Amfion pro musica classica

Pariisissa ja Strasbourgissa

20.-24.2.

Pariisiin – ja Strasbourgiin! Ihanaa, tutulle kadulle Pariisiin, tuttuun hotelliin jossa olemme asuneet jo yli kaksikymmentä vuotta. Kokous Presses universitaires de Francella uuden julkaisusarjan perustamisesta. Heillä on hullu idea että vain sarjaa, jossa ilmestyy kolme pientä pamflettia – n. 100 sivua kukin ja yksi jättiopus, ‘kaikki aiheesta’ – kannattaa ryhtyä kustantamaan, mutta katsotaan nyt.

Sitten Strasbourgiin ns. habilitaatioon. Mitä on habilitaatio? Termi on suomalaisille outo. Se tarkoittaa pätevöitymistä professoriksi, vähän niin kuin meidän dosenttimme. Kyseessä on Sorbonnesta tuttu Benoit Aubigny joka väittelee nykykuoromusiikista ja erityisesti ellipsin figuurista. No mitä on ellipsi? Se on retoriikkaa, tarkoittaa että puheessa jättää jonkun osan pois mutta kuulijat osaavat päätellä sen vaikkei mainittukaan. Musiikissa. esim ei tarvitse fuugassa joka kerta soittaa teemaa alusta loppuun painokkaasti. Riittää kun soittaa alkusävelet, siitä kuulija muistaa ja päättelee loput. Benoit tutkii lisäksi myös Rautavaaran, Saariahon ja Bergmanin kuoromusiikkia. Strasbourgin Marc Bloch yliopistossa olen vieraillut aiemminkin, mutta nyt pyydettiin sarjaan Politiikka ja taiteet puhumaan musiikista. Siis puhun musiikista ja resistanssista eli musiikista vastarintana – ja vastavirtana, sekä myös postkolonialismista. Kaikki äänitetään kuten nykyisin kaikkialla mutta kuka ehtii koskaan noita videoita katsoa?

Strasbourgin kanavat viehättävät, opiskelijaravintolassa valtava kuhina illalla, tämä on petit Paris.

Berliinin Filharmoniassa tapahtuu

Olen tutkinut viime viikolla valtionooperassa näkemäni Parsifalin ohjausta vähän tarkemmin. Ohjaaja Bernd Eichinger onkin elokuvatuottaja! Hänen tuottamiaan elokuvia ovat esimerkiksi ”Resident Evil”, Tom Tykwerin elokuva ”Das Parfum” (johon Eichinger kirjoitti myös käsikirjoituksen ja Berliinin Filharmonia levytti elokuvamusiikin), Hitlerin viimeisistä päivistä kertova ”Der Untergang”, ”Fantastic Four”, ”Smilla’s sense of Snow” ja noin 60 muuta aika tuntemattomaksi jäänyttä elokuvaa.

Sunnuntaina 25. helmikuuta Berliinin Filharmonikot on lähdössä kiertueelle. Lontoo, Pariisi, Bryssel, Gran Canaria ja Teneriffa. Näin hienolle kiertueelle monet muusikot ottavat perheensä mukaan; matkustajia on tällä kertaa melkein 200. Lisäksi mukaan lähtee noin 60 soitin- ja frakkilaatikkoa. Tavallisesti kaikki mahtuvat yhteen charter-koneeseen, mutta Gran Canarian ja Teneriffan väliä lentävään Island Hopperissa ei ole tarpeeksi paikkoja – osa joutuu matkustamaan saarelta toiselle lautalla.

Tänään soitamme konsertissa toisen kiertueen kahdesta ohjelmasta: fantastinen Janacekin Sinfonietta, Dvorákin seitsemäs sinfonia ja Thomas Adèsin Berliinin Filharmonikoille tilauskappaleena säveltämä ”Tevót”. Toisena ohjelmana kiertueella soitamme Mahlerin toisen sinfonian mm. Soile Isokosken kanssa. Thomas Adès kertoi tänään kenraaliharjoituksessa teoksestaan. ”Tevót” on monikko heprean sanasta arkki ja tarkoittaa myös tahtia musiikissa. ”Tevót” kuvailee tulvaa ja pareittain arkkiin käveleviä eläimiä, tai tahteja, jotka niin kuin arkki, pelastavat nuotit kakofonian kaaoksesta musiikin järjestykseen.
Viime vuonna kiertueen ohjelmassa oli myös Thomas Adèsin säveltämä ”Asyla” (monikko englanninkielen sanasta ”asylum”), jonka Sir Simon Rattle johti ensimmäisessä konsertissaan Berliinin Filharmonikoiden taiteellisena johtajana.

