The Sibelius Edition: Miscellaneous Works
Harri Viitanen, Jorma Hynninen, Dominante-kuoro/Seppo Murto, Hannu Jurmu, Ylioppilaskunnan Laulajat/Matti Hyökki, Sinfonia Lahti/Osmo Vänskä ja Jaakko Kuusisto, Johan Simberg, Tempera-kvartetti, Andrew Barnett, Folke Gräsbeck, Radion sinfoniaorkesteri/Jean Sibelius
BIS
13 levyboksia. 68 cd:tä. 80 tuntia, 30 minuuttia ja yksi sekunti. BISin The Sibelius Edition on epäeilemättä kattavin levytyskokoelma kansallissäveltäjämme musiikkia. Bokseista viimeinen, Miscellaneous Works, vie nelivuotisen urakan päätökseen sellaisella perfektionismilla, että esittämättä eivät jääneet kuin tuhoutuneet tai kadonneet partituurit – käsissäni on kolme levyä fragmentteja, luonnoksia, keskeneräisiä sävellyksiä, vaihtoehtoisia versioita, harjoitustöitä, käyttömusiikkia, ainoa näyte maestron omaa johtamista ja jokunen urkuteos.
Ei siis liene tarpeen huomauttaa, että kohderyhmänä ovat tunnolliset keräilijät, uteliaat tutkijaluonteet ja kaikki kovan luokan sibeliaanit, eivät keskiverto klasarifiilistelijät. Jo se, että joku lähti toteuttamaan talouden laeista piittaamatta tällaista marginaalista fantasiaa, on hatunnoston arvoista hyväntekeväisyyttä. Bravi, kaikki osallistuneet, bravi!
Mikä vielä parempaa, jalot tarkoitusperät eivät lässähtäneet keskinkertaiseen toteutukseen. Muusikot ovat kokeneita Sibelius-tulkkeja ja soitossa sekä laulussa on paljon sydäntä. Kompromisseihin ei tyydytty edes triviaalien detaljien tasolla: eräs puoliminuuttinen urkuteema levytettiin Helsingin tuomiokirkossa keskellä yötä, koska säveltäjä oli niin kirjeessään toivonut!
Ilman oheismateriaaleja paketti ei olisi kuitenkaan minkään arvoinen. Ylen Elävässä arkistossakin katsottavissa oleva Jean Sibelius kodissaan -videopätkä on aika samantekevä lisä, Janne Gröningin valokuvin säestetty levyllinen Sibeliuksen orkesteriteoksia on jo astetta kiinnostavampi ja Sibeliuksen ympärillä vaikuttaneiden henkilöiden sävellyksiä sisältävä levy auttaa musiikillisen kontekstin hahmottamisessa sekä tarjoaa ehdottomasti kuuntelun arvoisia elämyksiä.
Onnistuneen paketista tekee silti lopulta Andrew Barnettin levytyksiä käsittelevät tekstit. Kuten sanottua, ilman niitä pihvi ei maistuisi miltään ja pahimmassa tapauksessa jäisi jopa henkitorveen jumiin. Nyt mestarin vähäpätöisiä jämiäkin kuuntelee mielellään, kun saa vihiä luonnostelutekniikasta, erilaisista versioista, taitojen kehittymisestä, teoksien välillä pomppivista motiiveista ja teemoista. Tästä ei kansilehtiset parane.
Lopuksi on kuitenkin myönnettävä, että eivät nämä kaikki sävellyksetkään ihan kelvottomia ole. Surusoiton julkaistu versio, Musique religieusen avaushymnin Es-duuriversio etenkin harmoonilla ja hautajaismarssin korjattu versio pianolla soitettuna (urkuversiot ovat liian raskaita ja hitaita) ovat sinänsä ihan tunnelmallista musiikkia, vaikka eivät kestäkään vertailua valtavirran Janneen.