Ylen kansainvälisen Maj Lind -pianokilpailun sivut 8.6.2007:
”Katso ja kuuntele voittajan kilpailusuorituksia koko kilpailun ajalta:
Kuuntele Sofya Gulyakin kamarimusiikkifinaalisuoritusta
Radiolähetys käsittelee Sofya Gulyakin suoritusta kamarimusiikkifinaalissa
Katso Sofya Gulyakin välieräsuoritusta
Radiolähetys käsittelee Sofya Gulyakin suoritusta välierissä
Kuuntele Sofya Gulyakin alkueräsuoritusta
Koostelähetys käsittelee Sofya Gulyakin suoritusta alkuerissä”
Juuri päättynyt Maj Lind -pianokilpailu oli ensimmäinen lajissaan, minkä suorituksia seurasin vain minimaalisen vähän. Suomessa on viime vuosina perustettu useita uusia kansainvälisiä kilpailuita kuten Maj Lind -pianokilpailu, viimeksi tuomaroinnin suhteen paljonkin keskustelua herättänyt Sibelius-kapellimestarikilpailu, Uuno Klami -sävellyskilpailu ja Sibelius -laulukilpailu.
Jos itse olisin perustamassa uutta kilpailua syitä siihen voisivat olla esimerkiksi: näkyvyyden hankkiminen itselleen/omalle instituutiolleen/edustamalleen taiteenalalle, uusien tähtien hankkiminen managereille ja edelleen heidän myymisensä yleisölle sekä tätä kautta instituutioiden jatkuvuuden turvaaminen sellaisena kuin ennenkin.
Millään järkevällä tavalla mieleeni ei tule, miksi pelkän taiteen takia perustaisin kilpailun. Tässä mielessä Amfionin sivuilla jäsen Junin siteeraama Helsingin sanomien otsikko on varsin kuvaava: ”Kilpailuun saatiin sittenkin korkeatasoisia nimiä.” Jos olisin kilpailua suunnittelevana kiinnostunut persoonallisista nuorista taiteilijoista tai taiteesta ylipäätään, voisin perustaa ennemminkin kurssin tai workshopin kuin kilpailun.
Suomen musiikkielämän kannalta lisääntyvät kilpailut ovat ehkä yritys pitää yllä klassisen musiikin nopeasti rapautuvaa yhteiskunnallista statusta. Paras tapa saada taiteelle näkyvyyttä tuntuu olevan palkinnon myöntäminen tai kilpailun perustaminen. Kun on kyse Suomen kaltaisesta pieniresurssisesta maasta, en usko tämän olevan hyvä tapa hyödyttää taiteen kenttää.
Tilanne vaikuttaa visiottomalta, mikäli taidemusiikki pystyy perustelemaan olemassaolonsa vain kilpailuiden tai palkintojen kautta. Tällöin ei yleisemmässä mielessä enää olla kovin kaukana Idolsista, varsinkin kun eri musiikkigenrejen samanarvoisuutta korostetaan Sibelius-Akatemiaa myöten minkä ehditään. Varmasti ne ovat samanarvoisia tässäkin asiassa.