Berliinin Filharmonikoiden uusi intendentti Pamela Rosenberg aloitti työnsä viime syksynä. Ennen Berliiniin tuloaan hän veti San Franciscon oopperataloa. Berliiniin hän yrittää tuoda enemmän kuria ja toisaalta enemmän amerikkalaista avoimuutta. Tässä kuussa lähtee käyntiin amerikkalaismallinen ”Volunteers for the Arts” -ohjelma. Siinä vapaaehtoiset työntekijät tarjoavat Filharmonian yleisölle erilaisia palveluita, ohjausta ja tukea. Palkkioksi työstään he saavat kuunnella orkesterin kenraaliharjoituksia ja joitakin konsertteja. Myös amerikkalainen turvallisuus on nyt standardina Berliinissäkin: Filharmonian taiteilijalämpiö on tähän asti ollut kaikille ystäville ja tutuille avoin, ja jopa täysin ulkopuoliset ovat voineet ongelmitta oleskella lämpiössä. Halpa kupppila onkin vetänyt yleisöä niin paljon, että konserttien väliajoilla lämpiössä on aina ollut kamala ruuhka. Nyt Rosenberg yrittää rajoittaa vierailijoiden määrää myös soitinten turvallisuuden takia. Kaikki sesongin konsertit luokitellan kolmeen kategoriaan. Esimerkiksi Seiji Ozawan johtamat konsertit, jotka levytetään Deutsche Grammophonille, ovat korkeimassa turvaluokassa, Kirill Petrenkon ja Ivan Fischerin johtamat konsertit ovat sen sijaan alimmassa luokassa. Jotta perheenjäsenet jatkossakin saisivat vierailla taiteilijalämpiössä, joutuvat kaikki orkesterimuusikot hankkimaan backstage-passeja, joita annetaan jokaiselle vain kaksi. Myös esiintyjät itse joutuvat todistamaan henkilöllisyytensä päästäkseen konserttiin.

Vaikka nämä varotoimet kuulostavatkin täysin asiallisilta ja ovat jo muissa maailman konserttisaleissa osa arkea, Berliinin Filharmonialle tämä on täysi shokki. Ylipäätään intendentin valtaan ei talossa olla totuttu. Berliinin Filharmonikot on ollut jo muutaman vuoden ilman intendenttiä Franz Xaver Ohnesorgin lähdettyä valtavan skandaalin saattelemana vuonna 2003. Orkesteria koskevat päätökset tehdään pääasiassa jäsenkokouksissa, joissa jokaisella jäsenellä on äänivalta – jos ei lavalla, niin ainakin sen ulkopuolella se on upeasti toimiva demokratia. Myös uusien jäsenten valinta tapahtuu demokraattisesti. Filharmonian isolla lavalla tapahtuvissa koesoitoissa on oltava paikalla vähintään 65% jäsenistä. Hakija tarvitsee 50% äänistä koesoiton voittaakseen ja 75% äänistä kahden vuoden koeajasta suoriutuakseen.

Viime viikolla Filharmonikot pitivät 2. pasuunan koesoiton. Virka on ollut vapaana jo yli kolme vuotta. Kukaan ei taaskaan saanut paikkaa, jopa Metropolitan Operan ja Chicago Symphony Orchestran pasunistit putosivat kisasta. Sama tilanne tutti-alttoviulun koesoitossa. Koesoitto keskeytettiin jo ensimmäisen erän jälkeen. Yli 30 hakijaa oli saapunut paikalle. Virka vapautui viime syksynä, kun edellisen koesoiton voittaja ei saanut orkesterin tukea kahden vuoden koeajan jälkeen. Selloryhmässä on muuten tammikuussa aloittanut työnsä orkesterin historian ensimmäinen naispuolinen sellisti, 24-vuotias Solène Kermarrec. Orkesterin ensimmäinen nainen oli Sabine Meyer, jonka Karajan kutsui palkkalistoille 1982. Orkesteri ei kuitenkaan hyväksynyt häntä (hänen äänensä ei kuulemma sopinut orkesteriin) ja äänesti 73 äänellä häntä vastaan. Vakituisesti orkesteri sai ensimmäisen naisjäsenensä 1984, kun sveitsiläinen viulisti Madeleine Carruzzo voitti koesoiton Mozartin konsertolla ja Bachin Chaconnella. Berliinin Filharmonian jousisoitinten koesoitoissa pakollisena teoksena on vain Mozartin konsertto, toinen teos on vapaasti valittavissa eikä sen ole oltava edes konsertto. Orkesteriteosten poimintoja kysytään vain puhaltajilta. Nykyään orkesterin 125 jäsenestä 17 on naisia.

