Amfion pro musica classica

SuoSiOn keskustelutilaisuus tarjosi kiintoisaa pohdintaa musiikkielämämme nykytilasta ja tulevaisuudesta

Minna Lindgren, Taavi Oramo, Susanna Mälkki ja Erkki Liikanen Musiikkitalossa maanantaina. Kuva: Jari Kallio

Minna Lindgren, Taavi Oramo, Susanna Mälkki ja Erkki Liikanen Musiikkitalossa maanantaina. Kuva: Jari Kallio

Oiva tilannekatsaus suomalaisen musiikkielämän nykytilasta ja tulevaisuudennäkymistä saatiin Suomen sinfoniaorkesterit ry:n keskustelutilaisuudessa musiikkitalossa maanantaina. Toimittaja Minna Lindgrenin johdolla keskustelukumppanit, Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari Susanna Mälkki, kapellimestari ja monipuolinen muusikko Taavi Oramo sekä Suomen sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtaja Erkki Liikanen tarkastelivat monia ajankohtaisia musiikillis-yhteiskunnallisia kysymyksiä siinä määrin syvällisesti kuin tiiviin aikataulun puitteissa oli mahdollista.

Keskustelun ytimessä olivat suomalaisen musiikkielämän kehityksen kytkeminen osaksi kansallista hyvinvointivaltioprojektia sekä näkemys taide-elämästä osana ihmisen perusoikeuksia. Erkki Liikasen sanoiksi pukemana suomalaisen musiikin tarina maailmalla on, peruskoulun ohella, hienoin brändimme.

Tasokkaan musiikkikoulutuksen saatavuuden ja saavuttavuuden merkitystä pidettiin monissa puheenvuoroissa perustavanlaatuisena.  Peruskoulujen musiikkiluokkien, musiikkiopistojen sekä Sibelius-akatemian nuorisokoulutuksen merkityksen tarkastelu keskustelijoiden oman urapolun näkökulmasta toi katsaukseen oman maanläheisen tasonsa.

Susanna Mälkin tie kapellimestariksi kulki 70-luvun musiikkiluokalta Vuosaaresta Itä-Helsingin musiikkiopiston kautta Sibelius-akatemiaan, ja jokseenkin samankaltaista reittiä on matkannut myös Taavi Oramo muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Pääkaupunkiseudun kasvatteina kumpikin heistä tarkasteli omaa ammatillista matkaansa tietoisina omista lähtökohdistaan.

Maakuntanäkökulmaa edustanut mikkeliläinen Liikanen toi niin ikään esiin musiikkiopiston merkityksen omalla kohdallaan musiikkiharrastuksen mahdollistajana.

Korkeatasoisen musiikin perusopetuksen ohella Mälkki ja Oramo korostivat lukuisten musiikkifestivaalien, kesäkurssien ja musiikkileirien merkitystä muusikon kouluttautumismahdollisuuksien laajentajina. Mahdollisuus monipuoliseen ja korkeatasoiseen kansainväliseen musiikkipedagogiikkaan vailla tarvetta matkustaa pitkä matkoja on ensiarvoisen tärkeää ammattiin hakeutuvalle.

Liikasen mukaan maakunnallinen festivaalitarjonta on avainasemassa myös kuulijakunnan laajentamisessa kaupunkien kausikorttiyleisöjen ulkopuolelle. Vaikka suomalaiset orkesterit keräävätkin salien täydeltä kuulijakuntaa, on yhä uusien yleisöjen löytäminen elintärkeä osa orkesterilaitoksen toimintaa ja tulevaisuutta.

Pohtiessaan nuorempien ikäpolvien saavuttamista, Oramo toi keskusteluun kiehtovia näkökulmia musiikkikokemuksen muodosta ja sisällöstä. Kiinnostusta ja avoimuutta uusille kokemuksille löytyy Oramon käsityksen mukaan laajalti, joskin perinteisen konserttielämän rituaalit saattavat näyttäytyä vieraana sellaiselle harrastajalle, joka on tottunut nauttimaan musiikkikokemuksensa tuoppi kädessä seisten tai vapaasti tilassa liikkuen.

