:
“Keskieurooppalaisuus” oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa germaanisesti ladattu käsite. Kieliä, kansoja ja kulttuureja tuolla alueella oli kuin Baabelin tornissa, mutta sitä hallinnoi kaksi saksankielistä valtiota, Habsburgien Itävalta sekä Preussin johdolla yhdistetty Saksa, jotka kirjoittivat sille myös musiikin historian. Tsekkiläinen Dvorák joutui kärsimään tästä, mutta hänen slaavilaiset tanssinsa ovat paljon enemmän kuin eksoottinen muistutus monikansallisen suurvallan provinsiaalisista erikoisuuksista. Polkkien ja furianttien poljento soi Dvorákilla väärentämättömänä, mutta tanssien rytmisissä kerroksissa on myös modernin ajattelun siemen.
Janácekin musiikissa tuo siemen on jo itänyt: kansallisromanttisesta orkesteritanhusta on kasvanut kielen rytmiä ja painotuksia seuraavaa tajunnanvirtaa, jossa slaavilaisuus kuuluu äärimmäisenä emotionaalisena rehellisyytenä. Schumann tavoitteli palavasti pianovirtuoosin uraa, mutta pääsi sellaista lähimmäs aviomiehen roolissa. Pianokonsertto op. 54 on sävelletty on rakkaudella, ymmärryksellä ja haasteista tinkimättä Clara Schumannille, mutta ammattisäveltäjänä Robert omisti teoksen kapellimestari Ferdinand Hillerille.
Muualla internetissä:
BBC:n radio-ohjelma Schumannin pianokonsertosta, jossa esitellään järjestelmällisesti koko teos soivan materiaalin kanssa.