Semiootikot radiossa

13.2.

Dario Martinelli on avannut avantgardistisen radiokanavan, jossa puhuvat semiootikot musiikin lomassa. Minua haastatellaan kahteen ohjelmaan, jotka tulevat ulos saman viikon lopulla, en muista kanavan nimeä. Saan itse valita musiikit, ja niin siihen tulee sitten Chaussonia, kauden säveltäjääni, Wagneria, Villa-Lobosia, Ravelia jne.

16.2.

Tänään oli Pacius-näyttelytoimikunnan kokous: Fredrik Paciuksen juhlavuosi lähestyy 2009! 220 vuotta syntymästä, suuri jubileumi! Merkillinen kohtalo: maahanmuuttajasta tuli kansallisen musiikkielämän perustaja, aktuellia juuri nykyajan kannalta!

Imatran talvikoulu

Imatran talvikoulu, teemana ”muoti ja perinne”. Täysmenestys, osallistujia 150, hotelli täynnä. Yksi puhujista, Kjell Westö mainitsee, että kuuntelee aina autolla ajaessaan klassista musiikkia, nyt on menossa Beethovenin pianokonsertto ja Dvorakin sellokonsertto. Mutta hän pohtii mahtaako tämän tyyppinen taiteen muotokieli enää jatkossa kiinnostaa ihmisiä.
Yleisö haluaa keskustella ja yksi tietää Esa-Pekka Salosen julistaneen että klassinen musiikki kuolee kohta. En usko tähän, en usko ollenkaan. Klassista musiikkia on nykyisin paitsi vanhan määritelmän mukaan wieniläisklassismi, Bach, Palestrina ja siitä taapäin, kaikki se musiikki joka on kanonisoitu siksi maailman musiikkioppilaitoksissa ja instituutioissa. Se on musiikkia jota halutaan kuulla aina uudestaan ja uudestaan. Ja lopulta se on markkinatuote tällä nimikkeellä. Eli klassista musiikkia on nykyisin kaikki taidemusiikki, joka on sähköisesti saatavilla.

Mutta on myös musiikkiohjelmaa kuten aina. Tällä kertaa kun teemana on Italia, muodin maa, on kutsuttu Barista kaksi muusikkoa, Italian johtava pasunisti Michele Lomuto sekä Berion Sequenzan armoitettu tulkitsija ja pianisti Giovanna Valente. He soittava avantgardea Italiasta mm Nino Rotan musiikkia, mutta turhaan saa odottaa Amarcordin sävelmää.
Lisäksi Eila ja Giovanna esittävät nelikätisesti Rossinin alkusoiton Italialainen Algeriassa. Olemme sitä jo ennakkoon harjoitelleet kotona. Se ei olekaan mikään ihan helppo teos. On kohtia joissa pääse yhtaikaa sisään vain antamalla merkin hum! tyhjälle tauolle, ts. kyseessä on Luftpause.

Oopperaa Berliinissä, räjähdyksiä Ramallah:ssa

Berliinin Staatsoper esitti eilen Wagnerin Parsifalin Daniel Barenboimin johdolla. Berliinin Filharmonian konserttimestari Guy Braunstein istui montussa vierailevana konserttimestarina. Bernd Eichingerin lavastus oli mukavan yllätyksetön, välillä jopa liian kirjaimellisen selkeä, yksiselitteinen. Berliinin oopperatalot kilpailevat kiihkeästi yleisön suosiosta – usein skandaalilavastus on ainoa yleisömagneetti. Eilinen esitys, yhdeksäs Parsifal sitten 2005 kevään ensi-illan, ei ollut lähellekään loppuunmyyty.