Oramo arvioi myös näppituntumalta, että nuoria kuulijoita kiinnostaa enemmän itse musiikillinen substanssi ja sen mahdollistamat kokemukset kuin perinteinen henkilölähtöinen konserttimarkkinointi. Mälkki piti kehityssuuntaa erittäin tervetulleena muistuttaen kuitenkin, että myös perinteisillä konserttirituaaleilla ja markkinoinnin muodoilla on edelleen oma vastakaikunsa osassa yleisöjä. Kumpikin korosti korkeatasoisen tekemisen ensiarvoisuutta, olivatpa toteutusmuodot perinteisempiä tai kokeilevampia.

Onko suomalainen muusikko kansainvälisessä musiikkielämässä toimiessaan sitten automaattisesti osa laajempaa kansallista projektia?  Mälkille kultturilähettilään rooli on mieluinen ja luonteva osa ammattia, koska kapellimestari on luonnostaan jo puolestapuhujan asemassa säveltäjille ja musiikille. Mälkin mukaan on mielekästä pyrkiä antamaan takaisin sitä hyvää, mitä on musiikkikoulutukselta ja -elämältä saanut. Työskentely kotimaassa ja suomalaisen musiikin vieminen maailmalle ovat osa tätä projektia.

Orkestereiden tehtävän Mälkki näkee yhteiskunnallisena velvollisuutena tarjota mahdollisimman laajalle yleisölle mahdollisimman laajaa ohjelmistoa, elämyksien kirjoa sekä uusia tapoja ajatella ja kokea. Kapellimestarin työssä on täten aina yhteiskunnallinen ulottuvuutensa.

Vaikka suomalaisen kapellimestarikoulutuksen korkea taso on kaikkialla tunnustettua ja tarjoaa siten jo mielikuvatasolla vetoapua, Mälkki muistuttaa kapellimestarin auktoriteetin rakentuvan kuitenkin aina oman osaamisen kautta. Muusikon työssä käytäntö on laadukkaan koulutuksen ohella merkittävä opettaja.

Kansainvälisyys tarkoittaa orkesterielämässä myös työyhteisöjen kansainvälistymistä. Viime vuosikymmenten aikana suomalaisten orkesterien soittajistot ovat monikulttuuristuneet, mitä pidettiin ehdottoman myönteisenä kehityksenä sekä osoituksena orkesteriemme korkeasta kansainvälisestä tasosta.

Käytännössä tämä on tietenkin tuonut mukanaan yhä kovenevan kilpailun orkesterien vakansseista. Rekrytointiprosesseja tarkasteltaessa Oramo toi esiin koesoittokäytäntöjen problematiikkaa osaamisen mittarina. Yleisesti keskusteluissa todettiin koesoittojen tavoittavan vain kapean osan muusikkouden kokonaisuutta. Samalla pohdittiin kattavamman mittaamisen haasteita.

Tulevaisuuden suhteen huolta kannettiin erityisesti yleissivistyksen arvostuksen kestävyydestä sekä koulutuksen rahoituspohjan jatkuvuudesta. Ydinkysymys tiivistyi valmisteilla olevaa taiteen perusopetuksen lainsäädäntöuudistukseen, joka voi olla musiikin näkökulmasta uhka tai mahdollisuus.

Uudella lailla tavoitellaan taiteen perusopetuksen tuen monipuolistamista, jonka on käytännössä pelätty merkitsevän musiikinopetuksen pohjan rapauttamista, jotta resursseja saataisiin vapautettua muille taidemuodoille.

Mälkin näkemyksen mukaan olisi kummallista ajatella, että vuosikymmeniä rakennettu ja ansioiltaan tunnustettu musiikkikoulutusjärjestelmä voisi jatkua, jos sen perusrakenteet puretaan.  Musiikkikoulutus voisi hänen mukaansa ennemminkin toimia esimerkkinä siitä, että pitkän aikavälin satsaus kannattaa. Tällöin muillekin taidemuodoille tulisi antaa yhtäläistä tunnustusta ja tarjota samoja mahdollisuuksia.

Tilaisuuden päättäneessä yleisöpuheenvuorossaan opetus- ja kulttuuriministeriön edustajat totesivat kuitenkin suorasanaisesti, ettei musiikin erityisasemaa olla purkamassa uudistusten yhteydessä. Tämä kirvoittikin salissa raikuvat aplodit.

– Jari Kallio

 

Punnittua puhetta musiikkimaailman huipulta

 

Suomen sinfoniaorkesterit ry

Helsingin kaupunginorkesteri

 

Musiikkitalo, Helsinki

Ma 9.9.2019, klo 16

Vastaa

Post Navigation