Eichingerin tulkinnassa Graalin maljaa symbolisoi Amfortasin sydän, jonka tämä verisesti repii rinnastaan ja uhraa graalin ritareiden pyhän veren himolle. Jokainen ritari leikkaa verta vuotavasta sydämestä viipaleen vapahtajaa ylistääkseen. René Pape on fantastinen Gurnemanzin roolissa, Michelle DeYoungin Kundry on täydellinen, Hanno-Müller Brachmann Amfortasin roolissa erinomainen – vain Staatsoopperan mieskuoro on pettymys.

Tauolla taiteilijoiden kuppilassa tapaavat Staatsoopperan ystävät: orkesteriakatemialaiset, orkesterimuusikoiden oppilaat, Barenboimin poika, viulisti Misha, talossa harjoittelevat opiskelijat, West Eastern Divan orkesterin lupaavimmat muusikot, joille Barenboim-Said- säätiö (BSF) maksaa opintomatkat Berliiniin.

Helmikuun 7. päivä oli pelottava Ramallah:ssa. Israelin puolustusvoimat (IDF ) räjäyttivät tuntemattoman lähteen mukaan halutun Palestiinalaisen miehen talon. Koko yön Ramallah:ssa kuului räjähdyksiä. Qarma, BSF:n uusi viulunopettaja, joka on tällä hetkellä yksin opettajien majoituksessa, soitti meille pelokkaana, odottaessaan räjähdysten loppuvan. Mahdotonta löytää mitään tietoa tapahtumasta. Uutiset ja sanomalehdet eivät kerro mitään, vaikka muutaman kadun etäisyydellä Muqatasta, Palestiinan hallituksen päämajasta, kuului ammuntaa ja räjähdyksiä. Miten voimattomia olemme tiedotusvälineiden valikoidessa uutislähetyksensä! Haaretz, BBC, Al-Jazeera – ei mitään! Heillä on valta tehdä tekemättömäksi tapahtumia, jotka vain silminnäkijät tulevat tietämään todeksi ja muistamaan, koska joku päätti ettei tapahtuma ollut uutisen arvoinen. Voimme vain arvailla mitä siellä tapahtui.

Douglasin ehdottama L’Histoire du Soldat- projekti toteutuu ehkä vihdoinkin, tosin pienempänä kuin hän olisi toivonut. Julien Salemkour, Barenboimin assistentti, joka koordinoi Barenboim-Said säätiön opetus- ja konserttitoimintaa Länsirannan Ramallah:ssa ja Nablusissa, kiinnostui projektista ja haluaa sen toteutettavaksi huhtikuussa ainakin yhdessä konsertissa mahdollisesti Barenboimin johdolla. Barenboim on tulossa Ramallah:aan harjoittamaan BSF:n Free International Music Schoolin oppilaista koostuvaa Palestiinan nuoriso-orkesteria. Se on ainoa tämän tyyppinen yhtye koko alueella. Douglasin toive oli viedä produktio Palestiinan ja Israelin kiertueelle. L’Histoire du Soldat:n ranskankielinen teksti käännettään arabian kielelle, ja sen esittää kertoja ja pantomiimikko.

Toivottavasti huhtikuun konsertilla saamme projektille julkisuutta ja rahoitusta, joka mahdollistaisi kiertueen lähitulevaisuudessa. Pätevän arabiankielisen kertojan ja pantomiimikon löytäminen, jolla on Länsirannan sekä Israelin laajuinen matkustuslupa saattaa olla projektin suurin haaste. Israelilaisten matkustaminen Länsirannan alueelle on laissa kielletty. Toisaalta Palestiinalaisten liikkuminen kotikaupunkiensa ulkopuolella, myös Länsirannan alueella, on erittäin rajoitettua. He tarvitsevat jokaista kaupunkia varten erikoisluvan. Vain ulkomaalaisilla on lupa matkustaa koko alueella, vaikka Israelilaiset yrittävätkin estää ketään matkustamasta Palestiinaan. Osittain kysymys on yksinkertaisesti turvallisuudesta, osittain syynä on Israelilaisten yritys estää ulkomaalaisia tekemästä yhteistyötä Palestiinalaisten kanssa.